Maatilaa etsiessä ehtona oli vain sen sopivuus hevosille ‒ nyt suojakodissa on viitisenkymmentä eläintä

"Tältä tilalta ei yksikään eläin päädy pataan. Jokainen eläin, kanoista kaneihin ovat perheenjäseniä ja yhtä arvokkaita."

Näin sanoo siikajokisen rescuetilan emäntä, Jenni Kauppila.

Eläintenhoitoalaa opiskellut Jenni ja hänen puolisonsa, Petri Paakkari vuokrasivat reilu kaksi vuotta sitten tyhjilleen jääneen maatilan ja tekivät tämän myötä omassa elämässään täyskäännöksen.

"Olen kaupungista lähtöisin ja kivikyläkiintiö tuli täyteen. Rakkaus maaseutuun vahvistui iän ja ajan myötä. Haave omasta tilasta eli vuosia ja siinä vaiheessa, kun tämä tuli eteen, unelmat muuttuivat todeksi”, Jenni Kauppila kertoo.

Muutto kaupungista maalle tapahtui vaiheittain.

"Ehtona oli vain hevosystävällinen miljöö. Mieluinen paikka löytyi sattumalta, puolisoni työnantajan kautta. Tila oli kuin meille tehty, sopivan kokoinen ja rakennuksiltaan toimiva. Palaset loksahtivat kerralla paikoilleen. Vuokrasopimus tehtiin ajatuksella, että myöhemmässä vaiheessa ostamme koko tilan.

Reilun kahden vuoden aikana tyhjilleen jäänyt maatila on saanut ympärilleen uuden elämän. Entiseen navettaan on rakennettu tilat kaikenkarvaisille kavereille. Pehmeät pehkut ja tilavat karsinat löytyvät niin hevosille lampaille, kanoille kuin kaneillekin.

"Ja lisätilaa rakennetaan tarpeen mukaan. Eläinten kokonaismäärä on tällä hetkellä viitisenkymmentä, mukaan lukien kissat ja koirat sekä tuvan puolella olevat hamsterit ja marsut. Mutta ei määrä tähän jää. Haaveena on saada joukon jatkoksi myös lemmikkisiiliä sekä minipossu”, Jenni Kauppila selvittää hymyillen.

Jenni Kauppila sanoo eläinten suojakotitoiminnalle olevan selkeää tilausta. Kuva: Anne Anttila

Lyhyen ajan sisällä Jennin ja Petrin luotsaama tila on löytänyt paikkansa eläinten suojakotina. Valtaosa tilan eläimistä on rescuetapauksia.Taustalta löytyy elämää suurempia ihmeitä ja niiden myötä toinen toistaan koskettavampia eläintarinoita.

"Yhteistä kaikilla on vian tai iän myötä ilmennyt arvottomuus. Hyvänä esimerkkinä ovat ravihevoset. Jos juoksu ei suju, ura ravurina saattaa päättyä hyvinkin varhain. Meille tuli juuri tällainen tapaus, parhaat lähtönsä juossut ravitähti. Ruunalle ei ollut tiedossa sopivaa tallipaikkaa, joten omistaja tilasi hevoselle viimeisen kyydin. Onneksi ehdimme väliin ja pojan elämä jatkuu nyt meillä”, pariskunta Kauppila ja Pakkari kertovat.

Navetan pahnoilta löytyy tällä hetkellä kaniherrat Eki ja Laku, joiden entinen virkatehtävä oli jalostuspuolella. Tarkemmin sanottuna siitoskaneina.

Siinä vaiheessa kun pojilta loppuivat terävimmät paukut ja kaihi sumensi silmiä, tulevaisuudesta ei juuri neuvoteltu.

"Casanovat olivat joutumassa pataan, mutta me annoimme pojille uuden mahdollisuuden. Täällä kaniherroilta ei vaadita eikä odoteta mitään. Periaatteemme on, että eläimen ei tarvitse olla jotakin tai kyetä johonkin. Tärkeintä on, että arvottomaksi muuttunut eläinkunnan edustaja saa meidän luona entistä arvokkaamman loppuelämän.”

Perheen tytär, "eläinkuiskaaja"Juulia Paakkari on korvaamaton apu, sillä hän auttaa taidoillaan muun muassa kovia kokeneita eläimiä sopeutumaan uuteen elinympäristöönsä. Kuva: Anne Anttila

Kauppila haluaa muistuttaa, että tilan ovet aukeavat kaikille eläimille ikään, kokoon tai karvoihin katsomatta. Uuden arjen ovet ovat avoinna myös entisille työ- ja urheilumaailman sankareille.

"Kaikki eläimet ovat tasapuolisesti tervetulleita. Joko olemaan tai käymään. Voimme tarjota eläimille hoitopaikan ja ottaa tarvittaessa sijoitukseen.”

Väliaikaiseen sijoitukseen on ilmennyt tarvetta, erityisesti tapauksissa, jossa eläimen omistaja sairastuu.

”Olipa taustat minkälaiset tahansa, niin eläintä ei saa koskaan jättää heitteille.”