Raija Jensen perheen kolmannen polven FWB-kasvatin Jet de Lumièren eli Onnin kanssa Espoonlahden ratsastuskoulun tallin edessä. Jensenin talli on toiminut Soukassa vuodesta 1974 lähtien. Kuva: Sanne Katainen
Tuhansien espoolaisten ensikosketus maaseutuun syntyy Soukassa
”Kaupunkien ratsastuskoulut ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä paikkoja”, sanoo Espoonlahden ratsastuskoulun perustaja-omistaja Raija Jensen.TilaajalleEspoo
Raija Jensen pitää vielä itse valmennustunteja, mutta ratsastustunteja hoitavat palkatut ratsastuksenopettajat jo 35 vuotta tallilla työskennelleen Saara Rantapuun johdolla. Kuvassa ponituntilaiset ovat lähdössä kiertämään ratsastuspolkua ennen maneesituntia. Kuva: Sanne KatainenEspoonlahdentieltä, keskeltä tiiviisti rakennettua asuinaluetta, kääntyy hiekkatie, joka kiemurtelee pienen lehdon läpi. Tien toisella puolella sijaitsevat Espoonlahden urheilupuiston alueet.
Soukanpohjan kartanon uudisrakennuksen takaa paljastuvat kartanon entiset talousrakennukset. Niissä on vuodesta 1974 alkaen asunut hevosia ja toiminut Raija Jensenin perheen omistama ratsastuskoulu.
Jensen istuu Espoonlahden ratsastuskoulun toimistossa, joka sijaitsee vanhojen vaahteroiden varjostamassa tallissa. Ikkunan takana katoksessa nuoret ratsastajat istuvat juttelemassa keskenään. Ulkotarhoissa syysauringosta nauttii joukko tuntihevosia.
”Vuodesta toiseen joka syksy hoitajakurssien alkaessa minua sykähdyttää sama näky, kun porukka pesee hevosten varusteita katoksessa ja heillä on kivaa keskenään. Se asia on säilynyt samana kaikki nämä 48 vuotta”, Jensen sanoo hymyillen.
Tänäänkin Soukassa nousee satulaan kolmannen polven ratsastajia, joiden isovanhemmat ovat aloittaneet hevosharrastuksensa Espoonlahdessa 1970-luvulla.
Espoonlahden ratsastuskoulu sijoittui Soukanpohjan kartanon tiluksille aikana, jolloin asuinalue oli vasta pieni. Siinä mielessä ratsastuskoulun on ollut helppo toimia.
”Olimme täällä jo ennen alueen laajenemista, joten kaikki ovat hyväksyneet olemassaolomme. Tämä on ikään kuin soukkalaisten ulko-olohuone, jossa perheet käyvät kävelyllä”, Jensen kertoo.
Kuvaavaa on, että ratsastuskoulu on toiminut lähes puoli vuosisataa ilman, että sen olisi tarvinnut mainostaa ratsastustuntejaan. Puskaradio on pitänyt huolen siitä, että hevoshullut löytävät tiensä Soukkaan.
”Monelle kaupunkilaiselle ratsastuskoulu on ensimmäinen kosketus maaseutuun. Yhteiskunnallisesti kaupungeissa sijaitsevat ratsastuskoulut ovat tärkeitä paikkoja. Täältä moni eläinlääkäri, kengitysseppä, valmentaja ja muut hevosalan tulevat ammattilaiset saavat kipinän elämänuralleen.”
Ratsastuskoulussa opitaan paitsi ratsastamaan, myös hoitamaan ja ymmärtämään suuria pakoeläimiä. Jensen kertoo, että hevosenhoitaja-tallityttökulttuuri on säilynyt tallin alusta asti lähes samana. Hevosenhoitajilla on tietyt hoitopäivät ja ennen hoitajaksi ryhtymistä käydään kursseilla.
”Ainoa selkeä muutos entisaikoihin on se, että tallilla vietetään aikaa vähemmän kuin vuosikymmeniä sitten.”
”Toivoisin, että yhteiskunta ottaisi ratsastuksen nykyistä enemmän huomioon, samaan tapaan kuin Ruotsissa.” Raija Jensen
Joitain tummia pilviä Soukan hevosidyllin päällä liikkuu. Ratsastuskoulu toimii vuokralla, pääosin yksityisen ja osittain kaupungin omistamilla mailla.
”Vuokrasopimuksemme kartanon kanssa ovat olleet lyhyitä ja toivoisin tähän muutosta. Pidempi sopimus mahdollistaisi rakennuskannan suunnitelmallisen remontoinnin. Ensi keväänä sopimus on jälleen katkolla ja saa nähdä, miten käy”, Jensen huokaa.
Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen kahden vuoden takaisessa raportissa todetaan, että Soukanpohjan kartanon yhteydessä toimiva Espoonlahden ratsastuskoulu on saadun palautteen perusteella Espoonlahden urheilupuiston käyttäjille yksi tärkeimmistä toiminnoista alueella.
Kaupungilla on tahtotila säilyttää ratsastuskoulu toiminnassa.
”Toivoisin, että yhteiskunta ottaisi ratsastuksen nykyistä enemmän huomioon, samaan tapaan kuin Ruotsissa. Hieno asia on, että Espoon kaupunki on rakentanut meille ratsastuspolun, joka on päivittäisessä käytössä.”
1970-luvun öljykriisi, 1990-luvun lama tai nykyinen inflaatiosyöksykierre eivät huolestuta lähes puoli vuosisataa ratsastuskouluyrittäjänä toiminutta Raija Jenseniä. Maailmapoliittinen tilanne tietenkin mietityttää, mutta omalla alalla muhii olemassaolokriisi, joka vetää yrittäjän mietteliääksi.
”Lamoja on nähty moneen otteeseen ja niistä on selvitty, mutta tällä hetkellä eniten kauhistuttaa ihmisten vieraantuminen hevosesta. Se näkyy siinä, että ratsastuskouluyrittäjiä pidetään monella hevospalstalla likimain rikollisina, jotka opettavat vääriä asioita, hevosten piiskaamista ja muuta kamalaa”, Jensen sanoo vakavana.
Hänen mukaansa näin ikävästi ei ole ratsastuksenopettajista ja tallinpitäjistä ennen puhuttu julkisuudessa. Jensen kertoo pohtineensa, näkeekö suuri yleisö asiat tosiaan näin, vai onko äänessä pieni porukka.
”Itse mietin, että jos ihmiset eivät aloita hevosharrastusta ratsastuskoulussa, niin missä he sitten aloittavat? Minun käsitykseni mukaan hevosyrittäjät hoitavat hevosensa viimeiseen asti hyvin.”
”Kuvitellaan, että hevonen voisi jotenkin paremmin, jos se vain oleskelee ilman liikuntaa ulkona vuoden ympäri. Minulle tämä on todella vieras ajatus.” Raija Jensen
Jensen toteaa, että monen käsitys hevosesta ja sen tarpeista on vääristynyt etenkin sosiaalisen median mollaamiskeskusteluissa.
”Kuvitellaan, että hevonen voisi jotenkin paremmin, jos se vain oleskelee ilman liikuntaa ulkona vuoden ympäri. Minulle tämä on todella vieras ajatus.”
Hän huomauttaa, että ratsastuskouluissa hevoset liikkuvat, syövät ja ulkoilevat säännöllisesti ammattilaisten hoidossa ja silmien alla, mikä mahdollistaa niiden hyvinvoinnin seuraamisen ja asiallisen huolenpidon.
Huolissaan hän on myös nykylasten liikkumattomuudesta, joka näkyy myös ratsastusharrastuksessa.
”Poniopettajamme ovat kertoneet, että monia 10‒12-vuotiaita ei enää pysty punttaamaan ponin selkään, koska jotkut ovat niin jäykkiä ja painavia. Myös hevosen selästä putoamisesta on tehty iso mörkö, koska ihmiset ovat epäliikunnallisempia ja putoamiset ovat jotain ihan muuta kuin aiempien vuosien kevyet selästä kierähtämiset.”
Haasteista huolimatta 70-vuotias Jensen kertoo toivovansa, että hänen tyttärensä jatkaisivat yritystä – sitten joskus, kun hän jää eläkkeelle.
”Ratsastuskouluissa lapsista ja nuorista kasvaa upeita, vastuuntuntoisia aikuisia ja monista tulee alan ammattilaisia. Tämä on koko yhteiskunnan kannalta iso asia.”
”Ainoa selkeä muutos entisaikoihin on se, että tallilla vietetään aikaa vähemmän kuin vuosikymmeniä sitten”, Raija Jensen kuvailee vuosikymmenten kokemuksella. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
