Sydämen palo näyttää suuntaa nuorelle yrittäjälle: ”Ratsastusharrastus ei ole pelkkää ratsastusta”

”Meillä on ollut kotipihassa aina omia hevosia ja olen ilmoittanut jo varhain, että peruskoulun jälkeen muutan pois kotoa opiskelemaan hevosalaa. Ja niin mä sitten tein”, Alisa Palokangas kertoo Keminmaan Liedakkalassa sijaitsevan tallin käytävällä.

Tallikiinteistö on entinen Keminmaan ratsastuskeskus, joka konkurssin seurauksena pakkohuutokaupattiin viime syksynä. Sen huusi naapurikiinteistön, Pohjanrannan tilan, omistava ministeri Paavo Väyrynen yhdessä vaimonsa Vuokko Väyrysen kanssa.

Väyryset alkoivat heti kauppojen vahvistuttua etsiä ratsutalliyrittämisestä kiinnostuneita vuokralaisia tiluksilleen.

Nyt talliyritys on nimeltään Pohjanrannan ratsastuskeskus ja Palokankaan perheen lokakuussa perustama yritys Hevospalvelu Palokangas oy toimii tiloissa yrittäjänä.

Alisa Palokankaan vanhemmat Päivi ja Arto Palokangas ryhtyivät tyttärensä kanssa yrittäjiksi. He ovat päivätöidensä ohella apuna hevosten hoitopaikkoja ja ratsastuspalveluita tarjoavassa yrityksessä.

Alisa hymyilee leveästi ja toteaa, että yrityksen aloittaminen ei ollut helpoimmasta päästä. Konkurssiyrityksen uusia yrittäjiä kyseenalaistettiin, mutta se ei lannistanut, sillä molemmilla perheen naisilla on elämänmittainen, vahva suhde hevosiin.

Äiti ja tytär hoitavat yhdessä hevoset kotitallilla ja kahden kilometrin päässä kodista sijaitsevalla ratsutilalla. Yrittäminen hevosalalla oli luonteva jatkumo pitkässä tarinassa.

”Meillä on paras tiimi ja hyvät mahdollisuudet yrittämiseen”, ratsastuksenohjaajaopinnoissaan loppusuoralla oleva nuori toteaa napakasti.

Marraskuussa alkaneen yrittäjätaipaleen kehitys vahvistaa Arto Palokankaan mukaan tyttären näkemyksen. Vielä ei ainut työntekijä Alisa ole palkkaa työstään saanut, mutta isän mukaan se hetki lähestyy.

Karsinapaikkojen lisäksi ratsutilalla käynnistyi tammikuussa muutaman hevosen voimin ratsastuskoulutoiminta, jonka kehittämiseen satsataan liikenevät resurssit.

Tallitöiden helpottamiseen Palokankailla on kevyesti pyörillä liikkuva vaunu, joka karsinoiden siivouksen päätteeksi tyhjennetään mönkijällä lantalaan. Arto Palokangas auttaa tytärtään Alisaa tallin konetöissä ja remontoi tiloja. Kuva: Timo Heikkala

”Tämä ala on mun sydämeni palo”, Alisa Palokangas sanoo.

Hän lähti 16-vuotiaana Kaustiselle Kpeduun opiskelemaan hevostalouden perustutkintoa, ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi.

”Kaustisella aloittaessa luulin tietäväni paljon hevosista, mutta enhän mä tiennytkään”, hän naurahtaa.

Opiskeluvuodet osoittivat, että oppimista on paljon. Hevosten hyvinvoinnin tulkitsemiseen ja kehittämiseen sai Kaustisella hänen mukaansa erinomaiset eväät. Sen eteen hän tekee nyt konkreettisesti töitä joka päivä.

”Haluan toteuttaa niin paljon itseäni eikä se olisi mahdollista, jos olisin muualla töissä. Tämä oli paras ratkaisu siihen, että saan toteuttaa omia näkökantojani.”

Alisan mukaan ison tallin haastavuus hevosten yksilöllisten tarpeiden tyydyttämisessä vaatii suunnitelmallisuutta, jotta jokainen hevosyksilö voisi mahdollisimman hyvin.

Hän kertoo opiskeluaikana olleensa korvat höröllä ja silmät tarkkana kaikesta hevosen hyvinvointiin liittyvästä opista. Kotitallin pitämisen ohella useat työssäoppimisjaksot eri talleilla kartuttivat tietoa ja näkemystä aiheesta.

Ratsutilan toiminnan alkukuukausina hän on jo päässyt jakamaan perinteistä ratsastuksenohjaamista täydentävää tietämystä hevosten käsittelystä ja hoitamisesta nuorille järjestetyillä tallipäivillä.

Ajatuksissa hautuu teemapäiviä ja kursseja, joilla asiakkaat pääsevät syventämään hevostietämystään.

”Ratsastusharrastus ei ole pelkkää ratsastusta, vaan vaatii hevosen tuntemista ja lukutaitoa jo turvallisuudenkin vuoksi.”

Alisan ajatuksissa muhii kisatiimipohjaisen opetuspolun luominen, jossa ratsastajan suhde hevoseen syvenee muutenkin kuin satulasta. Ratsutilan maneesi, iso kenttä ja omat majoitustilat mahdollistavat monen unelman toteuttamisen.

Alisa Palokangas huomauttaa, että omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on vaikuttaa myös hevosten hyvinvointiin. Kuva: Timo Heikkala

Pian 20 vuotta täyttävä Alisa Palokangas on ehtinyt ikäisekseen paljon. Hän on suorittanut hevosalan perustutkinnon ja päälle ratsastusnäyttöjä vaille valmiin ratsastuksenohjaajan tutkinnon. Viime syksynä alkaneen hevosyrittäjyyden lisäksi hän on reilun vuoden ikäisen Leon äiti.

”Äitiysloman vuoksi olen vähän myöhässä opintojen loppuun viemisessä”, hän sanoo harjatessaan Harribat-ruunaansa Keminmaan Liedakkalassa sijaitsevan Pohjanrannan ratsutilan tallinkäytävällä.

Alisan motto hevosten kanssa työskentelyssä on yksinkertainen ja toimivaksi osoittautunut.

”Hevosten hyvinvoinnin takaamisessa pitää oma jaksaminen huolehtia, jotta osaa päättää, mihin panostaa.”

Ratsutilan arjessa tämä motto toteutuu monella tavalla. Aamutallille tullessa hevosille jaetaan karsinoihin ensin pieni määrä heinää, jota pureskellessaan ne malttavat hyvin odottaa väkirehuja, loimittamista ja tarhausta.

Tarhoihin hevosille jaetaan useita nökkösiä heinää, jotta ne saavat toteuttaa lajityypillistä, laiduntamista jäljittelevää käyttäytymistään. Heinää laitetaan myös palloihin, jotka tarjoavat virikettä tarhassa.

”Hevoset tarhataan pareittain, jotta ne saavat kisuta kaverin kanssa.”

Päiväheinät jaetaan kello 13 ja viideltä sisälle otettaessa hevosilla on jälleen heinäaika karsinoissaan ennen illan liikutusta. Alisa toteaa, että sopiva määrä heinää ennen liikuntaa tarjoaa hevosen mahalle suojaa. Yörauha heinineen hevosilla alkaa iltayhdeksältä.

Alisa Palokangas on hevosalan opinnoissaan vihkiytynyt hevosten hyvinvoinnin parantamiseen. Se näkyy esimerkiksi tiheänä heinäruokintana ja hevosten tarhaamisena kaverin kanssa. Kuva: Timo Heikkala

Vajaan puolen vuoden aikana Alisa Palokangas vanhempineen on myös laajentanut osaa tallin karsinoista siirtämällä väliseiniä.

1990-luvulla rakennetussa tallissa on paljon yrittäjäperheen makuun ahtaita karsinoita, joiden laajennustyötä jatketaan edelleen reilusti nykyvaatimuksia väljemmiksi.

Alisa Palokangas kertoo, että hänelle kolme vuotta sitten tullut mahahaavainen Indigo-ruuna on opettanut valtavasti hevosen hyvinvoinnin kulmakivistä niin tallioloissa kuin treenaamisessakin.

Mahavaivat on pitkäjänteisellä työllä selätetty ja ruuna voi nyt hyvin. Myös pinttynyttä kipukäytöstä on saatu merkittävästi koulutettua pois vahvistamalla hyvää käytöstä.

”Nykyään Indigo seisoo nätisti satuloitaessa ja höröttää odottaessaan palkintomössöään. Vatsavaivaisen hevosen kanssa tilannetta tietenkin punnitaan jatkuvasti, mutta me yritetään niin kauan kuin se voi hyvin.”