
Maanantaina Porin raveissa ajetaan kaksi ravinaisten SM-lähtöä. Tämä saa harvakseltaan kilpaa ajavan Anu Penttilän kaivamaan ohjastajanpuvun kaapista.
Porin startit tuplaavat Penttilän tämän vuoden ohjastettavien ravilähtöjen määrän neljään. Ylihärmäläinen eläinlääkäri katsoo perheensä hevosten juoksut pääsääntöisesti aidan toiselta puolen.
”Ennen olisin voinut sanoa, että ohjastaminen on se juttu, mutta kyllä se nykyään on valmentaminen. Ei ole tällä hetkellä ohjastamiseen sellaista tatsia, niin ammattilaiset saavat hoitaa sen puolen. Välillä on tietysti kiva kokeilla itsekin”, Penttilä toteaa.
Porissa Penttilä ohjastaa itse valmentamaansa Victoryä sekä äitinsä Heli Penttilän valmentamaa Kaapoa. Ohjastaja myöntää, että urakka hieman jännittää.
”On hyvä, että tunnen molemmat hevoset. Molemmilla riippuu ihan päivästä, millaisia ne on ajaa. Huonona päivänä ne eivät ole niin mukavia, vaikka voivat olla ihan kivojakin.”

Anu Penttilällä, 27, on Hippoksen tilastoissa 170 ravilähtöä, joista voittoisia on ollut kuusi.
Penttilä osti Victory S:n Ruotsista muutama vuosi sitten. Valmentaja kehuu ruunan olevan kotona kiva ajettava.
”Ravipaikalla se on välillä aika innokas. Jarmo Saarelakin on sanonut välillä, että hevonen on mennyt liian likellä edellä menijää. On ollut pitkä tie, että olen saanut hevosen hyvälle mallille, ja osa kunniasta kuuluu mentorilleni Mari Vettenrannalle.”
”Tällä hetkellä on luottavainen olo hevosesta. Se on jaksava menijä, ja tulee aina loppuun asti.”
Kuusivuotiasta Kaapoa Penttilä ohjastaa kilpailussa ensimmäistä kertaa. Ajotuntumaa hevosesta on kylläkin kotona.
”Kaapon emällä ja veljellä olen ajanut aikaisemmin. Kyseessä on kiva, mutta laukkaherkkä hevonen. Jos ravia päästään, ollaan onnellisia. Kaapo on ruunaamisen jälkeen ollut rennompi.”
Penttilää pitää kiireisenä päätyö eläinlääkärinä. Ylihärmän ja lähialueen kuntiin hajautunut työ pitää hevosten suututkimuksesta lisensiaattityönsä tehneen eläinlääkärin kiireisenä.
”Onneksi tätä harrastetaan koko perheen kanssa. Meillä on tallissa yhteensä seitsemän hevosta ja poni. Äiti pitää hevoset ruuassa, ja isä Anssi kengissä. Pikkuveljeni Matti innostui myös uudestaan raviurheilusta, ja hankki viime kesänä ajoluvan. Myös hän valmentaa yhtä hevosta”, Penttilä iloitsee.
Tulevaisuuden ravisuunnitelmia ei työntäyteisen elämän keskellä ole mietittynä.
”Mennään tilanteen mukaan. Vähän riippuu, minne elämä vie. Pitää myös katsoa, kuinka pitkään Victorystä on kilpahevoseksi”, Penttilä miettii.