Suomenhevosluokkien uusi hallitsija taitaa myös raviurheilun

Lassi Lehmusto on kilpaillut Vekardolla (Herkko Hurmaus - Vispok) tänä vuonna neljä kertaa, ja joka kerralla on tullut voitto. Viime vuonna suomenhevosten koulumestaruuksissa ratsukko sijoittui hopealle Tiina Hyssänmäen ja Taikatumman jälkeen.

Vekardo ja Lehmusto ovat erottuva pari: Lehmusto 190 senttiä pitkä, Vekardo 180 senttiä säkäkorkeudeltaan. 12-vuotias ruuna nousi tunnetuksi vuonna 2021, kun se otti Lehmuston kanssa koulumestaruuksissa yllätyshopean. Sen jälkeen se kärsi tarhassa kaatumisen aiheuttamista lihasvaivoista ja toipui viime vuonna kunnolla vasta loppukaudeksi. Nyt mennään taas.

”Talvi on mennyt hyvin, ja ongelmat on selätetty”, Lehmusto myhäilee.

Ruuna asuu kotitallillaan Tammelassa, ja Lehmusto ratsastaa sillä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Sen lisäksi se ei tarvitse kuin maastokäppäilyä ja vapaata liikuntaa pihatossa. Treenipäivinäkään ei hiosteta liikaa.

”Varsinkin nyt, kun se on hyvä, treenit eivät ne vie puolta tuntia pidempään”, ratsastaja kertoo.

Kesän tavoitteena on kiertää koulusuomenhevosten pääkilpailut, eli Pohjola-sarjan osakilpailut ja koulumestaruudet. Vaativiin luokkiin ei aiota ainakaan tällä kaudella.

”Kun on sitä tapaturmahistoriaa, ja Veikko kuumuu vaihdoista”, Lehmusto perustelee.

Muuten kuumuus on Lehmuston mielestä vain hyvä asia.

”Kun se on noin valtavan iso, jos se ei olisi kuuma, se voisi olla aika ikävä ratsastaa”, Lehmusto hymähtää.

190-senttinen ratsastaja ja 180 senttiä korkea hevonen ovat harvinainen yhdistelmä. Kuva: Miia Lahtinen

Hän harmittelee, että suomenhevosten kovimpia koulukisoja viime vuodet hallinnut Kulta-ahon Kasimir on jättänyt kilparadat juuri tässä vaiheessa, kun Vekardo alkaa olla vireessä ja valmiina.

”On se toisaalta tylsää! Olisi se ollut kiva nähdä, pystytäänkö haastamaan heitä”, hän sanoo.

Vekardon omistajan Kirsi Kainulaisen kanssa Lehmusto omistaa myös puoliverisen kouluhevosen Fürstentanz Carrus. Lehmusto paljastaa, että sitten kun siitä on luovuttava, hän hankkii ravihevosen. Yhtä aikaa molempia ei ole varaa pitää, eikä aikaa treenata.

Mies on koko ikänsä ollut kiinnostunut yhtä lailla raviurheilusta kuin kouluratsastuksesta. Juha Lundströmin kanssa hän kasvatti ravivarsoja muun muassa tammasta Huumaava Eeva, jonka Lehmusto itse valmensi valiojuoksijaksi.

Lehmusto on mukana muutamissa ravikimpoissa, ja hän seuraa kasvattiensa uraa tarkasti. Tuli-Leiskuva Tuli-Vieskeristä voitti juuri Riihimäellä, ja välähdysläinen Lumoavakin on antanut lupauksia.

Lehmusto kuitenkin painottaa, että ravihevoset ovat pitkälti samanlainen harrastus kuin ratsastuskin: rahaa ennemmin menee kuin tulee. Hän ei odota, että juoksijat maksaisivat ratsujen maksut.

”En. Sen verran olen jo ollut näissä hommissa mukana”, hän hymyilee.

Ratsuissa hän ratsastaa yhtä lailla puoliverisiä kuin tarpeeksi kookkaita suomenhevosia, mutta ravihevosissa suomenhevoset vievät voiton.

”Varmasti siksi, että olen työskennellyt Paavilaisen Mallun ja Puikkosen Rainerin kanssa. Ja lämminverisissä on niin hirveän kova kilpailu, pitäisi olla enemmän rahaa, että saisi laadukkaan hevosen”, Lehmusto pohtii.

Sama koskee toki puoliveriratsujakin. Suomenhevosista saa paremmin pärjäävän ihan vain tekemällä, hän miettii.

Vaikka elämäntilanne ei mahdollista nyt oman ravihevosen pitämistä omassa valmennuksessa, Lehmusto suunnittelee vielä tekevänsä sitäkin, viimeistään eläkevuosina.

”Niin! Sitten kun en pysty enää killumaan hevosen selässä, alan ajaa kärryiltä”, hän päättää.