Kenttäratsastuksen erikoisuus on maastokoe, joka on Axel Lindbergin vahvuus. Kuva: Heidi Lammi
Hevosenlukutaito siivittää kenttäratsastuksen mestaria
Viisivuotiaina sipoolaisen maanviljelijäperheen kaksosveljekset saivat oman Santtu-ponin, jolla oli rutkasti omaa tahtoa. Veljeksistä Axel Lindberg kävi jo lapsena Santun kanssa hevosenlukutaidon peruskoulun.Tilaajalle
Axel Lindberg ja Bonapartis ovat voittaneet kenttäratsastuksen suomenmestaruuden tämän vuoden lisäksi myös 2024 ja 2022. Vuonna 2023 Lindberg oli Cascada-hevosella hopealla. Kuva: Heidi Lammi”Olin lapsena varmaankin veljeäni Edwardia itsepäisempi ja jatkoin sitkeästi ei niin helpon ponin kanssa”, kertoo viime viikonloppuna kenttäratsastuksen suomenmestaruuden kolmatta kertaa voittanut Axel Lindberg.
Kotitilalla Söderkullassa on ollut hänen äitinsä Estelle Hilden-Lindbergin perustama talli kaksosten koko elämän ajan. 28-vuotias Axel on pitänyt jo vuosien ajan kotitilansa tallia ja vuokraa lisäksi läheiseltä maneesitallilta karsinakäytävää kilpahevosilleen.
Ajan myötä myös hänen maanviljelijäisästään Christoffer Lindbergistä on kuoriutunut hevosihminen.
Lapsuusvuosiin ei kilpaileminen kuulunut, vaan arki kului muutoin hevosten kanssa. Näitä vuosia Lindberg pitää tärkeänä vaiheena myöhempään kilpailumenestykseen.
”Vietin joka päivä aikaa hevosten kanssa ja hoidin niitä, eikä ratsastus ollut lainkaan pääosassa. Opin lukemaan hevosia niiden luonnollisessa ympäristössä.”
Lindberg uskoo, että siitä on ollut suuri etu ratsastuskouluissa hevosuransa aloittaneisiin verrattuna.
Yläasteikäisenä tavoitteellisempi ratsastus alkoi koulu- ja esteratsastuksen parissa. Ratsastusleirillä Riilahden kartanolla hypättiin maastoesteitä, ja se sykähdytti teiniä.
Oman lempilajin löytymisen sinetöi työharjoittelujakso kenttäratsastaja Cajus Aminoffin luona. Kenttäratsastuksesta, eli kouluratsastus-, rataeste- ja maastoesteluokkien yhdistelmästä, tuli Lindbergin laji.
”Kun hevonen kokee, että se selviää ratsastajansa kanssa joka asiasta, ei sille tule edes mieleen, että voisi käydä huonosti.”
Kun Lindberg oli 19-vuotias, hän sai käyttöönsä Maria Lucander-Aminoffin omistaman ruunan My Laptop.
”Sen kanssa tultiin aika hyvin toimeen ja asiat alkoivat edetä”, Lindberg kertoo.
”Se oli ensimmäinen aikuinen, koulutettu kilpahevoseni. Toisena yhteisenä kisakautena saimme nuorten ratsastajien SM-pronssia, ja myöhemmin samana kesänä tuli PM-kilpailujen voitto nuorten ja juniorien luokassa.”
Lindberg kertoo, että ”Läppiksen” kanssa asiat sujuivat helposti erityisesti lajin vaikeimmassa ja vaarallisimmassa osiossa maastoesteillä.
”Siitä lähtien maastokoe on ollut vahvuuteni.”
Tällä hetkellä Lindbergillä on neljä aikuista kilparatsua käytössään ja perheen oma viisivuotias kehittymässä kilpauralle.
Perhe on ollut hänelle koko kilparatsastusuran ajan merkittävä tuki ja apu. Edward-veli suunnittelee kilpailumatkojen reittejä ja on usein mukana reissuissa.
Myös muiden, Lindbergin sanoin hyvien tyyppien lista on pitkä, mutta erityiskunniamaininnan hän haluaa antaa estevalmentajalleen Juho Norilolle, joka kriittisessä vaiheessa auttoi nostamaan tasoa rataesteillä.
”Korvaamaton osa tiimiä on hevostenhoitaja Elin Gädda, joka tuntee hevoseni pitkältä ajalta ja huolehtii niistä kuin omistaan.”
”Plan B on, että mikäli kilparatsastusurani ei etene toivotusti, minusta tulee kokopäiväinen maajussi.”
Kilparatsastajan tärkein velvollisuus hevosta kohtaan on Lindbergin mukaan reiluus. Hevosta ei ole fiksua viedä liian vaikeaan paikkaan, esimerkiksi isoille esteille tai jännittäviin paikkoihin liian aikaisin tai väärässä vaiheessa. Sellainen heikentää sekä hevosen itseluottamusta että uskoa ratsastajaansa.
Kenttäratsastuksessa tämä on tärkeää erityisesti maasto-osuudella, jossa hypätään kiinteitä esteitä.
”Hevoset ovat mahtavia olentoja! Ne suostuvat kaikkeen, mitä me keksitään ja luottavat, kun ihminen on oikeudenmukainen laumanjohtaja. Kun hevonen kokee, että se selviää ratsastajansa kanssa joka asiasta, ei sille tule edes mieleen, että voisi käydä huonosti.”
Axel Lindberg naurahtaa todetessaan, että asia on helpommin sanottu kuin tehty ja jälkiviisaana tulee toisinaan todettua, että ei olisi kannattanut. Hevosen kanssa tehtyjä virheitä joutuu korjailemaan usein pitkään.
”Mutta jos pystyy virheistään oppimaan, niin kehittyy.”
Tällä hetkellä Lindbergin arki koostuu ratsastamisesta, ratsuttamisesta, valmentamisesta, kilpailemisesta ja maatilan töistä.
Kotitilan päätuote on peruna, mutta Axelin tonttia on heinäntuotanto, minkä lisäksi hän paalaa naapureiden pelloilta hevosille olkea.
”Plan B on, että mikäli kilparatsastusurani ei etene toivotusti, minusta tulee kokopäiväinen maajussi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
