Kookas Rumbolt-ruuna on Anni Järvelän (kesk.) omistama ja kouluttama kokenut vikellyshevonen, jolla Vuokko Toivanen on kilpaillut useita vuosia. Rumbon rauhallisen pinnan alta löytyy myös temperamenttia. Kuva: Sanne Katainen
Vikellys on taiteellista urheilua hevosen kanssa – Vuokko Toivanen nauttii yhteistyöstä järkälemäisen Rumbon kanssa
Vikellys on siitä erikoinen ratsastusurheilun laji, että se ei oikeastaan ole ratsastusta lainkaan.TilaajalleSipoo
Tuore vikellyksen suomenmestari Vuokko Toivanen on kilpaillut vikellyksessä kansainvälisellä tasolla kymmenen vuotta. Kilpa- ja treenikumppani Rumbolt on tullut tutuksi viiden vuoden aikana. Kuva: Sanne KatainenJärkälemäisen kokoinen Rumbolt-ruuna on kunnioitusta herättävä näky seistessään sipoolaisen AG-tallin käytävällä varustettavana. Sen säkä kohoaa parikymmentä senttiä keskimittaisen naisen päälakea korkeammalle.
AG-tallin omistaja ja vikellysvalmentaja Anni Järvelä löysi ”Rumbon” tallinsa vikellyshevoseksi Virosta rauhallista hevosta etsiessään.
Viitisen vuotta Sipoon Paippisissa asustanut Rumbo on osoittanut laatunsa vikellyshevosena, sillä ruusukkeita on jo vuosia kertynyt sen vikeltäjille. Kulunut kisakausi sujui mainiosti.
Rumbolla vikeltävä vantaalainen Vuokko Toivanen voitti kesäkuussa Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuden ja elokuussa suomenmestaruuden seniorien yksinvikellyksessä. Samainen titteli Toivasella ja Rumbolla on myös vuodelta 2023.
Järvelällä on tallillaan useita vikeltäjiä ja kilpajoukkueita valmennettavanaan. Tallilla asuu kaikkiaan kymmenen vikellyshevosta ja muutama täysihoitohevonen.
Lapsena puissa kiipeillyt, ulkoilusta nauttinut Järvelä löysi vikellyksen pariin jo nuorena. Voimistelun ja hevosen yhdistelmä nappasi lujasti mukaansa. Hänestä tuli lajin valmentaja ja talliyrittäjä.
AG-tallin Järvelä rakensi miehensä kanssa liki 20 vuotta sitten nimenomaan vikellysvalmennuksen tarpeisiin.
Käytävällä seisova Rumbo on saanut selkäänsä lajin varusteisiin kuuluvat vikellyspatjat. Se kulkee tallista saman katon alla olevaan maneesiin pitkin, rauhallisin askelin ja asettuu kävelemään vapaassa muodossa juoksutusliinaa ja -piiskaa pitävän Järvelän ympärille.
Tänään treeneihin osallistuu Vuokko Toivasen lisäksi kolme muuta vikeltäjää, seniori Pinja Nykänen sekä juniorit Kaisa Hujanen ja Amanda Mankinen.
Vikellyksessä kilpaillaan joko käynnissä tai laukassa, yksin tai joukkueena. Lajin teknisiin perusliikkeisiin kuuluvat selkäänhyppy, perusistunta, polvivaaka, mylly, sakset, seisonta ja lankku.
Vapaaohjelmassa vikeltäjä saa suunnitella ja toteuttaa ohjelmansa itse ja tuomarit arvostelevat suorituksen puhtautta, liikkeiden vaikeustasoa ja ohjelman sommittelua. Myös hevosen osuus, eli sen eteenpyrkimys, yhteistyöhalu ja liikkeet pisteytetään.
”Korkealla tasolla erot ovat pieniä, joten hevosella voi olla suuri merkitys lopputulokseen”, Toivanen ja Järvelä kertovat.
”Urheilu kulkee aina mielessä ja mukana”, toteaa Vuokko Toivanen. Kuva: Sanne KatainenAG-tallin maneesissa vikeltäjät tekevät perusliikkeitä Rumbolla ensin käynnissä ja ravissa.
Kun ruuna siirtyy laukkaan, hevosen merkitys suorituksen onnistumiselle kirkastuu kokemattomallekin katsojalle. Rumbon virheaskeleet tai pienetkin sivupomput lennättäisivät ballerinana taiteilevan vikeltäjän maneesin hiekkaan alta aikayksikön.
Toivanen juoksee hevosen vierellä ja hyppää kevyen näköisesti sen selkään, nousee polvilleen laukkaavan hevosen selässä ja on hetkessä hartiaseisonnassa, jalat suorina kohti taivasta. Liikkeet päättäessään hän useaan otteeseen taputtaa tasaisen varmasti laukannutta hevosta kiitokseksi.
”Rumbo on välillä vähän temperamenttinen ja voi reagoida tapahtuviin asioihin. Taputus on palkinto siitä, kun se tekee kuten toivotaan”, Toivanen selittää.
Järvelä toteaa, että vikeltäjän ei tarvitse osata ratsastaa, mutta siitä on etua, jos vikeltäjä ymmärtää hevosen perusluonteen ja käyttäytymistavat. Vikellystreeneissäkin sitä oppii, sillä hevonen hoidetaan aina yhdessä.
Valmennuksissa harjoitellaan paljon hevosen liikkeessä joustamista ja pehmeyttä.
”Jos vikeltäjä tömähtää liikesarjasta kovaa takaisin hevosen selkään, saattaa hevonen hermostua ja lähteä menemään vähän lujempaa. Vikellyksessä juoksuttaja huolehtii hevosen askellajista ja siitä, että se menisi sitä suhteellisen rauhallisesti, eikä lähtisi juoksemaan täysiä.”
Vikellyshevosen varusteisiin kuuluvat hevosen selkää pehmustavat patjat, kahvallinen vikellysvyö ja sivuohjat. Harjoituksissa Rumbolla on vain laukkaamisen ajan kiinnitettynä sen pään liikettä rajoittavat sivuohjat. Vikeltämässä Vuokko Toivanen. Kuva: Sanne KatainenVajaan tunnin harjoituksessa Rumbo kävelee, ravaa ja laukkaa molempiin suuntiin mallikelpoisesti, kun nuoret naiset kukin vuorollaan taituroivat sen selässä.
Vaikka vikellyksellä ei ole varsinaisesti tekemistä ratsastuksen kanssa, on onnistuneen suorituksen avain hevonen.
”Vikellys on ensisijaisesti voimistelua, taiteellista urheilua, jossa tarvitaan hevonen”, Anni Järvelä toteaa jo antiikin Kreikassa harjoitetun lajin olemuksesta.
- Osaston luetuimmat
