Hevostallien tautisuojauksessa on menty kevyellä otteella – asiantuntija suosittelee tallinomistajia laatimaan käytännöt tarttuvien tautien ehkäisemiseksi

”Kieltämättä hevospuolella tautisuojaus on varmaankin vanhasta tottumuksesta ollut pitkään minimaalista. Vanhastaan tallit ovat olleet pieniä, ja tarttuvien eläintautien vastustamisessa on menty kevyellä otteella”, sanoo Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikön erikoistutkija Henna Pekkarinen.

Hän toteaa, että ylipäätään tautisuojauksessa olisi tärkeää pyrkiä ehkäisemään tartunnat ja varautua siihen mitä tehdään, jos tallille tulee tarttuva tauti.

”Ihan ensimmäiseksi olisi hyvä miettiä tallikohtaiset käytännöt, eli miten pystytään tautitilanteessa toimimaan ja estämään tartuntojen leviäminen koko tallin hevosiin.”

Tuotantoeläimillä on elintarvikehygienian vuoksi tiukat tautisuojauskäytännöt. Hevonen on lain mukaan tuotantoeläin, osa elintarvikeketjua, vaikka monissa yhteyksissä hevonen katsotaan harraste-eläimeksi. Sitä käytetään harrastamiseen ja kilpailemiseen, mutta lopulta on mahdollista, että se päätyy myös ihmisravinnoksi.

”Hevonen on kahden maailman eläin. Esimerkiksi jos käytetään tiettyjä lääkkeitä, jotka eivät ole hevoselle vaan ihmiselle tarkoitettuja, pitää eläinlääkärin merkitä hevosen passiin elinikäinen teurastuskielto.”

KR-tallien omistaja Kaisu Rukko valmistelee Vilinän Voittoa Suomenratsujen kuninkaallisiin. Rukon tallilla Pälkäneellä 18 hevosen tallirakennuksessa on kaksi erillistä, väliovella erotettavaa karsinakäytävää. Kuva: Kati Susi

Suomessa esiintyvistä hevosten tarttuvista taudeista yleisimpiä ja toistaiseksi vakavimpia ovat herpesvirukset, pääntauti ja hevosten korona. Näistä jälkimäinen on uusin, vasta muutaman vuoden takainen tulokas. Jokainen näistä taudeista leviää herkästi, herpesvirus pisaratartuntana tai sieraineritteestä, pääntauti hengitystie-eritteistä tai ihmisen ja varusteiden kautta. Hevosten korona − joka on eri tauti kuin ihmisten − leviää lannan välityksellä ja voi kulkeutua tallilta toiselle esimerkiksi ihmisen kengänpohjissa.

Tautien ehkäisemissä tärkeintä on Pekkarisen mukaan, että talleilla kulkevat eläinlääkärit, kengittäjät, hevoshierojat ja muut ammattilaiset sekä ratsastuskoulujen ja yksityistallien asiakkaat huolehtisivat varusteidensa puhtaudesta ja käsihygieniasta. Suomalaisille eläinlääkäreille tehdyn kyselytutkimuksen tulosten mukaan eläinlääkärit kokivat, että vain harvoilla talleilla on tarjolla pesupaikka, jossa kädet voi pestä lämpimällä vedellä ja saippualla ja kuivata ne puhtaalla pyyhkeellä.

”Käsien pesu on tärkein asia tässäkin ja kenkien puhdistus tallilta toiselle liikkuessa. Kotieläintilojen tapaan esimerkiksi eläinlääkäreille olisi hyvä olla tarjolla tallin puolesta turvasaappaat. Asiakkaat olisi hyvä saada ymmärtämään, että jokaisen hevosen turpaa ei tarvitse käydä silittelemässä, vaikka se onkin ihanaa.”

Pekkarinen korostaa, että ratsastuskoululla on tärkeää saada asiakkaat ymmärtämään, että samoilla kengillä ja vaatteilla ei käytäisi eri talleilla.

”Esimerkiksi pääntautibakteeri on nenäeritteessä ja hevosten korona voi säilyä pitkäänkin kengänpohjassa. Mielestäni tämä asia on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun on alettu oppia sen tärkeys.”

Tehokkain tapa tarttuvien tautien torjuntaan on käsien pesu lämpimällä vedellä ja saippualla. Aino Rukko pesee hevosen hoitamisen jälkeen käsiään KR-tallien sosiaalitilassa. Kuva: Kati Susi

Tautien leviämisen ehkäisemistä helpottaa Pekkarisen mukaan, jos isolla tallilla hevoset ovat pienemmissä osastoissa: esimerkiksi eri käytävillä tai pitkillä käytävillä olisi väliseinät ja -ovet. Myös mahdollisuus saada sairas hevonen eristyksiin muista olisi tärkeää. Tautitapauksissa pitää miettiä tarkkaan esimerkiksi siivousrutiinit ja se, että sairaan hevosen karsina siivotaan joko eri välineillä tai ainakin viimeiseksi.

”Yleisen hygienian kannalta olisi tärkeää, että jokaisella hevosella on omat tarvikkeet. Varsinkin pesusienet, joita käytetään sierainten ja peräpään puhdistamiseen. Huomattava on myös, että sienitaudit säilyvät harjoissa pitkään ja voivat tarttua hevosesta toiseen harjan välityksellä.”

Hevosten liikkuminen kilpailuissa ja valmennuksissa tuo Pekkarisen mukaan aina mahdollisuuden, että tallille tulee matkustavan hevosen mukana tarttuva tauti.

”Jos tallin hevosissa on paljon vaihtuvuutta, uuden tai kilpailumatkalta palaavan hevosen pitäminen erillään alkuun olisi tärkeää, ettei sitä heti laitettaisi muiden joukkoon. Etenkin jos hevonen tulee ulkomailta, on riski aina isompi. Matkustus on hevoselle stressaavaa ja lisää sairastumisriskiä.”