Tiina Seppälän sukutila Pelto-Seppälä täyttää tänä vuonna pyöreät kolmesataa vuotta. Tilalla on viljan ja nurmen viljelyä, emolehmiä ja hevosia. Kuva: Tiina Seppälän albumi
Liika tärkkelys ja sokeri sekoittavat suoliston mikrobit ja aiheuttavat lukuisia ongelmia − Tiina Seppälä tutkii ruokinnan merkitystä hevosen suolistoterveyteen
Jos hevosen suolistossa kuitua hajottavien mikrobien toiminta vinksahtaa, voi eläimen pääkin seota.Tilaajalle
Tiina Seppälän tutkimus linkittyy hevosten hyvinvointiin ja myös hevosihmisten turvallisuuteen. ”Jos hevosen käyttäytyminen muuttuu ruokinnasta johtuen, seuraa siitä riskitilanteita ihmiselle ja hevosen hyvinvoinnille.” Kuva: Tiina Seppälän albumiLoppilainen maa- ja metsätaloustieteen maisteri, maatalousyrittäjä Tiina Seppälä tekee väitöskirjatutkimusta, jossa hän yhdistää vuosikymmenien tutkimukset johtopäätöksiksi siitä, miten hevosen suolistoterveyttä voidaan ruokinnalla edistää ja ehkäistä ongelmia.
Perimätieto sanoo, että joillain hevosilla kaura menee päähän. Yksinkertaistettuna Seppälän tutkimuksessa annetaan tällekin ilmiölle tieteellinen selitys suoliston mikrobitoiminnan kautta.
Väitöstutkimuksessaan hän käy läpi 50 vuoden aikana hevosille tehtyjä kuidun ja tärkkelyksen sulavuutta käsitteleviä tutkimuksia. Olemassa olevien tieteellisten tutkimusten valtaisan tietomäärän yhdistävää tutkimusmenetelmää kutsutaan meta-analyysiksi. Väitöstutkimus on jatkoa Seppälän pro gradu -työlle.
”Hevosten ruokintatutkimusta tehdään Suomessa aika vähän. Mukana aineistossa on kuitenkin myös joitakin suomenhevosilla tehtyjä tutkimuksia. Maailmalla tärkkelyksen ja kuidun sulavuutta on tutkittu 1970-luvulta lähtien, ja dataa löytyy meta-analyysin tekemiseen paljon. Tällainen tutkimusmenetelmä sopi minulle tosi hyvin, sillä sen pystyy tekemään kotona tietokoneella. Hevosten ruokinnan käytäntöön pääsen kiinni muussa elämässäni”, Seppälä toteaa.
Haastattelua puhelimitse tehtäessä Tiina Seppälä puuhaa Pelto-Seppälän tilan kesäravintolassa lounasvalmisteluja. Sukutilalla viljellään viljaa ja nurmea 90-päiselle emolehmäkatraalle ja täysihoitotallin tusinalle hevoselle. Seppälä ja hänen veljensä ottivat Lopen Hunsalassa sijaitsevan tilan vetääkseen kolmisen vuotta sitten.
”Tilan- ja tallinpidon lisäksi meillä on lihan suoramyyntiä ja näin kesäisin ravintolatoimintaa. Syksyllä juhlimme Pelto-Seppälän tilan 300-vuotista taivalta. Meidän sisarusten lisäksi puolisoni on vahvasti tilan töissä mukana ja vanhemmatkin vielä osallistuvat.”
Ensi maanantaina Tiina Seppälä matkustaa Iso-Britanniaan European Workshop of Equine Nutrition -konferenssiin esittelemään alustavia tutkimustuloksiaan ja vaihtamaan ajatuksia muiden alan tutkijoiden kanssa.
”Konferenssijulkaisussa julkaistaan nämä ensimmäiset tutkimustulokseni. Syksyn ja talven aikana valmistuu väitöskirjani ensimmäinen artikkeli, joka ilmestynee ensi vuonna. Väitös koostuu kolmesta artikkelista, eli kahdessa seuraavassa artikkelissa jatkan tutkimusta eri katsantokannoilta.”
Pitkän aikaa ainut lähde oli Ruokinnalla tuloksiin -kirja, mutta nyt verkko on täynnä erinäistä tietoa. Toki runsauden keskellä pitää osata medialukutaitoa ja suodattaa tutkittuun tietoon perustuvat lähteet massan joukosta.”
Tiina Seppälällä on käytännön kosketuspintaa hevosten ruokintaa oman tallin lisäksi myös ruokintaneuvojana. Hän työskentelee päivän viikossa Lantmännen Krafftin hevosenomistajille suunnatussa ruokintaneuvonnan palvelussa. Asiakkaina on hevosenomistajia laidasta laitaan.
”Nykypäivänä tietoa ruokinnasta on jokaiselle paljon saatavilla. Pitkän aikaa ainut lähde oli Ruokinnalla tuloksiin -kirja, mutta nyt verkko on täynnä erinäistä tietoa. Toki runsauden keskellä pitää osata medialukutaitoa ja suodattaa tutkittuun tietoon perustuvat lähteet massan joukosta.”
Seppälä huomauttaa, että hevoset ovat todellakin yksilöitä ruuansulatukseltaan.
”Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.”
Hevosen ruoansulatuksen tutkimiseen omien sanojensa mukaan ”ikuinen hevostyttö” ryhtyi puhtaasta kiinnostuksesta hevosen fysiologiaan ja sen ruoansulatuselimistön toimintaan.
Seppälä mainitsee, että aiheeseen kiinni pääsemisessä korvaamattomana apuna hänellä on ollut pitkän linjan hevostutkija Markku Saastamoinen LUKE:sta. Helsingin yliopistoon väitöstään tekevä Seppälä on LUKE:ssa vierailevan tutkijan sopimuksella tutkimuksensa ajan. Saastamoisen lisäksi väitöstutkimuksessa toisena ohjaajana on Tuomo Kokkonen Helsingin yliopistosta.
”Toivon, että tutkimus tulee vaikuttamaan hevosten ruokinnan käytäntöön aikanaan”, Seppälä sanoo.
Tutkimuksen englanninkielinen työotsikko on Promoting the horses’ hindgut health, eli vapaasti suomennettuna hevosen paksusuolen terveyden edistäminen.
”Ensimmäisessä osuudessa tutkin kuidun sulavuutta, koska hevonen luonnostaan on kuidun syöjä. Keskityn siihen, miten väkirehuista ja heinän sokereista tulevat solunsisällyshiilihydraatit vaikuttavat kuidun sulavuuteen”, Seppälä kertoo.
”Meillä ei ole tarjota hevoselle mitään dieettiä, jossa ei olisi solunsisällyshiilihydraatteja eli sokereita.”
Hevosen tasapainoinen ruokinta on tunnetusti vaikeata ja sen suolisto altis monenlaisille häiriötiloille, joiden seuraukset voivat olla vakavia. Viljat sisältävät tärkkelystä ja hevoselle elintärkeä heinä sisältää aina sokereita. Nämä molemmat ovat niin sanottuja solunsisällyshiilihydraatteja. Niiden liiallinen määrä aiheuttaa ongelmia, kun paksusuolen mikrobiston toiminta häiriintyy.
Heinässä on aina sokereita, eikä Seppälän mukaan ole joka vuosi yksinkertaista saada vähäsokerista heinää. Hän toteaa, että heinän solunsisällyshiilihydraattipitoisuus alkaa jo kohtuullisen matalalla 100‒150 gramman tasolla vaikuttaa kuidun sulavuuteen ja mikrobistoon.
”Meillä ei ole tarjota hevoselle mitään dieettiä, jossa ei olisi solunsisällyshiilihydraatteja eli sokereita.”
Hevosen ohutsuoli ei ole kovin tehokas sulattamaan tärkkelystä, ja jos sitä on paljon, se kulkee ohutsuolen läpi sulamattomana paksusuoleen. Siellä olevat mikrobit innostuvat tärkkelyksestä, joka on helpompaa sulatettavaa kuin kuitu. Näin tärkkelys vie mikrobien huomion ja voimat pois kuidun sulattamiselta.
”Tämän seurauksena paksusuolen pH laskee, minkä seurauksena kuitua sulattavien mikrobien toiminta häiriytyy ja hevoselle elintärkeä kuidun sulaminen heikkenee”, kuvaa Seppälä suoliston loppupään toimintaa.
Mitä siitä sitten hevoselle seuraa?
”Paljonkin asioita. Ensiksikin kuitua sulaa vähemmän ja kuitu on kuitenkin hevosen perusrehu. Tämä tarkoittaa, että hevonen ei saa heinästä niin paljon irti kuin pitäisi.
Paksusuolen mikrobitoiminnan häiriintyminen toisekseen altistaa hevosen erinäisille sairauksille kuten ähkyt, metabolinen syndrooma, kaviokuume ja erilaiset lihaksistoon liittyvät ongelmat.
”Jos hevonen syö kovin sokeripitoista heinää, ei ole syytä lisätä paksusuolen mikrobien painetta käyttämällä korkean tärkkelyksen rehuja.”
Uusin tutkimus on osoittanut, että mikrobiston muutokset yhdistyvät myös hevosen käyttäytymisen ongelmiin. Korkeatärkkelyksinen dieetti muuttaa sekä mikrobiston koostumusta että hevosen käytöstä.
Tämä voisi Seppälän mukaan olla tieteellinen selitys sille, että ”kaura nousee päähän”. Hevosen käytös muuttuu hermostuneempaan suuntaan, kun tärkkelystä valuu paksusuoleen ja mikrobiston koostumus muuttuu.
Tiina Seppälä toteaa, että hevosen ruokinnassa on tärkeä tietää ja hahmottaa kokonaisuus.
”Jos hevonen syö kovin sokeripitoista heinää, ei ole syytä lisätä paksusuolen mikrobien painetta käyttämällä korkean tärkkelyksen rehuja”, antaa hän hevosten ruokintasuunnittelun yleispäteväksi ohjeeksi.
Lue myös:
Hevosen hyvä ruokinta nojaa heinän rehuarvon analysointiin – katso vinkit karkearehun valintaan
Hevosen sisäelinkipu on hankala paikallistaa – oireet voivat heijastella eri puolille elimistöä
Hevosten mahavaivat yleinen riesa mutta parannettavissa – kilpaileminenkin mahdollista
Perusrehustus pitää hevosen suoliston kunnossa – "Luontaisempi linja parempi", sanoo rehuyrittäjä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
