Janna Huhtasen Hamont voitti vuonna 2022 Tallinnassa Keski-Euroopan liigan maailmancupin osakilpailun, mutta viime syksynä kilpailu päättyi putoamiseen. Kuva: Miia Lahtinen
Uusia hevosia saaneen Janna Huhtasen Hamont hyppää taas leikkauksen jälkeen: ”Siinä sai pitää pipostaan kiinni”
Esteratsastaja Janna Huhtanen on lähdössä helmikuussa Espanjaan kilpailuturneelle neljän hevosen kanssa.Tilaajalle
Janna Huhtasen Hamont on huikean urheilullinen ja kyvykäs hevonen, mutta ratsastettavuus tuo päänvaivaa. Kuva: Heidi Lammi”Vuoteen 2025 lähden innostuneempana ja kivemmasta tilanteesta kuin en tiedä edes kuinka pitkään aikaan”, Janna Huhtanen (aiemmin Jensen) iloitsee.
Huhtasen omat hevoset ovat 13-vuotiaaksi kääntynyt 150-luokkien ratsu Hamont sekä 10-vuotias Fabuleuse d'Azur, joka on jo vakiintunut 135-tasolla.
Lisäksi hänen satulansa alla ovat 12-vuotias ruuna Nemo van het Reuhof (Nabab de Reve - Nagano) ja 8-vuotias kimoruuna C3 Po B (Charleston - Contender). Molemmat uudet hevoset ovat Keski-Euroopassa ratsastamassa olleen Antonia Virtasen omistuksessa. Nuorempi on hypännyt hänen kanssaan 130-tasolle, Nemo van het Reuhof 145-tasolle. Virtanen keskittyy nyt opiskeluun, ja Huhtanen ratsastaa hänen hevosiaan.
Huhtanen kertoo, että hankalan nimen omaava C3 Po B on kiva ja hyvin kaupallinen hevonen, joka saattaa jatkaa nopeastikin uuteen kotiin. Rautiaan Nemon kanssa suunnitelmia tehdään pidemmälle.
”Odotan kuin lapsi jouluaattoaamuna!”
Hyvän hevostilanteen lisäksi Huhtasta ilahduttaa se, että edessä on elämän ensimmäinen aurinkotour Etelä-Euroopassa. Hän kertoo, että hänellä ei koskaan ennen ole ollut varaa lähteä niin kauas kilpailemaan, mutta nyt hänen Espanjassa asuvat vanhempansa maksavat kisareissun.
”Ehkä he huomasivat, että minut on helpompi saada sinne käymään hevosteni kanssa kuin ilman”, Huhtanen naurahtaa.
”Odotan kuin lapsi jouluaattoaamuna! Nyt on intoa treenaamiseen, ja nyt tietää, miksi tammikuussa satuloi hevostaan: koska helmikuussa pitää olla valmiina ratsastamaan kilpaa palmujen alla."
Hevostilannekin on kilpailuturneeta ajatellen paras mahdollinen, kun kaikilla hevosilla voi hypätä 135–145-luokkia.
Lähtö on helmikuun puolivälissä, ja edessä on ensin kahden tähden tasoa, sitten neljää tähteä. Huhtasen omaan talliin Somerolle muiden hoitoon jäävät siitostammat ja varsat.
Huhtanen harmittelee, että Suomessa pääsee kilpailemaan aivan liian vähän. Talvella tarjolla on yksi kilpailu kuussa, ja monen kuukauden aikana ei mitään.
”Tällä rytmillä ei rakenneta rutiinia ja kestävyyttä hevosille. Tason nostaminen on vaikeaa, kun siihen ollaan valmiita elo–syyskuussa ja sitten kausi loppuu marraskuussa”, hän huomauttaa.
Sen takia sekä hevoset että ratsastajat jäävät junnaamaan tietylle tasolle, vaikka aineksia olisi enempäänkin.
”Ihminen ja eläin tarvitsisivat molemmat toistoja. Jos aina ollaan puoli vuotta kilpailematta, rutiinin kanssa aloitetaan aina uudestaan nollasta. Vaikka itse olen ratsastanut 25 vuotta ammatikseni, joka vitsin tammi–helmikuussa katson 140-okseria, että onpas iso. Lokakuussa taas 150-luokka on walk in the park (kävelyä puistossa)”, hän hymähtää.
Huhtasen viime kausi päättyi ikävästi, kun lokakuussa Hamont pysähtyi Tallinnassa 145-luokassa ja ratsastaja putosi ja satutti aiemminkin vaivanneen polvensa.
Hamontilla taas oli ollut jo jonkin aikaa mahdollisesti sanomista toisen etujalan rengassiteessä. Se kiristi ja turvotti jännetuppeja. Huhtanen oli tuntenut, että kaikki ei ole ihan kunnossa, mutta eläinlääkärit jarruttelivat leikkaamista, koska hevonen ravasi niin perin hyvin. Tallinnan jälkeen Kimmo Elving leikkasi jalan Tampereella, ja sen parantuminen on sujunut kuin oppikirjoissa. Ensimmäiset hypyt Huhtanen otti ruunallaan vuoden ensimmäisenä päivänä.
”Kyllä sai pitää pipostaan kiinni, sarjavälit meinasivat mennä innareina”, hän kuvaa.
”Hamontilla on kyky venyttää ja koota kroppansa nanosekunnissa, ja se tekee sen hyvässä ja pahassa”, Janna Huhtanen kuvailee. Kuva: Heidi LammiHän toteaa, että Hamont on 162 senttiä täyttä asiaa. Äärimmäisen energinen ruuna on atleettinen ja kyvykäs, mutta myös vaikein hevonen, joka hänellä on ollut.
”Vaikka minulla on ollut paljon vaikeita hevosia”, Huhtanen hymähtää.
Hän miettii, että keskieurooppalaisella ammattitallilla Hamontin tapaista hevosta tuskin olisi jaksettu pitää, sillä se vaatii moninkertaisen työn tavallisempaan hevoseen verrattuna. Mutta hänen kaltaiseltaan köyhältä ratsastajalta löytyy huippuhevoselle kaikki se aika ja ajatus, mitä tarvitaan.
”Hamontilla on kyky venyttää ja koota kroppansa nanosekunnissa, ja se tekee sen hyvässä ja pahassa. Se on äärettömän lahjakas ja olen siitä kiitollinen, mutta se pitää minut koko ajan varpaillaan. On keksittävä uusia keinoja ja mietittävä, miten se haluaa asiat tehtävän, milloin se on mukavuusalueellaan ja mistä se ärsyyntyy”, Huhtanen selittää.
Hän kertoo, että joskus vasta muiden hevosten satulassa muistaa, että tämähän voikin olla helppoa ja kyllähän tässä osaa itsekin jotain.
Hamontin kanssa on kehitettävä ratsastustaan, mutta myös joka päivä järjesteltävä arjen rutiinit niin, että ruuna on tyytyväinen.
”Kun siitä huolehtii vuoden, saa sitten aina muutamaan kertaan vuodessa sen kaksi minuuttia radalla, jolloin tuntee, kuinka ainutlaatuinen se on”, Huhtanen hymyilee.
- Osaston luetuimmat
