Hevosten jännitys vei joukkueen menestyshaaveet – Katja Karjalaisella tyhjä olo viidensien paralympialaisten jälkeen

Suomen ratsastushistorian ensimmäisen paralympialaisjoukkueen tulokseksi jäi Pariisista 16. eli viimeinen sija. Joukkuekilpailussa kultaa voitti USA, hopeaa Alankomaat ja pronssia Saksa.

Ensimmäisenä ratsastaneen Laura Kangasniemen ratsu Goldprins aloitti rennommin ja paremmin kuin henkilökohtaisessa ohjelmassa, mutta ensimmäisessä laukassa se villiintyi ja teki hetken aikaa näyttäviä loikkia. Kangasniemen tasapaino kuitenkin piti, ja hän sai hevosen pian takaisin hallintaansa. Lopputulos oli 60,568 prosenttia.

Kangasniemi analysoi rataansa jälkeenpäin realistisesti.

”Pompun jälkeen mietin vain, miten saan sen rauhoittumaan, ja viimeisillä linjoilla se oli taas parempi. Kyllä siinä oman työnsä sai tehdä, että pysyi selässä. Saa kiittää itseään, että kehonhallintaa on treenattu ”, hän totesi.

Hän mietti, että tilanteessa kyse oli vain kokemattomuudesta. Hevoseen muodostui uudenlaisen tilanteen takia jännitystä, jota se sitten purki loikkimalla.

”Eihän meillä ole takana kuin yhdet arvokisat ja yksi melkein ehjä kausi yhdessä. Tämä on uutta meille molemmille”, Kangasniemi muistutti.

Laura Kangasniemen Goldprins on vasta 9-vuotias tulevaisuuden lupaus. Kuva: SRL/Hanna Heinonen

Jonna Aaltonen taas jatkoi huikeassa vireessä Laxton For U:n kanssa, ja tulos oli 69,868 prosenttia, eli ratsukon tähänastinen ennätys.

”Tänään oli rennompi hevonen, vaikka oli vaikeampi ohjelma”, Aaltonen myhäilee.

Samalla hän laskee, että jatkossa pisteitä pystyy nostamaan vielä monesta kohtaa. Tavoitteet ovat korkealla, Los Angelesissa 2028 ja monissa mestaruuksissa sitä ennen.

Aaltonen painottaa, että oleellista on systemaattinen treeni, ahkera kilpaileminen ulkomailla ja kokemuksen hankkiminen isoilta areenoilta sekä se, että hevosella on kaikin puolin hyvä olo. Hän kertoo, että Laxton for U on hyvin herkkä ja tarkka hevonen. Se esimerkiksi syö omenoita vain silloin, kun ne on poimittu sen kotoa Hausjärveltä, Erkylän kartanon 1850-luvulla perustetusta englantilaistyylisestä puistosta.

”Olen yrittänyt kilpailumatkoilla ostaa sille omenoita kaupoista, ja talvella olen kokeillut kotimaisia omenoita kaupasta, mutta hän ei ota muita omenoita edes suuhunsa. Tässä voi sanoa jo hän, hän on iso persoona ja diiva”, Aaltonen hymyilee.

Jonna Aaltonen kertoo, että hänen ajatuksensa ovat kaksijakoiset, kun oma ohjelma Laxton for U:n kanssa onnistui hyvin, mutta joukkueella kokonaisuutena oli vaikeuksia. ”Mutta sekä Katja että Laura ratsastivat todella hyvin”, hän painottaa. Kuva: SRL/Hanna Heinonen

Suomalaisen pararatsastuksen kuningattaren Katja Karjalaisen jäähyväiset paralympialaisille olivat harmilliset. Kameo käyttäytyi radalla aivan samoin kuin henkilökohtaisessa ohjelmassa tiistaina. Se jännittyi niin paljon, että kävelemisen sijasta se tepsutti koko ohjelman ajan. Prosentit olivat 56,958.

Tähän mennessä kansainvälisissä tilastoissa Karjalainen on huonoimmallakin radalla, melkein 10 vuotta sitten, saanut 64 prosenttia. Aiemmin aina hyvin toimineen Kameon kanssa huonoin tulos on ollut 67,56 prosenttia.

”Ihan tyhjä olo”, tiivistää viidensissä paralympialaisissaan ratsastanut Karjalainen.

Hän kertoo, että suorituksen aikana ei tapahtunut mitään, mikä olisi selittänyt hevosen reaktiota.

”Ehkä se oli takauma edellisestä radasta. Että taas tuo ihminen toi minut tänne kamalaan paikkaan”, Karjalainen huokaa. ”Mutta äärimmäisen kilttihän se oli, kun suostui tekemään sen ohjelman.”

Karjalainen on pahoillaan siitä, että hänen pitkä ja hieno paralympiauransa päättyi näin ja että hän ei pystynyt auttamaan joukkuetta.

”Nolottaa ja harmittaa. Olin heikoin lenkki. Mutta itse en nyt parempaan pystynyt. Koko työkalupakki tuli siellä radalla tongittua, että kokeillaan varovasti tätä, mitenhän hevonen reagoisi tähän”, hän selittää. Rentoutta ei silti löytynyt.

Pettymyksestä huolimatta Karjalainen uskoo pysyvänsä päätöksessään, että paralympialaiset olivat nyt tässä.

”Ei minun tarvitse enää todistaa kenellekään mitään. Minulla on ollut pitkä, menestyksekäs ura, ja ne muistot minulla on tallessa”, Karjalainen sanoo.

Aaltosen onnistuneesta radasta hän on onnellinen, ja myös siitä, että Kangasniemi selvisi haastavasta tilanteesta oman Goldprinsinsä kanssa.

”Jatkossa Suomen pararatsastus on hyvissä käsissä. Toiset jatkavat, ja meikäläinen sanoo Adios!”, Karjalainen päättää.