

Viime viikonloppuna Breeders’ Prize -kilpailusta Salla Varenti otti ratsastajana kaksoisvoiton, kun hänen omistamansa ja kasvattamansa Casino Aulanko (Casino Berlin – Lados) oli ykkönen ja Maija Hjeltin kasvattama ja omistama Charming Blue Prince (Chacoon Blue – Lados) oli toinen. Kolmanneksi ylsi Sanna-Kaisa Mikkola hevosellaan Still-Hof Unrico (Still-Hof Macabeu – Cero).
”Mielen sairautta tämä kasvattaminen on!” Vareni puuskahtaa silti.
Varenti pitää Hämeenlinnan Aulangolla ratsastuskoulua, ja tämän viikon hän viettää Kannuksessa tehden eläintenkouluttajan ammattitutkintoa.
Varenti kiittää Casino Aulankoa kaikin puolin helpoksi, mukavaksi ja hyväksi hevoseksi.
”Ei mitään pahaa sanottavaa. Sillä voi kuka tahansa mennä”, hän kuvaa.
Casino Aulangon ja Varentin tarinaa kerrottaessa ihan alussa oli Maria Lindströmin omistama hollantilainen tamma Caroline oriista Saluut ja täysiverisestä emänisästä. Se sai Suomessa neljä varsaa. Niistä vanhin, vuonna 1996 syntynyt Raija Tyynin kasvattama Cinderella’s Colorado Indoradosta, myytiin Sebastian Nummisen kautta ulkomailla, ja se nousi 160-tasolle.
Casino Aulangon emä Elves Lalina Muta oli toinen, ja se oli tilausvarsa esteratsastaja Peik Andersinille Carolinesta ja Andersinin unelmakimosta Lados.
Carolinen varsoista viimeinen oli Elves C's Illucia (i. Centimor), jolla Varenti hyppäsi ensimmäiset 140-luokkansa. Se teki Varentille neljä varsaakin.
Hän ratsasti myös Elves Lalina Mutan täysisiskoa Elves Angelia. Se kuitenkin pelkäsi muita hevosia, ja siitä tuli lopulta Varentin ystävän Anna Kärkkäisen erittäin menestynyt kouluratsu. Tammaa ei saatu koskaan kantavaksi, mikä harmittaa Varentia yhä.
Elves Lalina Mutaa Varenti näki aivan varsasta lähtien, ja jokaiselle sen neljästä omistajasta hän sanoi, että tuon tamman haluaisin siitokseen. Lopulta keväällä 2017 tärppäsi, ja tamma muutti hänen talliinsa.
Urheilussa se oli tehnyt kohtuullisen uran. Parhaat suoritukset tulivat Tomas Kivirannan kanssa, kun ratsukko hyppäsi vähän 140-145-tasolla saakka.
”Peikin mukaan sillä oli kaikki kyvyt, mutta liian pienessä paketissa”, Varenti kuvaa pienikokoista tammaa.
Casino Aulanko on Lalina Mutan ensimmäinen varsa. Varenti halusi hänelle itselleen tarpeeksi kyvykkään hevosen, joka on hänen itsensä ratsastettavissa. Neuvoja orivalintaan hän kysyi Niclas Aromaalta, joka totesi, että Casino Berlin. Sillä laitettiin, ja hyvä tuli.
”Nopsa on duunarityyppi, joka ei näytä kummoiselta”, Varenti kuvaa Casino Aulankoa.
Hän kertoo, että lempinimi ei tule ruunan luonteesta tai tavasta liikkua, vaan siitä, että sen varsa-aikainen kaveri oli lempinimeltään Jopo.
Nopeuden sijasta ruunassa on raakaa voimaa. Se on myös äärimmäisen hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen, mutta ei siis mikään katseenvangitsija.
”Nikke sanoi siitä jo aikaisessa vaiheessa, että ihmiset tulevat huomaamaan sen vasta sitten, kun se hyppää isoja luokkia”, Varenti paljastaa.
”Nikke sanoi siitä jo aikaisessa vaiheessa, että ihmiset tulevat huomaamaan sen vasta sitten, kun se hyppää isoja luokkia.”
Jatkossa tavoitteena on nousta luokissa ylöspäin, mutta ilman kiirettä.
”Siinä on paljon kykyä, vaikka siitä ei ehkä kaikkein nopein uusija tulekaan. Ja sillä on iso hieno laukka, sillä kelpaa derbykentällä laukata”, Varenti kehaisee.
Lalina Muta on jo jouduttu lopettamaan, mutta Varentilla on kaksi sen jälkeläistä vielä odottamassa: 4-vuotias Cascadella Aulanko Cascadellosta ja 2-vuotias Clarina Aulanko Catchista. 3-vuotias Aulanko Blues Zirocco Bluesta on myyty Ruotsiin Varentin ystävälle.
Cascadella Aulanko olisi ikänsä puolesta tulossa Laatuarvosteluun, mutta Varenti ei ole varma, onko kilpailu sille tarpeeksi helppo tässä kehitysvaiheessa. Siitä yritettiin viime vuonna varsaa, mutta tamma hukkasi sikiön talven aikana. Vasta toukokuulla huomattiin, että iso vatsa onkin peräisin heinästä, joten koulutus on jäljessä.
Varenti kertoo, että hän hakee ratsastuksessa hevosiinsa erityisesti rentoutta, ja myös jalostusvalinnoissa hän suosii hyväluonteisia, vakaita, saksalaisia oreja. Viime aikoina hän on kuitenkin alkanut miettiä, olisiko aika nousta seuraavalle tasolle ja etsiä hevosiin vähän kiihkeyttäkin.
”Mutta on tämä kasvatus kauhean hidas tapa kasvattaa itselleen tietynlaisia hevosia”, hän hymyilee.
Viime vuonna Breedersin voittaneen Ludo von Aulangon Varenti myi syksyllä Ronja Kallioiselle, ja niillä rahoilla hän laittoi maneesiin lämpöeristyksen.
”Ludosta on ollut iloa sen jälkeen joka päivä, talvella ja kesällä”, hän kiittää.
Myös Casino Aulanko myydään tarvittaessa.
”Köyhänhän on pakko myydä, jos sopiva raha tarjotaan”, Varenti perustelee.
Toisaalta kaikkein suurin ilo on ollut Varentin ykköshevosesta Ypäjä Isandrasta, jota ei ole myyty. Se ei mennyt aikanaan 7-vuotiaana kaupaksi kehnojen röntgenkuvien takia, ja Varentille ne olivat parhaat mahdolliset röntgenit. Niiden ansiosta hän on päässyt hyppäämään 150-tasolle saakka ja voittanut SM-pronssia 2021.
Tällä hetkellä Isandra on kuitenkin kadottanut intonsa hyppäämiseen, ja se on ainakin hyvin lähellä siirtymistä siitokseen, mikä ei pahemmin paina Varentia. Hän korostaa, että nyt hänellä on paras mahdollinen siitostamma.
”Siinä on kaikki elementit, mitä tarvitaan! Hyppy riittää mihin vain, ja oriista tarvitaan vain lisää verta, röyhkeyttä ja kovuutta, jota Puhvelissa (Ypäjä Isandra) ei itsessään ole yhtään”, Varenti suunnittelee.
Parantumaton.