Kohti laadukasta koulutusta ja hevosten parempaa hyvinvointia

Hevostalouden ammatillisten perustutkintojen uudistus toteutettiin uudella tavalla. Valmistelu oli sananmukaisesti jalkautettu oppilaitoksille lähemmäs yrityksiä ja kenttää, jolla opiskelijat tulevat työskentelemään.

Enää ei siis ollut hallinnon suunnasta asetettua työryhmää, joka olisi koonnut tietoja ja sitten määritellyt, mitä otetaan uudistukseen mukaan ja mitä jätetään pois.

On kiinnostavaa nähdä, miten perustutkintojen sisällön muutos tulee toimimaan käytännössä. Näkyykö se opiskelijoille, heidän työssäoppimispaikoilleen ja muille tuleville työnantajille selvinä hyötyinä? Tuottaako uudistus siis laadukkaampaa osaamista? Voivatko hevoset sen ansiosta hyvin?

Hevosyrittäjiä on viime vuosina huolettanut, että perustutkintoa suorittavien, hevostenhoitajaksi tähtäävien opiskelijoiden osaaminen on heikentynyt.

Tilanne on tiedostettu oppilaitoksissa. Sinänsä muutos ei johdu opiskelijoista vaan arviointitavoista. Alimpaan hyväksyttyyn suoritukseen on esimerkiksi riittänyt, että opiskelija on saanut vaihdettua hevoselle irti lähteneen kengän ohjatusti eikä itsenäisesti.

Käytännössä yrittäjä ei kykene ohjaamaan työntekijöitään joka vaiheessa eikä työssäoppimisen aikanakaan saman työtehtävän opastamiseen liikene aikaa kovin monta kertaa.

Nyt oppilaitokset ovat siis käyneet perustutkinnon eri osien arvosteluasteikkoa läpi. Jää nähtäväksi, miten pian arviointiasteikon alapään tiukentuminen tuottaa nähtäviä tuloksia.

Työ osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien yhtenäistämiseksi jatkuu edelleen. On hienoa, että oppilaitokset näyttävät löytäneen yhteisen tavan kehittää opetusta ilman, että ne kilpailevat suoranaisesti keskenään.

Kilpailu onkin turhaa. Hevosalan oppilaitosten määrä on vajaassa vuosikymmenessä vähentynyt melkein puoleen. Kun Keski-Pohjanmaallakin siirretään ratsastusohjaajien opetus kevään mittaan Perhosta Kaustiselle, perustutkintoihin saa opetusta enää seitsemässä koulutusyhtymässä ja yhtä monessa oppilaitoksessa.

Miten tämä vaikuttaa koulutustarjontaan, jää seurattavaksi. Oleellisinta on, että opiskelijat saavat oppilaitoksesta riippumatta laadukasta osaamista. Jos oppilaitokset voivat lisäksi hieman erikoistua, se lisää opiskelijoiden mahdollisuutta opintosisältöjen monipuolisempaan hankkimiseen.

Optimaalista varmasti olisi, jos oppilaitosten välillä voisi jopa vaihtaa suorituksia eli ottaa jostain toisesta oppilaitoksesta omiin tarpeisiinsa sopivan täydentävän osan.

Lue myös:

Hevostalouden tutkinto ja arviointi uudistuvat – "ei ole reilua opiskelijallekaan, jos kolmen vuoden opintojen jälkeen valmistuu osaamisella, jolla häntä ei kannata palkata"

Kengittäjän pitää ymmärtää, mitä tekee – "kysymys on hevosen terveydestä"

Paljonko hevosalalla tarvitaan koulutusta? Opettajat tunnistavat alan muutostarpeet ja hevosten tuoma hyvinvointi nähdään isona mahdollisuutena