Sanna Siekkinen kuvaa istuntaa kahden vastakkaisiin suuntiin pyörivän pallon avulla. Kuva: Miia Lahtinen
Istuntavalmentaja Sanna Siekkinen ei vedä pystyviivaa korvasta kantapäähän − erilaiset kehot tarvitsevat erilaisen istunnan
Ratsastuksen ja muunkin liikunnan ammattilainen Sanna Siekkinen on istuntavalmentaja, jota ärsyttää sana istunta. Hänestä sana viittaa staattisuuteen ja paikallaan pysymiseen, vaikka tärkeintä on, että hevosen selässä oltaisiin liikkeessä ja nimenomaan samassa liikkeessä hevosen kanssa.Tilaajalle
Sanna Siekkinen ajattelee, että jokaisella keholle on oma oikea asento, ja hän haluaa auttaa löytämään sen. Esimerkiksi lantion malli ja reisiluun paikka ovat ihmisillä hyvin erilaisia. Kuvituskuva. Kuva: Antti SavolainenSanna Siekkinen julkaisi viime syksynä kirjan istunnasta, ja muutama viikko sitten Ypäjällä hän luennoi valmentajaseminaarissa.
Siekkiselle itselleen istunta oli pitkään ratsastuksessa vaikea asia. Niin vaikea, että hän harkitsi jopa lopettavansa koko homman sen takia.
”Ajattelin aina, että miten mä en tajua tätä juttua”, hän kertoi Ypäjällä.
Jo silloin, kun hän aloitti ratsastuksen, hyvän istunnan merkitystä korostettiin. Sille oli mallikuva, johon ratsastajia muovattiin armeijan opein.
”Istunnan kohdalla puhutaan 80-luvun haamuista, mutta ne haamut ovat varmasti ainakin 60-luvulta”, Siekkinen sanoo.
Se mallikuva sopi luonnostaan lahjakkaille, jos heillekään. Ratsastusopit luotiin alun perin miehille, joilla on miehen lantio ja yksi ominaisuus, jonka takia ei kovin helposti kekota satulassa etukenossa.
Ratsastaja opetettiin istumaan hartiat takana, leuka ylhäällä ja kantapäät alhaalla. Ratsastajien mieleen piirtyi kuva, jossa kulkee pystysuora viiva korvasta lonkan kautta kantapäähän.
”Mä en kehollisesti istunut siihen malliin”, Siekkinen huokaa ja kertoo, kuinka hänen miehensä erotti hänet koulukilpailuissa Lappeenrannassa valtavan kentän toiselta puolelta pelkän istunnan perusteella.
”Hän sanoi, että tottahan mä tunnistin sut kaukaa, kun istut niin oudosti”, Siekkinen hymähtää.
Ongelmiaan ratkaistakseen Siekkinen tutustui ensin centered riding -tyyliin, sitten hän paneutui pilateksen maailmaan. Hän erikoistui opettamaan istumista ja hankki Nurmijärvellä sijaitsevalle Equstom-ratsastuskoululle ratsastussimulaattorin ja laittoi sinne pilates-salin. Nykyään hänellä on enää vain muutama ratsastuskouluhevonen.
Siekkinen ajattelee, että jokaisella keholle on oma oikea asento, ja hän haluaa auttaa löytämään sen. Esimerkiksi lantion malli ja reisiluun paikka ovat ihmisillä hyvin erilaisia.
Simulaattori ei esitä hevosta, vaan se esittää liikettä, Siekkinen selittää. Eli vaikka simulaattorilla ei opi suoraan itse ratsastusta, siinä oppii, miten oma keho ottaa liikkeen vastaan. Opettajan on myös mahdollista korjata ratsastajaa liikkeessä. Useinhan istunnan pakka hajoaa silloin, kun ratsu lähtee keinumaan.
Omien kokemustensa jäljiltä Siekkinen ymmärtää, että istumisen harjoittelu voi olla ahdistavaa. Siekkinen haluaa ratsastajalle tunteen, että hänellä on lupa olla omassa kehossaan.
”Täydellisyyden voi unohtaa, ja ennemmin pitää miettiä, mikä on tärkeää sen liikkeen kannalta ja mikä vain esteettisesti. Että halutaanko me se hieno asento vai sitä, että ratsukko liikkuu yhdessä”, Siekkinen sanoo.
Istunnan opettamista simulaattorilla. Kun jalka putoaa rentona alas jalustimeen, se voi joustaa hevosen liikkeen mukaisesti ylöspäin. Kuva: Johanna Vaurio-TeräväinenRatsastaja oppii, kun keho ymmärtää, hän painottaa. Ihminen voi lukea kaikki kirjat, mutta istunta toimii vasta, kun hänen kehonsa saa muistijäljen siitä, mitä halutaan. Siihen auttaa kyky tuntea omaa kehoa, ja lisäksi tarvitaan paljon tunteja satulassa.
Siekkisen istunta-ajatus tiivistettynä on, että ratsastuksessa ihmisen lantio ja selkäranka muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, jonka läpi hevosen liike virtaa. Ihmisen selkäranka voi liikkua ilman lantiota, mutta lantion liike vaatii aina selkärangan liikettä. Ihminen ja hevonen liikkuvat yhdessä ylöspäin, ja istuinluut seuraavat takajalkojen liikkeitä
Nilkka, polvi ja lantio joustavat. Myös SI-nivelen pitää joustaa, mutta koska se ei ole tahdonvarainen, se asia korjataan satulan ulkopuolella.
Lantion asento on hyvin tärkeä. Istuinluu ei ole piikki, vain jalas. Lantio ei saa taittaa eteenpäin, ettei liike lähde myötäämään väärään suuntaan. Jalkaterä, lonkkanivel ja polvi asettuvat samaan kulmaan suhteessa toisiinsa, eli kun lonkka on aukikierrossa, sama kulma oin myös polvessa ja nilkassa.
Ratsastajan pitää rentouttaa myös varpaat ja jalkapöytä. Vasta kun nilkka rentoutuu, voi lonkkakin rentoutua. Lonkan rentous on tärkeää. Jos ratsastaja jännittää, lonkka lakkaa helposti joustamasta. Sellaista näkyy usein kilpailuissa.
Jalan alas painaminen lukitsee nivelet ja estää jouston. Kuvassa asian testailua kuminauhan avulla. Kuva: Johanna Vaurio-TeräväinenSiekkinen ei ole suuri ilman jalustimia ratsastamisen ystävä, sillä ratsastajan liikkeen ylöspäin antaa jalustin. Jaloissa pitää olla kulmaukset, koska ojentunut nivel ei voi joustaa.
Etenkin vanhemmiten rajoituksia tulee lisää.
”Me liikutaan niistä nikamista, jotka liikkuu, ja meidän pitää hyväksyä se”, Siekkinen lohduttaa.
Käsi on hiljaa suhteessa hevoseen, mutta ei omaan kehoon. Kädet seuraavat lapoja ja kaulaa.
Siekkisen istuntaidoli on Edward Gal ja nimenomaan Totilaksen selässä. Siinä hän näkee täyden samanaikaisuuden ja kauniin liikkeen oikeaan suuntaan. Charlotte Dujardin Valegrolla taas on hiukkasen jäljessä, hiukkasen takakenossa – niin olympiavoittaja kuin onkin.
”Toisaalta se hevonen menee kuin juna”, luentoa kuunnellut Kyra Kyrklund hymähti Ypäjällä.
Siekkistä Kyrklundin osallistuminen luennolle ei säikäyttänyt – heille jopa jäi eri näkökannat siitä, kuuluuko ratsastajan olla 100-prosenttisesti samassa liikkeessä hevosen kanssa, vai voiko ratsastaja pyrkiä vähän pompauttamaan hevosen liikettä oman painonsa avulla, kuten Kyrklundin mukaan esimerkiksi Isabell Werth erinomaisesti osaa tehdä.
Tina Finnin ja Sanna Siekkisen 160-sivuinen, Docendon julkaisema kirja "Istunnalla on väliä - Ratsastajan kehon ja liikkeenhallinnan opas" julkaistiin viime syksynä. Kuva: DocendoSiekkinen huomauttaa, että istunnan harmonian myötä ratsastus alkaa näyttää kauniilta ja sulavalta katsojan silmiin. Usein maallikko arvioi ratsastuksen laatua juuri tämän perusteella: näkyykö tekemisessä samanaikaisuus ja flow vai tuoko pelkkä istuminen riitelyn vaikutelman.
Simulaattorin kanssa opettaessaan Siekkisellä on mahdollisuus auttaa ratsastajaa koskettamalla myös liikkeen aikana. Tavallisella ratsastustunnilla valmentajalla ja opettajalla on käytössään ennen muuta puhe.
Siekkinen itse korostaa liikettä ylös, mutta hän lisää, että ei ole ihan väärin sanoa niinkään, että istu alas satulaan. Tai joskus että kantapäät alas. Erilaisilla neuvoilla on paikkansa, kunhan ne eivät johda jäykkyyteen ja jännittämiseen.
”Istu liikkeen mukana, istu hiljaa – molemmat ovat totta”, Siekkinen hymyili.
- Osaston luetuimmat
