Ratsastuskoulun kivijalka on hevosten ja ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi

Yritystoiminnan alku ei aina ole mikään iso pamahdus. Kun Messilän hiihtokeskuksessa työskennellyt Jyrki Helminen päätti vuonna 1993 perustaa matkailijoille aktiviteetteja tarjoavan yrityksen, eikä alkupääomaa juuri ollut, ostettiin ulkomaisia pukumiehiä varten verkkareita ja muita ulkoiluvarusteita Helmisen vielä opiskelevan puolison Suzanni Bebekin luottokortilla.

Kekseliäisyyttä, maalaisjärkeä ja nöyryyttä on pariskunnan mukaan tarvittu pitkällä yrittäjätaipaleella paljon, aivan näinä päivinäkin. Helminen on supliikkimiehiä, mistä on ollut paljon hyötyä yrittäjyydessä.

”Verkostoituminen on ollut monessa käänteessä avainasemassa. Seuraavassa elämässäni ryhdyn konsultiksi, sen verran on kokemusta kertynyt”, Helminen nauraa lusikoidessaan Messilän Markkinaravintolassa lohisoppaa lautaseltaan talvisena päivänä.

Bebek ja Helminen omistavat ratsastuskoulun Lahdessa. Okeroisten talli on SRL:n laatutalli, eikä aivan perinteinen talli. Siellä tuntihevoset asuvat pihatoissa ja maastoilevat säännöllisesti 14 hehtaarin tiluksille rakennettuja autottomia reittejä pitkin. Käytössä on myös maneesi, derbykenttä ja ulkokenttä.

”Meillä kaikki on rakennettu hevosten hyvinvointia ajatellen”, Bebek sanoo.

Suzanni Bebek jakaa päiväheiniä hevosille. Kuva: Kimmo Haimi

Hevoset ovat olleet aina mukana Bebekin elämässä harrastuksena, mutta 2000-luvulla hän päätti jäädä media-alan työstään vuorotteluvapaalle ja opiskella ratsastuksenopettajaksi. Bebek kertoo lähteneensä opintoihin silkan itsekkäistä syistä, eikä vielä tuolloin ajatellut, että ratsastuksen opettamisesta kehkeytyisi hänelle uusi ura.

”En halunnut jäädä vuorotteluvapaan ajaksi laakereilleni lepäämään, vaan halusin hyödyntää ajan ja kehittyä hevosalalla. Opiskelu Harjussa oli hauskaa aikaa, vähän kuin olisi mennyt treenileirille kerran kuussa. Huomasin myös, että opettaminen oli minulle luontaista.”

Opintojen jälkeen hän palasi päivätyöhönsä, mutta pikkuhiljaa pariskunta lähti etsimään paikkaa, johon saisi omat hevosensa. Kun Helmisen kotikylältä Okeroisista tuli myyntiin kulttuurimaisemaa, lähtivät suunnitelmat laukalle.

”Lahden kaupunki osti puolet maanviljelijän tarjoamasta alasta, joka on meillä vuokralla kaupungilta, ja me toisen puolikkaan. Ennen rakentamisen aloittamista varmistettiin kaavoituksella, että tämä alue on varattu hevostoiminnalle”, Helminen kertoo.

Kaupat tehtiin vuonna 2007, eikä alueella ollut muuta kuin vanha viljakuivuri. Kaikki muu on rakennettu itse. Alusta asti pariskunnalla oli yhteinen näkemys siitä, että tilalle rakennetaan paikka, joka on toimiva, turvallinen ja viihtyisä niin hevosille, omistajille kuin asiakkaillekin. Myös Helminen kouluttautui hevosalalle, sekä kengityssepäksi että ratsastuksenohjaajaksi.

Helminen toteaa, että koska rakentaminen tehtiin pankkilainan turvin ilman omaa pääomaa, piti käyttää paljon mielikuvitusta ja verkostoja. Huteja tuli suunnitteluvaiheessa, kun esimerkiksi ammattilaiselta ostettu maneesisuunnitelma viherkattoineen oli paitsi toteuttamiskelvoton, myös kallis. Maneesin rakentaja löytyi lopulta kotikulmilta ja rahaa säästyi satojatuhansia euroja.

”Meidän yritystoimintamme perusta on kristallinkirkas. Se on hevosten hyvinvointi ja ihmisten eli meidän, työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuus ja hyvinvointi. Ei mitään sen ihmeellisempää, mutta hyvin tärkeitä perusasioita”, Bebek toteaa.

Mervi Pasanen on Okeroisten tallin asiakkaita. Yrittäjä Jyrki Helminen vaihtaa kuulumiset. Kuva: Kimmo Haimi

Okeroisten tallille on vuosien myötä syntynyt vakiintunut asiakaskunta. Lahden ja Hollolan keskustojen läheisyys ja yhteistyö Messilän hiihtokeskuksen kanssa on taannut mukavan määrän asiakkaita.

”Korona-aika antoi opetuksen varautumisen tärkeydestä. Pandemian alussa kaikkialla oli maailmanlopun fiilis, mutta ei meillä ollut vaihtoehtoa. Korona-ajan pidimme huolta siitä, että pysyimme terveinä ja huolehdimme kaikkien asiakkaidemme turvallisuudesta”, Bebek kertoo.

Helminen toteaa jatkoksi, että koronasta selvittyä uusien kriisien mahdollisuus tuli tiedostettua entistä vahvemmin. Ja pian syttyikin sota ja tänä syksynä kärjistyi energiakriisi.

”Yli kolminkertaiset sähkölaskut ja entistä isommat kustannukset on saatu hoidettua pienen puskurirahaston avulla. Nyt koetetaan selvitä tästä talvesta, lopputuloksen näkee sitten keväällä”, Bebek sanoo.

Mervi Pasanen ratsunsa Taran kanssa Okeroisten maisemissa. Kuva: Kimmo Haimi

Okeroisten kumpuilevan maalaismaiseman halki virtaa lähteinen, kiemurteleva puro, jonka varrella ruokailevat metsäpeurat ja viihtyvät jänikset sekä ketut poikasineen. Puronvartta seurailee myös maastoreitti, josta osa on tiheästi reunustettu heijastavilla auraustolpilla. Näin myös Okeroisten tallin näkövammaiset asiakkaat pääsevät maastoilemaan turvallisesti.

Kirpakkana pakkaspäivänä Okeroisten maastolenkillä ratsastaa pariskunta. Heidän ratsunsa hölkkäävät kuuliaisesti ja nostavat rauhallisen laukan ylämäkeen. Mäen päällä Jyrki Helminen ottaa ratsukot vastaan ja palkitsee hevosia porkkanalla.

”Jykällä on aina porkkanaa taskuissaan. Kun hevoset näkevätkin hänet, ne alkavat ihan kuin hymyillä”, Suzanni Bebek kertoo.