Ypäjällä reteä Helppo A: suomenratsujen nuorisotähti, EM-semifinalisti ja ponit samassa luokassa

Lauantaina Ypäjän Hevosopistolla ratsastettavassa Helppo A:3 -luokassa kilpailee muiden muassa Krista Taipale-Kovalainen 16-vuotiaalla Hot Casanovalla, joka eteni Mikaela Soratien alla kouluratsastuksen EM-semifinaaliin saakka vuonna 2021, sekä Helkky Ylönen viime vuoden suomenhevosten kasvattajakilpailun voittajalla, 7-vuotiaalla Ypäjä Paavolla.

Näitä erilaisia tähtiä haastaa 31 muuta ratsua. Mukana on esimerkiksi monta ratsuponia nuorine ratsastajineen, ja myös eestinhevonen Aile ja PRE-hevonen Tejo XX.

”Tosi kiva mennä katsomaan”, II-tason eli toiseksi korkeimman kotimaisen tason koulutuomari Anna-Leena Laakso sanoo.

Hänellä on selvät sävelet siitä, mitä hän haluaa helpossa A:ssa nähdä, olisi viivalla ketä tahansa.

”Kärkisijalle pääsee, kun on tasainen ja sujuva ratsastus ja tyytyväinen hevonen. Toivon, että hevonen on aktiivinen takaosastaan ja sitä ei esitetä alitempossa. Joskus tässä on ollut eroja muiden tuomareiden kanssa, kun haluan nähdä helpossa A:ssakin selkeästi moottoria. Mutta ei kuitenkaan hätäistä hosumista”, hän sanoo.

Lisäksi hän haluaa nähdä pehmeän muodon ja täsmälliset, tasapainoiset siirtymät. Hevosen tulisi liikkua samalla uralla taipuen molempiin suuntiin. Esimerkiksi keskiaskellajeihin siirtymiset tulisi tehdä pehmeästi ja selvästi niin linjan alussa kuin lopussa.

Ratsastajan istunnan tulisi olla ryhdikäs, tasapainoinen ja mukautuva.

”Mielellään enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Mutta käsi ei saa olla kuollut, vaan toimiva”, Laakso selittää.

Ratsastuksen tulisi olla helponnäköistä ja kaunista, eikä hevosessa saisi näkyä vastustelua tai jännittyneisyyttä.

”Saumaton yhteistyö on toivottavaa”, Laakso linjaa.

Kouluratsastustuomari Anna-Leena Laakso painottaa, että kaikki osallistujat arvostellaan tasapuolisesti. Kuvituskuva. Kuva: Elina Paavola

Sitten kun nämä asiat ovat kunnossa, järjestykseen alkaa vaikuttaa enemmän hevosen laatu. Oleellisinta siinäkään ei ole iso liike, vaan askellajien puhtaus ja liikkumisen helppous ja tasapainoisuus.

”Kaikki lähtevät samalta lähtöviivalta, ja järjestys katsotaan, kun he ovat esittäneet ohjelman. Ratsukoilla on hyviä ja huonoja päiviä”, Laakso muistuttaa.

Hän kertoo, että ei koe mitään hevosrotua tai -tyyppiä sen vaikeammaksi arvostella kuin muitakaan, ja hän otaksuu, että myös lauantain seurakunta saadaan oikeaan järjestykseen.

”Olen onnistunut tuntemaan paljon eri rotuisia hevosia, ja kaikissa on hienoja ja vähemmän hienoja. Niin objektiivisesti pyrin arvostelemaan, kuin ihmiselle on mahdollista. Se on mun pyhä pyrkimys”, hän sanoo.

Vaikeinta on silloin, kun hevonen on jäykkä tai sen on rakenteellisesti vaikea kulkea pehmeässä peräänannossa.

”Silloin pitää koko ajan miettiä viisi puoli – kuusi – kuusi puoli, koska hevonen ei ole ihan läpi”, hän harmittelee.

Kouluratsastuksen arvostelun muutokset hän on ottanut vastaan tyytyväisenä. Sekä suomalaisissa koulutuksissa että olympiatason tuomareiden ohjeistuksissa on entistä enemmän painotettu rentoutta ja hevosen tyytyväisyyttä.

”Se antaa tuomareille luvan arvostaa niitä asioita arvostelussaan”, Laakso iloitsee.