
”Selvityspyyntö lähti siitä, kun keskustelimme yhdistyksen hallituksessa, miten lapsen etu voi toteutua siinä, jos vielä joskus vanhanaikaisessa hevoskulttuurissa lapsi näkee väkivaltaa tai joutuu itse tekemään väkivaltaa hevoselle”, kertoo Operantit ratsastajat ry:n puheenjohtaja Minna Tallberg.
Selvityspyynnön laatimisessa yhdistys käytti asiantuntijana lastenpsykiatrian professori Kaija Puuraa Tampereen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Selvityspyynnössä kysytään, miten lapsi kykenee erottamaan apujenkäytön ja väkivallan hevosta kohtaan, kun raja on tällä hetkellä epäselvä tuomareille ja toimihenkilöillekin ja selvityspyynnön mukaan hevosta on sallittua lyödä raipalla ja potkia jopa kilpailusuorituksen aikanakin.
Selvityspyynnössä yhdistys pyytää Suomen Ratsastajainliiton hallitukselta selvitystä siitä, millaisin konkreettisin toimenpitein liitto aikoo tulevaisuudessa varmistaa, että YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukainen oikeus olla altistumatta väkivallalle toteutuu hevosharrastuksessa ja kilpailuissa mukana oleville lapsille.
Suomen Ratsastajainliitto käsitteli selvityspyyntöä heti tuoreeltaan toukokuun 16. päivän kokouksessaan ja päätti konsultoida asiantuntijoita vastaustaan varten.
”Olemme jo pitkällä vastauksen valmistelussa ja pyrimme vastaamaan kysyjälle mahdollisimman pian”, kertoo Ratsastajainliiton toiminnanjohtaja Jukka Koivisto.
Hän toteaa, että vastaus toimitetaan ensi sijassa kysyjälle. Koivisto ei ottanut kantaa, julkistaako liitto itse vastauksensa.
”Kysymällä, mikä on apujen käyttöä ja mikä väkivaltaa, ajetaan sekä lasten että hevosten oikeuksia.” Minna Tallberg
Operantit ratsastajat viittaa selvityspyynnössään YK:n lasten oikeuksien sopimuksen kohtaan, joka vahvistaa lapsen oikeuden olla kokematta fyysistä tai henkistä väkivaltaa sekä olla altistumatta kaikenlaiselle väkivallalle, mukaan lukien eläimiin kohdistuva väkivalta. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen.
Tallberg kertoo, että yhdistyksen hallituksessa istuu kolme hevosten kouluttajaa, eläinlääkäri ja lastensuojelun ammattilainen. Hän itse kaipaa huomattavaa selkeyttämistä siihen, mikä on hyväksyttävää apujen käyttöä. Lisäksi olisi hänen mukaansa toivottavaa, että teoilla olisi aina seuraukset ja poistettaisiin mahdollisuus siihen, että voimankäytöstä kilpailuissa palkittaisiin.
”Liitolta toivon, että vastauksessa määritellään, mihin asti voimaa voidaan käyttää ja mikä on lasten, aikuisten ja hevosten kannalta sopivaa voimankäyttöä.”
Hevostenkouluttajana Tallberg kertoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että ymmärrys hevosen oppimisesta ja sen vaikutuksesta eläimen käyttäytymiseen voi puuttua, vaikka olisi kyseessä menestynytkin ratsastaja.
”Kysymällä, mikä on apujen käyttöä ja mikä väkivaltaa, ajetaan sekä lasten että hevosten oikeuksia”, Tallberg sanoo ja kertoo toivovansa liitolta konkreettisia tekoja.
Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointityöryhmä, johon Tallberg itsekin kuuluu, on viime marraskuussa kertonut suunnittelevansa tutkitun tiedon jalkauttamista kentän toimijoille, kuten ratsastuksenopettajille ja valmentajille. Ryhmän suunnitelmiin kuuluu esimerkiksi kaikille suunnattu koulutus, jossa keskitytään hevosen kivun, pelon ja jännittyneisyyden tunnistamiseen ja erilaisiin toimintatapoihin niiden vähentämiseksi.