

Marraskuisena aamupäivänä Anna Kilpeläinen istuu autossaan matkalla kotoaan Oulusta kohti Kpedun Kaustisen toimipaikkaa. Siellä hän opettaa hevosten kouluttamista ammattitutkinnossa opiskelevia aikuisopiskelijoita.
Kilpeläinen kertoo olevansa perinteisen reitin hevosihminen, eli ratsastuskoulun kasvatti. Jo nuorena hän piti heppakerhoja ja 14-vuotiaana astui ensimmäisen kerran ratsastuksenohjaajan saappaisiin tallin ratsastuksenopettajan sairastuttua.
”Taustani on eniten opettamisessa. Olen ratsastanut ja jonkun verran kilpaillutkin, mutta identifioitunut opettajaksi jo nuorena. Valmistuin 1994 Kiuruveden ensimmäiseltä ratsastuksenohjaajakurssilta ja opetin ratsastusta oululaisilla ratsastuskouluilla 2000-luvun loppuun asti.”
Kerran hänen vetämässään maastoryhmässä ratsasti miesasiakas, joka alkoi kysellä, miten hevoset opetetaan ratsuksi ja kaikki ne asiat, jotka niiden pitää osata ihmisen kanssa. Se oli eräänlainen käännekohta. Kilpeläinen kertoo miettineensä, mitä ihmettä kysymyksiin vastaisi.
”Sanoin, että asioita aletaan vain tehdä ja siinä hevoset sitten pikkuhiljaa oppivat asioita. Sillä hetkellä se oli kaikki, mitä aiheesta tiesin”, hän kertoo.
Kilpeläinen kertoo olleensa hyvin nuoresta lähtien ihminen, joka alkaa etsiä vastauksia kysymyksiin. Niin kävi tässäkin tapauksessa.
”Olen miksi-ihminen”, hän nauraa.
1990-luvun loppupuolella internetin tulo avasi aivan uusia mahdollisuuksia etsiytyä tiedonlähteille, mutta käänteentekevää Kilpeläisen suuntautumiselle oli tutustuminen 2003 eläintenkouluttaja Tuire Kaimioon.
”Silloin tajusin, että on olemassa eläinten oppimista ja kouluttamista käsittelevä tieteenala.”

Vuosien myötä Kilpeläinen on opiskellut hevosten kouluttamista niin käytännössä kuin teoriassakin ja opettaa aihetta sekä ammattilaisille että harrastajille. Hän toteaa, että opettaminen on paljolti perusasioiden toistamista, kerta toisensa jälkeen.
”Hevosten kouluttaminen on loputonta harjoittelua, jotta siinä tulee taitavaksi. Minä opetan hevosen näkökulmaa niin pitkälle kuin itse siitä mitään ymmärrän.”
Kilpeläisen mukaan hevosen käyttäytymiseen pystyy vaikuttamaan nopeastikin ja menetelmien salkussa on paljon vaihtoehtoja. Tärkeintä hänestä on se, että ihminen oppisi katsomaan asioita hevosen näkökulmasta.
”Ihmisen pitäisi osata sovittaa oma toimintatapansa niin, että se lähtee hevosesta, ei siitä miten me ihmiset hahmotamme maailman.” Anna Kilpeläinen
”Ihmisen pitäisi osata sovittaa oma toimintatapansa niin, että se lähtee hevosesta, ei siitä miten me ihmiset hahmotamme maailman. Itseäni kiinnostaa yhtä paljon ihmisen kuin hevosenkin oppiminen.”
Nyt kun omat lapset alkavat olla aikuisia, Kilpeläinen haaveilee opintojensa jatkamisesta. Kasvatustieteen kandidaattia kiinnostaisi jatkaa sekä ihmisten että hevosten oppimisen opiskelua. Hän kertoo toivovansa, että Suomeenkin saataisiin yliopistoihin soveltavan etologian, eli eläinten käyttäytymistieteen opetusta.
Tämän viikon perjantaina Anna Kilpeläinen on yksi hevosten hyvinvointihankkeen webinaarin luennoitsijoista. Hän kertoo hevosten stressistä ja kipukäyttäytymisestä.