Pienkasvattajan sydämessä pienhevoset

Myrskyläläisen maatilan toisessa hevostarhassa seisoskelevat tasaruskeat punaiset tammat Rainummen Ruusa ja Haltiatuli, äiti ja tytär.

Toisessa tarhassa peuhaa Ruusan toinen varsa, läsipäinen, sinisilmäinen ja sukkajalkainen ori Rasantaja. Sen leikkikaverina on kaksivuotiaaksi kääntynyt ori Vehkalammen Ahti, joka on ostovarsa ja aivan eri sukua.

Kaikki neljä ovat suomenpienhevosia, eli säkäkorkeudeltaan alle 148-senttisiä. Pienuuden lisäksi ne ovat kevyitä, sopusuhtaisia ja siropäisiä.

Rasantaja on torstaina jalostusarvosteltavana. Kuva: Sanne Katainen

Torstaina Rasantajalla on tärkeä päivä, kun se on Ypäjällä jalostusarvosteltavana pienhevossuunnalle. Ilman hyväksymistäkin sen jälkeläisistä tulee kuitenkin oikeita kantakirjasuomenhevosia. Suomen Hippoksen hyväksyntä vaaditaan vain ravikilpailuoikeuden saamiseksi.

Hevosten omistaja, kolmikymppinen Johanna Törmänen, on perheensä ensimmäinen hevosihminen. Jo kuusivuotiaana hän ilmoitti haluavansa aloittaa ratsastuksen, ja myöhemmin polku vei suoraan peruskoulusta Ypäjän Hevosopistolle.

Leipätöikseen Törmänen työskentelee suomenhevosravureita kasvattavan Kari-Markku Karjalaisen tallilla Orimattilassa, ja ammattitaitoaan hän nosti viimeksi kouluttautumalla hevoshierojaksi.

”Tykkään hirveästi varsoista ja nuorista, niiden kanssa touhuaminen on mun juttu”, Johanna Törmänen sanoo.  Kuva: Sanne Katainen

Sisko opiskelee lääkäriksi, mutta Johannan tarkoitus on jäädä pitämään 30 peltohehtaarin ja noin 15 metsähehtaarin kotitilaa. Se mahdollistaa suomenhevosten kasvattamisen.

Kaiken alku oli 145-senttinen Rainummen Ruusa, joka hankittiin tytön opiskellessa Ypäjällä. Hevosvalinnassa suomenhevosuus ei ollut tärkeää, vaan etsinnässä oli mikä vain iso poni tai pieni hevonen kivaan tekemiseen. Siitoskäyttöäkään ei alussa ajateltu.

Nyt Törmänen kiittää itseään hyvästä tuurista, että tuli ostettua suomenhevostamma, ja vieläpä sellainen hyvä periyttäjä kuin Ruusa sattui olemaan.

Ruusan ensimmäinen varsa, vuonna 2015 syntynyt tamma Haltiatuli, teetettiin sievästä ja tomerasta pienhevosoriista nimeltä Sibbo.

Haltiatuli osoittautui näyttelytähdeksi. Se voitti valtakunnallisen suomenhevosnäyttelyn yksi- sekä kaksivuotiaana ja kolmivuotiaana se oli toinen. Ravista tuli välillä kymppiäkin.

Ehkä se teki Törmäsestä kasvattajan. Tähän mennessä kasvatteja on syntynyt neljä ja puoli varsaa, joista puolikas on Jenni Suhosen kanssa kasvatettu Kuukson Rakkaus. Tänä keväänä on tarkoitus astuttaa kolme tammaa.

Törmänen kertoo pitävänsä jalostusvalinnoissaan ykkösasiana terveyttä. Sen lisäksi hän haluaa urheilullisuutta, keveyttä ja myös erisukuisuutta.

”Terveys on se, mistä lähdetään liikkeelle, ja sen jälkeen katsotaan, mitä itsellä on mielen päällä”, hän selittää.

Rainummen Ruusa ja Haltiatuli ovat emä ja tytär. Ruusa ehti tehdä Törmäselle kolme varsaa, Haltiatuli tähän mennessä puolitoista. Kuva: Sanne Katainen

Myös luonne on tärkeä. Törmänen toivoo kasvattavansa hevosia, joiden kanssa voi kilpailla ja urheilla, mutta myös lähteä ilman satulaa maastoon.

”Tykkään siitä, että suurin osa suomenhevosista on kaikki käy -tyyppejä”, hän sanoo.

Ajan mittaan ratsastus on silti jäänyt hänen omassa ajankäytössään pienempään rooliin. Törmänen liikuttaa hevosia niiden hyvinvoinnin takia, ja koska se on kivaa, mutta kilpailutavoitteita hänellä ei ole.

Ellei sitten valjakkoajossa, joka on vielä kokeilematta.

”Rasantaja on aika ketterä ja minulle ratsastukseen vähän pieni. Olen pohtinut, voisiko valjakko olla hyvä laji sille”, Törmänen kertoo.

Suomenhevosen määrän vähenemisestä ollaan valtakunnan tasolla huolissaan, ja rotua on viime vuosina tuettu myös eduskunnan joululahjarahoista. Törmänen on tästä iloinen, joskaan hänen omaan kasvatukseensa tuet eivät ole vaikuttaneet.

Hän toteaa, että ei jaksa itse olla aktiivisesti huolissaan suomenhevosesta.

”Astutan omani ja enempää en voi tehdä. Se on se mun panos”, hän sanoo päättäväisesti.