Hugo Kogelnig ja Vermont 2 lapsiratsastajien EM-kilpailuissa 2021. Kuva: Leanjo de Koster
Hugo Kogelnig ja Vermont EM-kisan kahdeksannet – aikanaan äiti antoi ratsunsa pikkupojalleen kesken kilpailuiden
Hugo Kogelnig ratsasti lauantaina Saksan Riesenbeckissä junioreiden EM-kilpailuiden finaalipäivänä kaksi puhdasta 140-rataa ja kurkotti kokonaiskilpailussa sijalle kahdeksan.Tilaajalle
Hugo Kogelnig ja Vermont 2 ovat hitsautuneet yhteen. Kuva tämän vuoden ikäluokkaratsastajien EM-kilpailuista. Kuva: Tomas Holcbecher/holcbecher.com16-vuotias Hugo Kogelnig on tyylikäs, eleetön ja kylmäpäinen ratsastaja. Haastatteluissa hän on aina asiallinen, analyyttinen ja kohtelias, mutta hänet on vaikea saada kiinni kommentoimaan.
Kogelnigin äiti Mirella Lesonen-Hakola toteaa, että poika ottaa kilpailemisen tosissaan, eikä halua spekuloida kilpailuita kesken kaiken. Hän ei nauti huomiosta, vaan halua keskittyä yhteistyöhön hevosten kanssa ja katsoa, mihin se kantaa.
”Hän ei ratsasta siksi, että pääsisi kertomaan omasta menestyksestään”, Lesonen-Hakola kertoo ja muistuttaa, että ihmisiä on erilaisia.
Junioreiden henkilökohtainen finaali hypättiin lauantaina, ja sen voitti irlantilainen Emily Moloney hevosellaan Temple Alice.
Kogelnig ratsasti Riesenbeckissä yhteensä viisi rataa, joilla putosi kaikkiaan yksi ainoa puomi. Ratsuna oli tuttu ja tärkeä, jo 16-vuotias Vermont 2. Sillä Kogelnig voitti lapsiratsastajien EM-hopeaa vuonna 2021.
Kogelnig on lahjakas ja työteliäs nuori, mutta Vermont on hevonen, joka teki hänestä menestyjän. Lesonen-Hakola kertoo, että siihen aikaan, kun Vermont oli Hugon ainoa hevonen kotiseuduilla Oulussa, poika saattoi käyttää koko illan, neljä tuntia, sen ratsastamiseen, hoitamiseen ja kävelyttämiseen.
Ruuna syntyi Saksassa, josta Hugon isä, itävaltalainen Fritz Kogelnig Junior osti sen nuorena hevosena. Myyntitallia pitävä Kogelnig kilpaili ruunalla pari kautta. Hugon vanhemmat olivat jo aikoja sitten eronneet, mutta kun Lesonen-Hakola alkoi etsiä itselleen uutta harrastekilpahevosta, hän tutustui ensin Kogelnigin tallin tarjontaan. Hän kokeili Vermontia ja ihastui heti.
”Hugo tipahti pari kertaa rajusti. Alussa oli vaikeita paikkoja, että saimme hänet turvallisesti radalle. Mutta Hugo on taistelija, hän jatkaa, kun antaa luvan.”
Lesonen-Hakola on kilpaillut aikanaan tosissaan, mutta nyt hän etsi sopivaa turvallista harrastehevosta, jolla äiti-ihminen voi kilpailla ehkä 140-luokkia. Vermont tuntui juuri sopivalta.
”Se tuntui siltä, että sillä on helppo hypätä isoja esteitä. Se haluaa aina esteen yli”, Lesonen-Hakola tiivistää.
Luonteen lisäksi toinen tärkeä asia oli hyppy, jossa on helppo pysyä kyydissä, se ei lennätä ratsastajaa mihinkään suuntaan. Tietysti ruunassa on paljon myös kykyä hypätä korkealle.
Kun Lesonen-Hakola sai kolmannen lapsensa, hän alkoi kilpailla Vermontilla hypäten sillä myös SM-kisoissa. Niinä aikoina Hugo vasta aloitteli ratsastamista. Hän kävi tunneilla, ja äiti hanki kotiin poneja. Niiden kanssa oli kuitenkin huonoa onnea, joten Hugo siirtyi hevosiin jo varhain.
Vermontin selkään poika nousi ilman suurempaa suunnittelua. Äiti ja poika olivat kilpailuissa Hyvinkäällä, kun Hugon nuori hevonen kielsi metrin luokassa molempien kokemattomuutta. Äitiä tietenkin harmitti lapsen pettymys.
”Ajattelin, että nyt me tarvitaan hevonen, joka hyppää varmasti”, hän sanoo.
Hän laittoi pojan saman tien Vermontin selkään, sillä hän tiesi, että kun pitää ohjista kiinni, se hevonen hyppää kyllä. Olisi ollut tylsää ajaa Hyvinkäältä Ouluun sellaisten kisojen jälkeen, joissa ei päästy edes maaliin.
Ja niin Hugo hyppäsi hevosella ensimmäistä kertaa ja meni houkuttelun tuloksena ensimmäisen 110-luokkansa. Äiti oli vielä samoissa kisoissa hypännyt Vermontilla 140-radan, mutta siihen se jäi.
”Siitä lähtien se oli Hugon hevonen”, hän sanoo.
Äitiä ei harmittanut, sillä suurin onni oli, että lapselle löytyi juuri sopiva kilpahevonen.
”Kun he menivät saman tien sen 110, se oli pikkupojalle aika iso juttu”, Lesonen-Hakola muistelee.
Lapsiratsastajien EM-kisoihin lähdettiin heti toisena kilpailuvuonna.
”Tiedettiin, että siellä ei tulisi ongelmaa. En usko, että Rudi (Vermont) on ikinä elämässään kieltänyt”, Lesonen-Hakola kertoo.
Kilpailut päättyivät huikeaan toiseen sijaan.
Siitä Hugo ja Vermont ovat jatkaneet vuosi vuodelta ylöspäin. Hevosesta, jonka piti kiikuttaa pikkupoika ensimmäisten ratojen yli, tulikin myös hänen GP-ratsunsa.
”Ei ollut todellakaan tarkoitus, että he hyppäisivät yhdessä 150-luokkia. Meillä ei ollut tavoitteita, kaikki on tullut bonuksena päälle”, äiti korostaa.
”Ei Rudi mennyt mun tai Fritzin kanssa yhtään niin hyvin, kuin se menee Hugon kanssa. Siinä on kyse siitä, kuinka löytää yhteyden ja systeemin, kuinka saat motivoitua hevosta, ja kuinka hevonen motivoi sinua.”
Hugo teki kaikkea ensimmäistä kertaa Vermontin kanssa. Esimerkiksi mitaliuusinta lapsiratsastajien EM-kisassa oli hänen ensimmäinen uusintansa. Hän hyppäsi ruunalla ensimmäisen ranking-luokkansa, ensimmäiset 150-radat ja otti ensimmäiset ranking-sijoitukset.
”En olisi ikinä uskonut, että he pääsevät niin pitkälle!” Lesonen-Hakola sanoo.
Menestys ei pohjautunut vain kehityskelpoiseen ja ahkeraan nuoreen ratsastajaan ja hyvään hevoseen, vaan ennen muuta siihen, että pari sopii täydellisesti toisilleen.
”Ei Rudi mennyt mun tai Fritzin kanssa yhtään niin hyvin, kuin se menee Hugon kanssa. Siinä on kyse siitä, kuinka löytää yhteyden ja systeemin, kuinka saat motivoitua hevosta, ja kuinka hevonen motivoi sinua. Kun tykkäät hevosesta, näet vaivaa, että homma toimii, ja sitten saat itseluottamusta ja suhde syvenee”, Lesonen-Hakola selittää.
Vaikka radalla kaikki on onnistunut, Vermont ei ole helppo hevonen, Lesonen-Hakola kertoo. Ruuna on kiltti ja ihana, mutta sen kanssa pitää osata olla. Esimerkiksi pesupaikalle vietäessä se aina ensin ryntää sieltä pois.
Etenkin nuorempana Vermont myös suhtautui toisiin hevosiin erityisen kiihkeästi. Jos se oli jäämässä yksin tai se näki toisen hevosen kaukana, se saattoi hypätä rajusti ylös, alkaa pyöriä paikallaan tai pukittaa.
”Hugo tipahti pari kertaa rajusti. Alussa oli vaikeita paikkoja, että saimme hänet turvallisesti radalle. Mutta Hugo on taistelija, hän jatkaa, kun antaa luvan”, Lesonen-Hakola kertoo.
Hugo Kogelnig otti Helsinki Horse Show’ssa vuonna 2023 Vermontilla kolme kansainvälistä sijoitusta. Kuva: Sanne KatainenNyt Vermont on 16-vuotias ja asunut ratsastajansa kanssa viime syksystä lähtien Itävallassa Hugon isän luona. EM-kisojen jälkeen sillä on edessä maastoilua ja laiduntaukoa, ja syyskuussa ajatus olisi päästä hyppäämään Global Champions Tourille. Vermont lähtee, jos se on kunnossa, mutta Hugolla on paljon muitakin hevosia.
”Säästeliäästi mennään kilpailuihin tuollaisella kultakimpaleella”, Lesonen-Hakola sanoo.
Tulevia eläkevuosiakin on jo suunniteltu. Oulun tuiskuihin ja lyhyelle laidunkaudelle ruunaa ei tuoda, mutta ehkä Ranskaan kilpahevosten eläkekotiin tai sitten Itävaltaan omaan hoivaan. Hugo saa päättää.
”Se on Hugolle enemmän kuin hevonen, se on paras kaveri”, Lesonen-Hakola sanoo.
Ikäluokkien EM-kilpailuissa myös lapsiratsastaja Nita Tolonen hevosella Keep Going eteni finaaliin. Ensimmäinen kierros siellä meni virheittä, mutta pudotukset ja kielto toisella kierroksella jättivät ratsukon lopulta tilalle 30.
Nuoret ratsastajat Anni Hjerpe Callboylla ja Alina Salo Da Vincillä eivät yltänet finaaliin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
