

Senioreiden kultamitali meni ruunalla Dante NL ratsastaneelle Ville Vauriolle, jolla on Instagramissa melkein 24 000 seuraajaa. Se on vähemmän kuin Arvi ”Korumies” Martikaisella, mutta enemmän kuin kenelläkään Suomen olympiaratsastajista.
Vaurio oli mestaruuskilpailuihin tyytyväinen.
”Jos ei puhuta ratsastamistani radoista, vaan koko viikonlopusta. Tytöt pärjäsivät hyvin, ja mäkin ilmeisesti”, hän summaa.
Vaurion voitto oli ylivoimainen. Hän voitti molemmat osakilpailut, ja hopeamitalisti Elli Viitala Woodcroft Rockstarilla ja pronssimitalisti Sirpa Degerth-Káldi San Diegolla jäivät yhteispisteissä yli kuuden prosenttiyksilön päähän. Vaurio ratsasti GP:stä 67,196 prosenttia ja kürista 72 prosenttia.
Vaurion valmennettavista Aino Sellman otti Don’t Call Me Babella ponikultaa ja Ulrika Salminen Gilmore MC:llä junioreiden hopeaa.
Suomenmestaruus oli miehelle toinen peräkkäinen, sillä viime vuonna hän voitti hevosella G-Star, joka sittemmin myytiin ulkomaille. Tämän vuoden suorituksessa Vauriota harmittivat loppurataan osuneet pari virhettä.
”Mutta kun katson videolta, eiköhän sieltä löydy jotain hyvääkin”, hän uskoo.

11-vuotias saksalainen Dante NL tuli hänelle viime vuonna,
”Se on ylittänyt odotukset”, Vaurio kiittää.
Suomalaisen Melinda Ignatiuksen kouluttama iso ruuna tuli alun perin hänen valmennettavansa ratsuksi, mutta se ei sopinutkaan hänelle. Vaurio alkoi ratsastaa Dantea ensin tarkoituksena ruunan myyminen sopivalle uudelle omistajalle, mutta sitten hän alkoi innostua itse.
”Dante alkoi muuttua mun käteen sopivaksi, ja aloin miettiä, että mitähän kaikkea tästä voisi löytyä”, Vaurio muistelee.
Hän otti yhteyttä ystäviinsä ja yhteistyökumppaneihinsa Janne Ruskeeniemeen ja Hanna Harjuvaaraan, jotka lähtivät heti mukaan hevosta näkemättä. Kilpaileminen aloitettiin neljällä voitolla viime syksynä, ja tänä vuonna hevonen teki ensimmäiset GP-ratansa.
”Ennen kaikkea se on sydämellinen hevonen, joka kohtaa ihmisen aina lempeästi ja ystävällisellä ilmeellä. Se on rauhallinen hevonen, joka osaa syttyäkin, kun se paikka tulee. Sitä sopivaa vireystasoa olemme etsineet, ja sitä helpommaksi se tulee, mitä vahvemmaksi hevonen tulee”, Vaurio kertoo.
Hän korostaa, että tähän kauteen he lähtivät keskeneräisinä. Pyrkiminen Pariisin olympiajoukkueeseen oli iso tavoite, ja vaikka sitä ei saavutettu, päästiin lähelle.
”Muistan, kun kauden alussa ajattelin, että 65−68 prosenttiin GP:stä pitäisi olla tyytyväinen, mutta en silti ole. Dante otti kauden aikana kaksi kansainvälistä voittoa, mutta minua harmittaa notkahdus kaikkein tärkeimmissä kisoissa”, hän pohtii.
Uraansa hän suunnittelee aina vain noin vuoden verran eteenpäin. Esimerkiksi Los Angelesiin ajateltua hevosta ei ole tallissa. Vaurio sanoo, että olympiaunelman toteutuminen vaatisi ihmeellisiä asioita. Dantenkin kanssa hän miettii vain ensi kautta.
”Toivon, että se on ja se pysyisi onnellisena urheilijana, vaikka ei kilpailuissa tietenkään lämmitä aina viimeinenkään olla”, hän hymähtää.
”En päässyt yrittämään sitä 175 kertaa, että olisin osunut esteelle.”
Kuluneen kauden kouluratsastuspettymyksen jälkeen Vaurio lähti tekemään irtiottoa osallistumalla kenttäratsastuskilpailuun. Siitä huolimatta, että hän lähtökohtaisesti pelkää laukata alamäkeen.
Kenttästartti omalla Merry Franciksella oli heinäkuun puolivälissä. Vaurio kertoo, että koulukoe jännitti etukäteen, koska se käytiin lyhyellä, vain 20x40 metrin radalla, jolla Vaurio ei ole kilpaillut teinivuosien jälkeen.
”Ja ihmiset odottivat, että siellä menee hyvin, koska se on mun tonttia”, hän selittää.
Hyvin menikin: koulukokeesta tuli kahdeksan kymppiä ja prosentit 94.211.
Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä rataestekokeessa ratsukko tuli ulos neljänneltä esteeltä. Erityisen paljon miestä harmitti estekilpailuiden karu tapa lähettää ratsastaja pois kentältä, kun asian korjaaminen olisi kesken.
”En päässyt yrittämään sitä 175 kertaa, että olisin osunut esteelle”, hän naurahtaa ja ottaa syyn ohimenoista täysin omalle kontolleen.

Taitavuus kouluratsastuksessa, haavoittuvuus muissa lajeissa, hienot hevoset, ja huumoripitoinen itsensä ruoskiminen lienevät asioita, jotka ovat tehneet Vauriosta myös somesuosikin. Melkein 24 000 seuraajallaan hän on ylivoimaisesti suosituimpia suomalaisia kilparatsastajia. Vaurio itse karsastaa sometähteydestä puhumista.
”Ensisijaisesti olen ammattilainen, ratsastaja ja valmentaja, ja olen uhrannut koko elämäni tähän kouluratsastukseen. Some on sivuseikka”, hän painottaa ja harmittelee, että nykyään asioita tehdään some edellä, vaikka ammattitaidon pitäisi ratkaista arvostus.
Omaa somea hän tekee itsensä ja muiden huviksi, spontaanisti ja ilman laskelmoituja suunnitelmia. Julkaisuissa ei ole selityksiä, vuodatuksia, eikä kannanottoja vaan hyvän fiiliksen asioita.
”Mukahauskoja juttuja, jotka ei varmaan ole kovin hauskoja. Kunhan pelleilen internetissä, eiköhän se jossain kohtaa kolahda omaan nilkkaan vahingossa, mutta hyvällä tahdolla mä sitä teen”, hän luonnehtii.
Nuorten suomenmestaruuskultaa Woikoskella voitti Anniina Kolu Ghanalla, junioreiden paras oli Peppi Kokko Damasco Caniceiralla, lapsiratsastajien voittaja oli Pihla Tarvainen Flexillä ja ponien ykkönen Aino Sellman ponilla Don’t Call Me Babe.
Senioreissa Maria Pyykösen Fürst Wild S järkyttyi ratsastajan arvion mukaan Woikosken äänimaailman takia. Se oli hyvin jännittynyt ja hyppi omiaan, ja lopulta päätuomari keskeytti suorituksen.