Laura Pulliainen jättämässä poniuran taakseen

Leppävirralla vaikuttava Laura Pulliainen kuuluu suomalaisten poniohjastajien kokeneeseen kaartiin. 23 vuotiaalta ohjastajalta löytyy tilastoista lähemmäs 600 poninstarttia. Kaudella 2019 ponilähtöjä kertyi peräti 93 kappaletta.

Poniura alkoi 10-vuotiaana A-kategorian poneilla. Myöhemmin ohjastaja siirtyi ajamaan B-poneilla kilpaa.

”Onhan noita ponilähtöjä tullut ajettua jokunen. Muutaman kerran on tullut voltissa pyörittyä ja ravirataa ajettua ympäri”, naurahtaa Laura Pulliainen.

Poniura alkaa lähestymään loppuaan. Suomessa B-ponien ohjastamisessa ei ole yläikärajaa, joten ohjastaja voisi halutessaan jatkaa poniraviurheilun parissa. Pulliaisen tämän hetkisen kilpaponin Bonuksen kilpailuoikeus iän puolesta tulee täyteen kuluvan vuoden lopulla.

Viikonloppuna Pulliainen kilpailee Bonuksella Teivon Ponikuninkuusraveissa molempina päivinä.

Laura Pulliainen arvelee, että ensi vuonna on ohjelmassa ainoastaan hevosten lähtöjä. Niitäkin Pulliainen on ehtinyt ajaa jo 130 kappaletta.

”Aion korottaa hevosajolupani C-luokasta B-ajoluvaksi. Tällöin en saisi edes ajaa poneilla enää kilpaa. B-ajoluvalla pääsen kuitenkin ajamaan vähän isommista ykköspalkinnoista tarpeen mukaan.”

Vaikka nuori ohjastaja on ehtinyt ajamaan paljon startteja sekä hevosilla että poneilla, ei kilvanajo ole kuitenkaan tärkein asia hevosten ja ponien kanssa toimiessa. Laura Pulliaisella on kotitallissaan eläkepäiviä viettämässä hänen omat A-kategorian poninsa.

”Ne ovat nyt jo yli 20-vuotiaita. Haluan tarjota niille mukava eläkepäivät. Saavat olla hevosten kavereina ja ovat muuten usein matkaseurana ravireissuilla starttihevosille. Bonus lähtee puolestaan omistajalleen takaisin eläkepäivien viettoon raviuran loputtua. Tottakai kilvanajo hauskaa, mutta hevosilla on minulle kuitenkin iso merkitys muullakin tapaa.”

Laura Pulliaisen kanssa keskustellessa ei jää epäselväksi, että raviurheilu, hevoset ja ponit täyttävät tulevan sairaanhoitajan vuorokauden vapaat tunnit. Perhetaustaa tarkastellessa hevosista innostuminen ei ole yllätys. Pulliaisen isä Kari Pulliainen on pitkän linjan raviamatööri. Vuonna 1986 alkaneelta ohjastajauralta löytyy startteja lähemmäs 1000 kappaletta.

”Meillä on ollut hevosia tosiaan jo ennen minun syntymääni. Äitini Sari Karvonen on myös mukana tallin arjessa. Isän kanssa me kuitenkin vastaamme hevosten valmentamisesta. Tekemistä riittää vähän liiaksikin.”

Pulliaisten tallilla asustaa tällä hetkellä kymmenkunta hevosta. Joukossa on sekä varsoja, että ajohevosia. Laura Pulliainen painottaa toiminnan olevan harrastuspohjalla. Useampi ajohevosista on perheen omia kasvatteja.

”Vanhemmatkin käyvät ihan muissa töissä. Isä tekee kuitenkin töitä osittain kotoa käsin, joten se tietysti helpottaa hevosten ruokkimista ja sellaista päiväsaikaan. Suomenhevosemme ovat pääsääntöisesti omia kasvatteja. Lämminverisissä on jonkin verran sitten ostohevosiakin.”

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi keväänä Pulliaisten hevosmäärä kasvaa parilla uudella tulokkaalla. Perheen siitostammat Saran Sarastus (Saran Salama) sekä Pisoriina (Sipori) ovat kumpikin siemennetty Corella.

Saran Sarastuksen emälinja on hyvin ajankohtainen ja vahva. Emän A.M. Patriinan (Patrik) viimeiseksi jäänyt varsa on viime vuonna hienosti kolmanneksi kuningatarkilpailussa sijoittunut Sirpsakka (Sirpan Sisu).

Tämän lisäksi A.M. Patriinan varsoja on myös ennätyksen 22,3a juossut Saran Särmä (Saran Salama). Pulliaisilla on myös omistuksessaan A.M. Patriinan varsoista Siirin Taika (Taikuri).

”Äiti halusi aikanaan ostaa A.M. Patriinan varsan. Hän sai ostettua Siirin Taian, ja siitä jäi meille kaksi varsaa. He saivat myöhemmin vielä ostettua Saran Sarastuksenkin. Siirin Taika on nyt 24-vuotias ja viettää eläkepäiviä pihatossa meillä kotona.”

Pulliaisen perheellä on useampi Sirpsakan sukulainen tallissaan. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Laura Pulliainen suhtautuu raviurheiluun suurella tunteella ja intohimolla. Hän ei kuitenkaan rakentele pilvilinnoja hevosten ympärille.

”Nuorempana haaveilin oman valmennustallin pidosta. Elättäisin itseni hevoshommalla. Ne ajatukset ovat ainakin tällä hetkellä kaukana poissa. Valmistun vuoden lopulla sairaanhoitajaksi. Parempi saada elanto muualta, ja pitää hevoset harrastuksena. Ei toki mikään sulje pois kokeilemaan tallinpitoa ammatikseen jossakin vaiheessa elämää.”

Leppävirralta on monelle radalle asiallinen matka. Lähimmälle raviradalle Kuopioon on matkaa reilut 50 kilometriä. Joensuuhun, Jyväskylään ja Mikkeliin on matkaa reilut 100 kilometriä. Harjoitusajot luonnistuvat kotitallin ohella Leppävirran paikallisradalla Nikkilänmäessä.

”Toki käydään sitten Kuopiossakin välillä hiitillä. Sujuvahan tästä on käydä ravireissuilla, kun pääsee ajelemaan hyviä teitä pitkin raveihin. Käydään toki välillä pitemmälläkin raveissa kuten Kouvolassa ja Lappeenrannassa.”

Leppävirtalaisperhe on myös usein nähty vieras pienemmissä ravitapahtumissa hevosten ja ponien kanssa. Laura Pulliainen painottaa kesäravien merkitystä suomalaiselle raviurheilulle sekä harrastajan että raviyleisön kannalta.

”Pienemmät ravitapahtumat tarjoavat meidän kaltaisille hevosharrastajille todella hyvin kilpailumahdollisuuksia. Sekä hevoset ja kuskit saavat rutiinia. Suomalaisen raviurheilun pitää pystyä pitämään kiinni kaikista harrastajista.”

Viime perjantaina Laura Pulliainen ajoi kilpaa Pieksämäen paikallisraveissa. Aina nuori raviharrastaja ei edes tarvitse hevosta lähteäkseen pienempiin raveihin paikan päälle.

”Pieksämäen ravit ovat melkein kuin meidän kotiradan ravit. Seuratessani ilmoittautumisia näytti hevosmäärät huolestuttavan pienille. Onneksi he saivat ravit kasaan. Kävin heinäkuussa ihan huvin vuoksi Hankasalmen heinäraveissa. Ihan siis turistina ilman hevosta. Yleisöä oli todella hyvin paikan päällä. Tällaisissa ravitapahtumissa tulee vaan aina hyvälle tuulelle. Jaksaa uskoa raviurheilun tulevaisuuteen.”

Laura Pulliaisen isä Kari Pulliainen on ohjastanut urallaan lähemmäs 1000 starttia. Kuva: Ville Toivonen

Tulevaisuuden uskoa Laura Pulliaiselta on myös omaan raviurheiluharrastukseen. Mikäli hänen vanhempansa jossakin vaiheessa aikovat vähentää hevosmäärää, aikoo tytär ottaa vastuulleen entistä enemmän kotitallin asiat.

”Niin kauan kuin minä muistan, meillä on ollut tallissa hevosia kymmenen molemmin puolin. Minun tavoitteenani on jatkaa tulevaisuudessakin samalla mittakaavalla hevoshommaa. Eihän sitä tietysti tiedä koskaan, mihin elämä kuljettaa. Vakaa aikomus on jatkaa vanhempien jalanjäljissä hevoshommaa.”