Maiju Leppäjärvellä on Hippoksen tilastoissa 162 starttia, joista voittoja on kertynyt 22. Tänä vuonna voittoja on koossa kymmenen. Kuva: Elina Paavola
Montékypärät-voittaja satsaa ohjastamiseen: ”Haluan ajaa kilpaa, mutta haluan myös asua pohjoisessa”
Maiju Leppäjärvi reissaa raveissa pitkin maata ja kuljettaa samalla hevosia.Tilaajalle
Maiju Leppäjärvi oli montékypärien ylivoimainen ykkönen. Kuva: Hanna Närhinen / Suomen HipposMontékypärät -ohjastajasarja on ollut tänä vuonna Maiju Leppäjärven näytöstä. Sodankylästä kotoisin oleva, mutta Rovaniemellä vaikuttava ravialan ammattilainen varmisti sarjan voiton jo ennen Vermossa keskiviikkona ajettua viimeistä osalähtöä.
Vermossa Maiju Leppäjärvi oli toinen Inka Urosen valmentamalla Beyonce Brolinella. Viimeisen osalähdön voittoon ohjasti Ilona Rekilä hevosella Picardie.
Kokonaiskisan Maiju Leppäjärvi voitti kerättyään yhteensä 102 pistettä. Kisasarjan toinen oli Noora Hartikainen 72 pisteellä ja kolmas Ilona Rekilä 69 pisteellä.
Montékypärät on ikärajaton kilpasarja, jossa ohjastajilla sai olla viime vuoden loppuun mennessä ajettuna korkeintaan 75 montélähtöä tai kahden viime vuoden aikana korkeintaan 15 montélähtöä.
Leppäjärvi kertoo, että kilpasarja oli hänen päätähtäimensä kuluvalle kaudelle. Voitto maistuukin todella hyvältä.
”Tämä merkitsee minulle tosi paljon. Mukavaa, kun hommat ovat pysyneet kasassa, ja itse olen pysynyt terveenä. Aika paljon olen tähän satsannut. Viime vuonna voitto jäi sopivan kauas, että asiaan jäi nälkää”, Leppäjärvi kuvailee.
Nuorille kilpailijoille Montékypärät on myös näyttöpaikka, jonka hevosenomistajat ja valmentajat huomioivat.
”Uskon, että voitto auttaa ohjastushommissa, kun olen päässyt näyttämään omia vahvuuksiani. Vaikka ei välttämättä aina voittaisikaan, niin kyllä sinua seurataan, miten ajat millaisiakin hevosia. Se on merkittävä asia jatkoa miettien.”
”Ensi vuonna satsaan montélähtöihin, mutta pitää varmaan siirtyä kärryillekin.”
Tämä on viimeinen vuosi, kun Leppäjärvi pääsee ajamaan Montékypärät -sarjaa. Jatkotavoitteita ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta satsauksen kohteet ovat silti selvillä.
”Haluan ainakin päästä ajamaan Ruotsin puolella kilpaa. Ensi vuonna satsaan montélähtöihin, mutta pitää varmaan siirtyä kärryillekin. Kärrylähtöjen puolellakin olisi kaikkea mahdollista, Lady-liigaa ja amatööriohjastajien SM-liigaa. Monté on minulle luontaisempaa, ja olen päässyt siinä kehittämään ajosilmää. Pitää vaan opetella istumaan kärryillä”, Leppäjärvi naurahtaa.
Napapiiriltä käsin kilpailumatkat voivat muodostua todella pitkiksi. Leppäjärven tapauksessa ravireissut ovat kehittäneet yhdeksi toiminnan kulmakiveksi hevosten kuljetuspalvelun.
”Hevoskuljetukset olivat jo viime vuonna isommassa roolissa kuin aiemmin. Tänä vuonna se on sitten oikein räjähtänyt. Hevosia on niin paljon kuin vain jaksaisi kuljettaa. Eli ohjastusreissut ovat minulla yleensä multitaskaamista, kun kuskaan hevosia paikasta toiseen.”
”Tämä oli välttämätöntä toiminnalleni. Haluan ajaa kilpaa, mutta haluan myös asua pohjoisessa. Harvoin olen valmis luopumaan mistään itselleni tärkeästä.”
Reilu vuosi sitten Leppäjärvi vuokrasi Rovaniemen Mäntyvaaralta tallin, jonne siirsi toimintansa. Sodankylässä hänellä oli vielä ratsastuskoulu, mutta tällä hetkellä satsaukset ravipuoleen ovat huomattavat.
Omien hevosten ja puolihoitohevosten lisäksi Sanna Loukusa on tuonut valmennettavansa Mäntyvaaran talliin. Leppäjärven mukaan naisilla on omat yritystoimintansa, mutta muuten yhteistyö on tiivistä.
”Me ajetaan hevoset yhdessä ja tehdään muutakin yhteistyötä. Ilman Sannaa tallinpito tällä skaalalla ei onnistuisi. Kun Sannalle tuli mahdolliseksi muuttaa tänne, niin suunnitelmamme kävivät toteen.”
”On kohtuullisen etuoikeutettu olo. Moni vaan haaveilee tämmöisestä tilanteesta, että pystyy tekemään kaikenlaista näin paljon, ja saa tehdä töitä noin luotettavan aisaparin kanssa. Me ollaan Sannan kanssa oltu pitkään ystäviä.”
Leppäjärven tallissa alivuokralaisena oleva Sanna Loukusa saa yhteistyökumppaniltaan kiitosta. Kuva: Antti SavolainenVaikka Leppäjärvi on touhunnut koko ikänsä ratsujen ja viime vuosina ravihevosten kanssa, hevosperheestä hän ei ole. Eläinpölylle allergista lasta ei välttämättä edes oltaisi viety tallille, ellei veri olisi vetänyt sinne niin voimakkaasti.
”Astmakiekon kanssa piti päästä tallille, ja pikkuhiljaa allergia siedättyi pois. Sain 13-vuotiaana ensimmäisen oman hevosen, kun sitä tiiviisti kinusin. Molemmat vanhempani pelkäävät hevosia. He ovat aina tukeneet minua kaikessa, mutta hevosta he eivät voi tarhasta aisoihin laittaa.”
Leppäjärvi kannustaakin nuoria seuraamaan unelmiaan taustasta riippumatta.
”Ei tarvitse olla niin, että aloittaaksesi hevosten kanssa sukulaisesi on oltava huippuvalmentaja. Jos itse haluat, niin mene reilusti ja rohkeasti mukaan. Opit kyllä, kun vaan olet valmis tekemään töitä”, Leppäjärvi kannustaa.
- Osaston luetuimmat
