Poroloiden Rajakorpi Ranchilla kasvatetaan sekä lännenratsuja että ravureita. Kuva: Anna Porolan albumi
Anna Porola kouluttaa lännenratsuja ja ravihevosia – ”Eniten iloa tuottaa, kun ihmisen turha ego häviää hevosen edessä ja ymmärrys hevosen maailmaan avautuu”
”Paras tapa pitää huolta oppimisestaan on opetella omilla hevosilla ja siirtää eteenpäin vain toimivia tekniikoita, koulutustapoja ja ajatusmaailmaa − muiden hevosilla ei harjoitella”, toteaa pitkän uransa aikana monenlaisia hevosia kouluttanut ja valmentanut yrittäjä.Tilaajalle
”Hevoset ovat kasvaneet minuun kiinni ja minä niihin. Tätä elämää en hevin vaihtaisi”, Anna Porola sanoo. Kuva: Anna Porolan albumiAnna Porola omistaa miehensä Mika Porolan kanssa Kempeleessä Rajakorpi Ranchin, jolla toimii lännenratsastuskoulu. Pariskunnalla on myös ravihevosia, ja tilalla kasvatetaan sekä lännenratsuja että ravureita.
”Valmennan, koulutan ja hoidan yritykseni hallinnollista puolta. Tänä vuonna otin vastaan työn Ruukin hevoskeskuksessa, jossa opetan lännenratsastuksen ideologiaan perustuvaa opintokokonaisuutta osana hevostalouden perustutkintoa”, Anna Porola kertoo.
Hän toteaa olevansa kiitollinen, että saa osallistua koko lännenratsastuksen puolesta antamaan koulutusta ammattiin valmistuville opiskelijoille.
Hevosala Helmeksi Porolan nimesi hänen valmennettavansa Essi Hotakainen.
”Anna on suurisydäminen, kovan luokan tekijänainen, joka on tehnyt arvokasta työtä lännenratsastuksen eteen jo useita vuosia”, perustelee Hotakainen valintaansa.
Anna Porola, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Kiinnostus hevosiin tuntuu aina olleen minussa. Äitini vei minut viisivuotiaana Kuivasjärvelle Saaran Tallille ja näin on matka jatkunut, kiitos siitä äiti. Lännenratsastuksen pariin pääsin ensimmäisen kerran 90-luvun alussa Helinä Tuomikosken oppeihin, josta kiinnostus erilaiseen tapaan työskennellä hevosten kanssa sai merkityksellisen alun.”
”Ensimmäinen oma hevonen löytyi sanomalehti Kalevan myydään-palstalta. Olin tuolloin 13-vuotias ja itse soitin myyjälle, sovin kaupat, hommasin rahat ja pian 10-vuotias pv-ori oli minun. Aika lailla erilaista oli hevoskauppa silloin ja se, miten sitä sai lapsena tehdä, oppia ja tolskata.”
”Hevoslukion jälkeen palasin takaisin Ouluun ja löysin ratatallista itselleni suomenhevosoriin projektiksi. Hevosen vahva luonne vei minut Katja Vanhatalon pyöröaitauskurssille. Katjan suora, kaunistelematon ja täydellisen omistautunut tapa paljastaa ja valaista tietä hevosen luokse ja kohdata hevonen pysäytti ja pääsin käsiksi palaan Amerikan mannerta.”
”Ravihevosten parissa Oulun Äimäraution raviradalla vierähti yli kymmenen vuotta, jona aikana myös omistin ja treenasin ravihevosia. Kiinnostuin ex-ravureiden kouluttamisesta ratsuiksi ja hevosten uudelleenkouluttamisesta sekä ongelmien ratkaisemisesta. Aloin saada opetustöitä ratsastuskouluilta ja hevosten parissa, joka innosti kasvattamaan toimintaa.”
”Ravihevosia meillä on myös edelleen ja vanhin poikamme Eemil on kovaa vauhtia menossa meistä ohitse hevosmiehenä. Omat lapset ovat paras motivaattori jatkaa alalla, toivon mukaan hevoskärpänen puraisee jokaista.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Isoin oppi on hevosten antama: kouluttajalta tulee löytyä kaiken ikäisiä hevosia omasta tallistaan. Paras tapa pitää huolta oppimisestaan on opetella omilla hevosilla ja siirtää eteenpäin vain toimivia tekniikoita, koulutustapoja ja ajatusmaailmaa − muiden hevosilla ei harjoitella. Pitkän ajan valmentajiini ja näidenkin oppien taakse kuuluu Katja Vanhatalo ja Rick LeMay sekä karjahevospuolelta useita tekijöitä ympäri maailmaa.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Kun ihmisen turha ego häviää hevosen edessä, ymmärrys hevosen maailmaan avautuu ja sitä kautta ymmärrys itseen. Aina yhtä koukuttavaa on saada hevosen ja ihmisen välinen yhteistyö toimimaan saumattomasti tai huomata, että jokin kouluttamani asia toimii. Olen tehnyt työtä paljon kriisitilanteessa olevien ihmisten kanssa, koen että se on ollut kaikista haastavinta, mutta samalla palkitsevaa. Minulla ei ole terapeutin koulutusta, mutta koen, että hevonen on kaiken keskiössä.”
”Hevonen on niin vastakohta ihmiseen, että siinä on tekemistä kyllä loppuelämäksi.” Anna Porola
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Kaikenlaisista, mutta sydän ja palo on upeissa karjahevosissa. Karjapaimennukseen ja karjahevosten tekoon olenkin hurahtanut nykyisin ihan tosissani, uusi kipinä työhönkin löytyi sitä kautta.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Niitähän riittää, kun on harrastuksesta uransa tehnyt, mutta mulla on aika hyvä lause ’Mitä K-Raudan toimitusjohtaja nyt tekisi?’ Kun tulee pattitilanne, olen alkanut oppia suhtautua niihin vain asioina, joista muutkin selviävät tai sitten tulee muutos ja muutos ei ole huono asia. Tämä on elämäntapa, jota joko haluaa sataprosenttisesti tai ei ollenkaan.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Kaikin tavoin, ei se pääty kaiketi koskaan. Hevonen on niin vastakohta ihmiseen, että siinä on tekemistä kyllä loppuelämäksi.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Viimeksi tänä aamuna, kun laitoin lapset kouluun ja huomasin taas ajattelevani, kuinka kiitollinen on, että saa olla kotona töissä enimmän aikaa ja tehdä mitä rakastaa. Tavallaan voin nähdä itseni yrittäjänä ja tekijänä muillakin aloilla helposti, mutta hevoset ovat kasvaneet minuun kiinni ja minä niihin ja tätä elämää en hevin vaihtaisi.”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Nostan valintaperusteeksi yrittäjyyden, aidon ystävällisyyden toisia kohtaan, sitoumuksen lännenratsastuksen kehittämiseen sekä vahvan ammattitaidon keskiöön valitessani Siri Haanpään seuraavaksi Hevosalan Helmeksi - koska sitä hän todella on.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
