Turkulainen lastenkirjailija Reetta Niemelä kertoo olleensa lapsena oikea superheppahullu, jonka mielessä hevoset pyörivät päivin ja öin. Pyöräillen taittui matka ”kaikille mahdollisille talleille, jonne vain sai mennä”.
Aikuisena kirjailijana hän loikin lapsuutensa unelmatallin lastenkirjasarjaksi Tikkumäen tallista. Sarjassa on kuvakirjoja pienimmille ja Uljas-romaaneja lukemaan oppiville. Viimeisin osa Uljas-sarjasta ilmestyi syyskuun lopulla. Kaikkiaan lastenkirjoja Niemelän näppäimistöllä on syntynyt kymmenittäin.
Hevosia edelleen harrastava kirjailija perusti kymmenisen vuotta sitten Facebookiin ryhmän, jonka toivoi ryhmässä jaettujen niksien kautta yhdistävän ja hyödyttävän hevosihmisten talliarkea ja myös parantavan sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia.
”Suomi tuntuu olevan niksien luvattu maa. Ryhmään alkoi jo aika varhain tulla paljon, tuhansia ihmisiä. Ehkä tällaista oli kaivattu”, Niemelä pohtii.
Tällä hetkellä ryhmässä on noin 28 000 jäsentä, jotka kysyvät ja kertovat parhaita niksejä talliarjen helpottamiseen.
”Hauilla löytyy ryhmästä tätä nykyä todella paljon tietoa. Se on siis eräänlainen nykyaikaisten tallikäytäntöjen arkisto. Olin aluksi todella yllättynyt, kun jäsenmäärä vain kasvoi kasvamistaan.”
”Nikseissä näyttäytyy mahtavasti jokapäiväinen tallielämä. Kun joku tarvitsee apua, niin todella vuolaasti autetaan.”
Niemelän mielestä ryhmässä on parasta arkisten asioiden jakaminen.
”Nikseissä näyttäytyy mahtavasti jokapäiväinen tallielämä. Kun joku tarvitsee apua, niin todella vuolaasti autetaan. Sellainen aulis jakaminen on minusta upeaa ja koskettavaakin”, hän sanoo.
Nikseistä ensimmäisen hän muistelee olleen vesisaavin lämmitys talvella. Klassikkonikseiksi hän nimeää lukemattomat vinkit, miten käytettyjä hevosenkenkiä voi kierrättää eri tarkoituksiin.
”Hyvällä niksillä voi oikeasti säästää rahaa ja myös päätyä heti hyviin ratkaisuihin ilman että tarvitsee itse kokeilla kaikkea. Itse olin todella iloinen, kun ryhmässä alkoi olla ohjeita ja ideoita ajastettuihin heinättimiin. Nehän todella parantavat hevosten hyvinvointia, kun heinänjakelu on tiheämpää.”
Räyhähenkiä ei ryhmän keskusteluihin toivota, eikä siellä saa ehdottaa hevoselle epämukavuutta, kipua tai pelkoa tuottavia niksejä. Niemelän mukaan ryhmässä käyty keskustelu on keskimäärin hyvää ja arvostavaa, mutta joskus ylläpitäjien täytyy puuttua epäasialliseen sanailuun.
”Minusta ryhmä ennemminkin kertoo siitä, miten fiksuja heppaihmiset ovat.”
Vuosien aikana ylläpitäjät ovat saaneet palautetta tiukkuudestaan, mutta perustajan mukaan juuri se on hyvä arvopohja sosiaalisen median ryhmälle.
Tällä hetkellä Talliniksit-palstalla on vain kaksi ylläpitäjää valvomassa keskusteluja. Niemelä vinkkaa, että mukaan ylläpitäjäjoukkoon saa ilmoittautua.
Vuosien aikana ylläpitäjät ovat saaneet palautetta tiukkuudestaan, mutta perustajan mukaan juuri se on hyvä arvopohja sosiaalisen median ryhmälle. Lain kirjainta pitää jokaisen keskustelijan noudattaa ja henkilökohtaista panettelua, ilkeilyä ja virheellistä tietoa sisältävät kommentit poistetaan palstalta.
Reetta Niemelä vannoo hyvän kierrättämisen nimeen.
”Talliniksit-ryhmässä parasta on se, että niksiteema yhdistää kaikkia hevosihmisiä. Ollaan yhteisellä asialla, kun tehdään toistemme hevospuuhista parempia ja mukavampia ja samalla lisätään toivottavasti ihmisten ja eläinten hyvinvointia.”