

”Ensimmäinen ajatus, kun näin ikkunasta Dísan maassa, oli että voi ei, nyt se kuoli. Sitten Simo huomasi, että tamman jalat liikkuvat”, kertoo Sirkku Huhtala.
Pariskunta riensi laitumelle ja totesi aidan vieressä makaavan hevosen olevan hengissä, joskin hyvin pökerryksissä. Sirkku Huhtala soitti tutulle eläinlääkärille, joka ehti pihaan jo ennen kuin Huhtalat olivat saaneet tamman talliin asti.
”Kun Dísa saatiin nousemaan, se horjui kovasti. Askel askeleelta kuljettiin lyhyt matka hitaasti talliin.”
Eläinlääkäri tutki hevosen heti. Sen sydän hakkasi kovasti ja suolistoääniä ei alkuun kuulunut. Tamma sai nesteitä ja kipulääkettä ja pääsi karsinaan toipumaan. Kaatuessaan hevonen oli myös loukannut silmänsä. Se sai lääkekuurit sekä kipuun että silmävammaan.

Vielä tunteja tällin jälkeen tamma oli karsinassa horjahtelevana ja nuupeana, mutta seisoi kuitenkin jaloillaan.
”Salamanisku osui vissiin lankaan tai Dísaan tai molempiin. Aitalangasta oli vajaan metrin matkalta metalliosat hävinneet kokonaan, vain muoviosa oli jäljellä. Tallin eteisessä olevan sähköpaimenen etuosa oli salamaniskun voimasta irronnut ja lentänyt lattialle. En tiennyt, että vaikka ottaisi paimenesta töpselin irti, pelkkä sähkölanka johtaa sähköä”, Sirkku Huhtala toteaa.

Hän kertoo, että Dísa oli onnettomuuden sattuessa tiineenä. Tamma oli juuri ultrattu ja tiineys aivan ensi viikoillaan. Lähipäivinä se ultrataan uudelleen, jotta nähdään, onko tiineys keskeytynyt.
”Nyt Dísa alkaa olla oma itsensä, mutta pikkuisen sen tasapaino horjuu välillä. Sitä on jo laitettu tarhaan, mutta laitumelle ei olla uskallettu laittaa, kun tammalauma tuppaa juoksemaan. Kohta laitan tamman hetkeksi laitumelle, kun ensin otan sieltä pois innokkaimmat yksilöt”, Huhtala kertoo kaksi vuorokautta tapahtuman jälkeen.
Huhtaloiden Vähä-Linnan tilalla Alavuden Sulkavankylällä asuu kymmenen hevosta: oma ja ystävän lämminverinen, kaksi shetlanninponia ja kuusi islanninhevosta. Perhe kasvattaa islanninhevosia frá Linna -nimellä. Dísa on perheen oma kasvatti ja kaikkien lemmikki.
”Aikamoinen järkytys se salama oli. En ole osannut ukkosta aiemmin pelätä, kun melkein kymmenen vuotta on tässä asuttu, eikä mitään tällaista ole tapahtunut”, Sirkku Huhtala sanoo ja toteaa, että jatkossa täytyy pohtia, miten hevoset suojataan ukkoselta.