Vaasan seudun raviharrastajille raviradan toiminnan loppuminen ravikauden 2016 jälkeen oli karvas isku. Aiemmin vilkas harrastajapohja on hiljalleen hiipunut. Mikael Östman, joka pyörittää yhdessä avopuolisonsa Nina Hansenin kanssa tallia, pukee sanoiksi monen Vaasan seudun raviharrastajan ajatukset.
”Onhan siitä jo useampi vuosi, mutta raviradan loppuminen on todella harmillista alueemme harrastajien kannalta. Eikä sen puoleen ravirata-alueelle ole vieläkään alettu rakentamaan asuinaluetta. Ei ole pitkä aika sitten kun ajoin vanhasta rata-alueesta ohi, ja pohdin juuri radan surullista kohtaloa”, Mikael Östman kuvailee.
Pariskunta omaa vahvan ravitaustan. Nina Hansenin yli 90-vuotias isä Hans Hansen on edelleen aktiivisesti mukana raviurheilussa. Mikael on toiminut myös koko ikänsä hevosten parissa.
”Vaikea olisi ajatella meidän olevan täysin ilman hevosia”, hän kuittaa.
Östmanin mukaan tallinpidon kohonneet kustannukset eivät ole kuitenkaan olleet vaikuttamatta hevostoimintaan. Tila on muun muassa ostorehujen varassa.
”Onneksi vähensimme hevosmäärää jo jokunen vuosi sitten. Vaikka käymme kumpikin muissa töissä, on hevostoiminnan kulupuolta mietittävä jatkuvasti.”
”Uumajan lounasraveissa voi käydä päiväseltään.” Mikael Östman
Parantuneet lauttayhteydet Vaasan ja Uumajan ovat olleet Östmanin mukaan yksi tärkeimmistä asioista Vaasan seudun raviharrastajille. Lauttamatka Vaasasta Uumajaan kestää noin neljä tuntia. Hansenin ja Östmanin kotitallilta on tunnin matka Vaasan satamaan.
”Uumajan lounasraveissa voi käydä päiväseltään. Palkintotaso tavallisissakin raveissa on vähintään Vermon keskiviikkoravien mukainen. Lähtöjen taso ei mielestäni usein ole Vermon tasolla, saati Suomen T75-lähtöjen.”
Ilman Ruotsin kilpailutarjontaa, ei Östmanin mukaan perheen hevosmäärä olisi edes nykyisellä tasolla. 2010-luvun molemmin puolin Mikael ohjasti useana kautena kahdesta kolmeen sataan starttia. Perheen hevoset olivat tuttu näky useimmilla suomalaisilla ravipaikkakunnilla.
”Meillä oli siihen aikaan useampi asiallisesti menestyvä hevonen. Polttoainekulujen ollessa pienemmät, oli järkevää kiertää enemmän raveissa. Hevosten vaihtuvuus ei ollut kuitenkaan tarpeeksi suurta. Menestys hiipui hevosten ikääntyessä”, Östman muistelee.
Puheen kääntyessä takaisin Ruotsin raviurheiluun, vertailee Mikael naapurimaiden raviurheilun käytäntöjä.
”Sitä on vaikea selittää. Ruotsissa on raviurheilun parissa helpompi toimia. Aktiivin näkökulmasta säännöt ja rutiinit ovat hyvin selkeät. Niitä noudattamalla arki rulla todella sujuvasti. Ruotsin kielen taitaminen tietysti helpottaa toimimista.”
”Meille on useamman kerran tarjottu mahdollisuuksia vuokrata karsinoita eri ruotsalaisilta raviradoilta.” Mikael Östman
Korona-aikana Mikael ja Nina olivatkin hevosineen yli puoli vuotta Uumajasta etelään sijaitsevalla Solängetin radalla.Tänä vuonna 13 kilpailupäivää ajavalla radalla vietetty aika avasi pariskunnan silmiä entisestään ruotsalaisesta raviurheilusta.
”Ruotsalaisen raviurheilun paremmat resurssit on varmaakin kaikille raviharrastajille selviö. Ulkopuolisina osasimme omasta mielestämme arvostaa valmennuspaikkojen kunnossapitoa ja ylipäänsä puitteita paremmin kuin paikalliset harrastajat.”
Östman huomauttaa hivenen huumorilla sävytettynä, että ruotsalaiset raviurheilun toimijat eivät oikein aina osaa arvostaa raviurheilun harrastamisen puitteita.
”Voihan se meidän puoleltamme olla vieraskoreuttakin ja uutuuden viehätystä. Mutta miksi pitää etsimällä etsiä vikoja toimintaympäristöstä. Tarkoitan, eikö olisi parempi keskittyä olennaiseen ja suoriutua mahdollisimman hyvin käytössä olevilla resursseilla.”
Suomalaiset kilpailijat ovat Pohjois-Ruotsin raviradoilla Östmanin mukaan hyvin toivottuja vieraita raveihin. Esimerkiksi Uumajan ravien lähtölistat eivät useimmiten pode runsaudenpulaa osallistujista.
”Suomalaisvieraita arvostetaan ilman muuta Ruotsin puolella. Meille on useamman kerran tarjottu mahdollisuuksia vuokrata karsinoita eri ruotsalaisilta raviradoilta.”
Yhtenä syynä ruotsalaisraviratojen vieraanvaraisuuteen on ruotsalaisen raviurheilun rahanjakomalli. Raviradat saavat raviurheilun keskusjärjestöltä ST:ltä rahaa riippuen kuinka hyvin raveissa on osallistujia.
”Bodenilla on 35 kilpailupäivää vuosittain. Ilman suomalaisvieraita eivät heidän raviensa osallistujamäärät olisi lainkaan tuolla tasolla, eikä kilpailupäiviä olisi välttämättä noin monta”, huomauttaa Mikael.
Perheen elämänrytmiin vaikuttaa ansiotöiden ja hevosten lisäksi perheen poikien harrastukset. Vanhempi pojista, 16 vuotta täyttävä Kim pelaa talvikausina salibandya. Mikael kuuluu joukkueen valmentajiin.
”Pelejä pelataan maantieteellisesti laajalla alueella. Viikonloppuja menee pelejä kiertäessä. Pelikauden jälkeen on taas helpompi keskittyä raviurheiluun. Kimin olisi tarkoitus ajaa C-ajolupa kesällä, ja nuoremmalla pojalla Jesperillä on isoveljensä tapaan poniajolupa. Molemmat ovat mukana aktiivisesti tallin toiminnassa.”
”Katsotaan tilanteen mukaan, Solänget on hyvin mahdollinen paikka.” Mikael Östman
Loppukeväästä Östman-Hansenin talli suunnannee pitemmäksi aikaa Ruotsin puolelle. Mikaelin olisi tarkoitus ottaa ainakin osa tallin hevosista mukaansa, ja vuokrata karsinoita joltakin Ruotsin rannikolla sijaitsevalta raviradalta.
”Katsotaan tilanteen mukaan, Solänget on hyvin mahdollinen paikka. Heidän kautensa alkaa keväällä, ja siellä on asiallisesti kilpailumahdollisuuksia tarjolla kesän ajan.”
Suomen Hippoksen rekisterin mukaan Mikael Östman on ohjastanut urallaan lähemmäs 3300 starttia. Voittoja on kertynyt vajaat pari sataa. Ohjastaja itse arvelee voittoja ja startteja olevan hieman enemmän. Ruotsin rekisterissä olevilla hevosilla ajetut startit eivät ole mukana Suomen tilastoissa. Vaikka Mikaelin starttimäärät eivät ole viime vuosina olleet parhaimpien vuosien tasolla, ajaa hän mielellään kilpaa.
”Mika Forss, John Östman ja Jorma Kontio ovat ykkösvaihtoehtoja. Mikäli he eivät ole käytettävissä, ajan itse.”
Ruotsissa ajettavat pistelähdöt eli Breddloppet-lähdöt saavat kiitosta suomalaisharrastajalta. Lähdöt ovat rajattu useimmiten enintään 150 lähtöä edellisenä vuonna ajaneille ohjastajille.
”Breddloppet-lähtöjä olen ajanut aika paljon. Solängetissä ollessamme sain ajaa myös paikallisten valmentajien hevosilla. Ne ovat mukavia lähtöjä ajaa. Niissä on kuitenkin melkein tuhannen euron ykköspalkinto, ja kahdeksalle on aina tarjolla korotettu palkintoraha.”