Kokoaminen oli G-Renzolle helppoa. Satulassa Pilvi Tuominen. Kuva: Miia Lahtinen
Kaikki unelmat eivät toteudu – suuriegoisen G-Renzon terveet päivät loppuivat kuin seinään
”Me ei sitten päästykään sinne. Olisihan se ollut maailman hienoin paikka ratsastaa”, Pilvi Tuominen huokaa vähän suruissaan.Tilaajalle
G-Renzo ja Pilvi Tuominen SM-kilpailuissa Tahkolla vuonna 2022. Kuva: Miia LahtinenPilvi Tuominen on taitava suomalainen kouluratsastaja, jonka tavoitteena oli kilpailla ruunallaan G-Renzolla Pariisin paralympialaisissa, Versailles’n puiston huikeassa ympäristössä. Niiden sijaan hän saatteli syyskuun loppupäivinä omalaatuisen kouluratsunsa ikivihreille laitumille.
Tuominen kertoo, että lopetuspäivän jälkeen olo on helpottunut, sillä hän ehti murehtia G-Renzon eli Reinon tilannetta puolitoista vuotta.
Yhdessä kuljettiin 13 vuotta. Tuominen kilpaili isolla ruunallaan Suomen GP-tasolla ja voitti parhaimmillaan SM-hopeaa terveiden joukossa.
Isoimmat tavoitteet tulivat eteen vähän yllättäen. Tahkon SM-kilpailuissa vuonna 2022 pararatsastustuomari Marjukka Manninen otti puheeksi Tuomisen nilkan. Hän huomautti, että sen perusteella Tuominen todennäköisesti luokiteltaisiin pararatsastajaksi keholtaan toimivimpien ryhmään. Niin kävikin.
”Menin luokituksesta heittämällä läpi”, Tuominen kertoo.
Alkuvuodesta 2023 Tuominen ja G-Renzo osallistuivat Ypäjällä kansainvälisiin parakilpailuihin ja prosentit olivat lupaavat. Toiveet nousivat korkealle, ja Pariisista alettiin jo puhua ääneen, mutta sitten kohtalo puuttui peliin.
”Se oli hevonen, joka ei ollut siihen mennessä elämässään ontunut askeltakaan!”
Seuraavassa paramaajoukkueen valmennuksessa Tuominen teki hevosellaan hienon ravilisäyksen halkaisijalla ja kokosi ravin tullessaan kulmaan. Mutta siinä kulmassa, tutussa Ypäjä-hallissa, G-Renzo alkoi ontua, ja sen ura päättyi siihen.
”Se oli hevonen, joka ei ollut siihen mennessä elämässään ontunut askeltakaan!”, Tuominen puuskahtaa.
Hevosta tutkittiin ja tutkittiin. Vaivasta heräsi epäilys, joka sitten varmistui magneettikuvauksessa Helsingissä. Ruunan toisen etujalan vuohisrusto oli käytännössä poissa ja sillä oli sivusidevamma.
Tuominen kertoo, että eläinlääkärin lausunto meni suurin piirtein niin, että kokeilla voi, mutta toiveita ei ole paljoa.
Pitihän sitä yrittää. Paraluokat olisivat olleet hevoselle selvästi kevyempiäkin, kuin mihin se oli tottunut. Niveleen kokeiltiin uudenlaista kemiallista rustopinnoitetta ja paranemiselle annettiin aikaa. Mutta joka kerta, kun Tuominen päästi ruunan maneesiin, että se voisi halutessaan juosta, se ei innostunut.
”Hevonen, joka oli aina halunnut juosta paljon”, Tuominen huokaa.
Hän kertoo, että hienointa G-Renzossa oli sen ego. Se oli hyvin persoonallinen hevonen.
”Kerran Hamina Bastionin verryttelyssä Anna von Wendt sanoi, että hänen oriinsa Sir Fashion ei kestä Reinon egoa!”, Tuominen hymyilee.
G-Renzo tuli joka paikkaan korvat pystyssä, rinta rottingilla, ylpeänä ja näyttävänä. Ei se silti aina voittanut, paljon useammin se teki jotain ylimääräistä ja jopa ei toivottavaa, jota Tuominen kutsuu kikkailuksi.
Tuominen on kotoisin Haukiputaalta. Hän eli täysiverisen hevostyttönuoruuden, jossa hän tavoitteellisen ratsastamisen lisäksi meni paljon ravureilla pitkin metsiä ja teini-ikäisenä astutteli muutaman tammankin isäpuolen huippuravurilla Roscoe Pacificilla.
Elämänurana ratsastus vei silti voiton raviurheilusta, ja Tuominen valmistui ratsastuksenopettajaksi Ypäjältä vuonna 1994. Neljä vuotta kului Vaasassa silloisen suomenhevosruunan Ylven, Taivalin täysveljen, kanssa. Sitten hän tapasi tulevan miehensä Tero Tuomisen ja muutti hänen kotikonnuilleen Forssaan.
Omakotitaloja on tehty yhdessä kaksi, kauniita tyttäriä kaksi ja lisäksi on laitettu talli ja maneesi kuuden hehtaarin tontille. Tuominen pitää pientä täysihoitotallia ja valmentaa.
Hänen ensimmäinen lämminveriratsunsa oli Hollannista haettu Die Welt, joka myöhemmin pärjäsi ikäluokkaratsastajien luokissa. Sitten tuli Ohlala, joka nousi inter-tasolle saakka, ja sen jälkeen jatkoi Tuomisen tyttären opetusmestarina.
Kun Ohlalaa alkoi vanheta, Tuomiset lähtivät Hollantiin katsomaan nuorempaa kilpahevosta. Heille näytettiin viikonlopun aikana 33 nuorta ratsua.
”Sanoimme molemmat, että oh my God, toivottavasti tuo näytetään meille.”
5-vuotias G-Renzo (Krack-C - Wendekreis ) asui tallilla, jossa oli 72 hevosta ja yksi tarha. Päivän alussa Tuomiset istuivat maneesin kahviossa, kun maneesissa hölkkäili puolenkymmentä ratsukkoa. Molempien huomio kiinnittyi yhteen hevoseen, vaatimattomasti ravaavaan laiheliiniin, jossa oli kuitenkin jotain ihmeellistä karismaa.
”Sanoimme molemmat, että oh my God, toivottavasti tuo näytetään meille”, Tuominen muistelee.
Se näytettiin, se oli G-Renzo, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
”Seuraavan puolentoista päivän ajan odotin vain, että pääsen kokeilemaan sitä uudelleen. Tero sanoi, että koita nyt keskittyä muihinkin hevosiin”, Tuominen hymyilee.
Ruuna meni kaikki askellajit ja suurin piirtein siihen suuntaan mihin pyydettiin, mutta se ei vaihtanut laukkaa. Tuominen epäilee, että vaatimattoman ravin takia se oli jäänyt vähän syrjään. Myöhemmin laukanvaihdot ottivatkin aikaa, mutta ravista saatiin tehtyä hieno.
Pilvi Tuominen ja G-Renzo Uudessa-Kaarlepyyssä ruotsalaisen Bo Jenån treeneissä vuonna 2022. Kuva: Miia LahtinenKun Jukka Rantanen toi G-Renzon Suomeen, hän talutti sen talliin kypsän näköisenä.
”Oli se viimeisen puoli tuntia hiljaa”, mies oli vastannut kysymykseen, että miten matka meni.
Ruuna olikin koko ikänsä matkustaessa levoton sielu. Jos jokin oli pielessä, kopista alkoi kuulua ryske.
Muutaman viikon Suomessa oltuaan G-Renzo pudotti Tuomisen maneesissa rodeosarjalla.
”Onneksi oli kypärä. Se oli niitä aikoja, että ei aina ollut”, Tuominen sanoo.
Silloin murtui nenä, mutta melko pian sen jälkeen Tuominen putosi Ohlalaalta niin pahasti, että se teki hänestä pararatsastajan, vaikka sitä ei heti tiedettykään. Puolentoista vuoden ajan piti pelätä, että jalka joudutaan amputoimaan. Nilkassa oli Hawkins 3 -murtuma, ja verisuonitus ja hermotus rikki. Jalka leikattiin kolmesti, ja yhä edelleen se on koossa kuudella 10 sentin titaaninaulalla. Tuominen ontuu vähän, ja ratsastaa oikea jalustinremmi kaksi reikää pidempänä.
Kuusivuotiskauden G-Renzolla kilpaili Elina Kuru, kun nilkan kanssa ei voitu ottaa riskejä satulassa.
”Kyllä hevosen pitää saada olla hevonen.”
Luonteeltaan G-Renzo oli erikoinen. Tuominen kuvaa, että kun asiat eivät menneet sen mielestä oikein, se saattoi lähteä kuin Nasa-raketti, pysähtyä, hypätä pystyyn tai pukittaa,
”Sillä oli monta vaihtoehtoa, ja kapasiteettia monessa asiassa”, hän kuittaa.
Ehkä tässä kohtaa Tuomisen reipas nuoruus auttoi, eikä hän säikähtänyt. Hän itse asiassa sisäänratsastaakin varsansa yhä itse, vaikka moni muu jättää sen homman nuoremmille viimeistään 40 ikävuoden kohdalla.
”Usein hevosen laatu kulkee käsi kädessä erikoisen ja reaktiivisen luonteen kanssa. Ja jos rupeaa liikaa tuollaisia miettimään, pitää siirtyä keppihevosiin. Kyllä hevosen pitää saada olla hevonen”, Tuominen sanoo.
G-Renzo ensimmäisissä kilpailuissaan Lappeenrannassa vuonna 2012. Kuva: Pilvi Tuomisen albumiG-Renzo laidunsi nuorena yötä päivää, ja koko ikänsä se sai käydä säännöllisesti kerran viikossa irrottelemassa maneesissa, mikä on monelle kilparatsastajalle kauhistus.
”Eivät ne siellä sekoile, jos saavat tehdä sitä säännöllisesti”, Tuominen kuittaa.
Kaikesta vapaasta liikkumisesta huolimatta ylimääräistä energiaa riitti kilparadoillekin. Usein ratsukko teki alkuradan voittajan elkein.
”Kunnes se aloitti kikkailun laukkaohjelmassa”, Tuominen hymähtää.
Hän kertoo, että ruuna ei kestänyt ratsastajan virheitä, eikä omiaan.
”Jos se suuttui jostain, se ei päässyt yli siitä. Ne olivat Reinon päänsisäisiä juttuja, joihin ei löytynyt parannuskeinoa”, Tuominen sanoo.
Mutta välillä meni hyvin. Valmennustilaisuuksissa maailmantähtien silmien alla ratsukko loisti. Vuonna 2017 Tuominen ja G-Renzo voittivat Small Tourin finaalin Helsinki Horse Show’ssa. 2020 tuli SM-hopea ja vuonna 2022 toinen sija Helsinki Horse Show’n Knock-Out -luokassa.
”Se ehtii sinne oikein hyvin.”
Paraura jäi lopulta lapsen kenkiin. Se oli harmi, sillä ruunalla oli kyvyt korkeisiin pisteisiin, Tuominen on kokenut ja osaava ratsastaja ja paraluokissa G-Renzo olisi saanut tehdä itselleen helppoja asioita, mikä olisi ehkä vähentänyt kikkailun tarvetta.
Totta kai Tuomista harmittaa, että he eivät olleet Pariisin joukkueessa.
”Mutta tämä meni näin, niin kuin se hevosten kanssa joskus menee”, hän sanoo. ”Olen ratsastanut 45 vuotta, ja kotona on aina ollut hevosia. Olen tottunut, että hevosten kanssa tulee tällaista. Ei se ole kuin jatkaa matkaa.”
Kun unelmat murskaantuvat, pitää sen varalta olla toinen hevonen ja toisia suunnitelmia. Nyt Tuomiselle on 5-vuotias Södergårds Hayley (Bon Coeur – Induc) trakehner-emästä.
”Musta, pieni tamma, joka antaa upean fiiliksen”, Tuominen kuvaa ja kehuu tamman askellajeja.
Kun Los Angelesissa on paralympialaiset, se on sopivan ikäinen, 9-vuotias.
”Se ehtii sinne oikein hyvin”, Tuominen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
