Hevoskasvattajan rikossyyte kaatui käräjäoikeudessa

Hevoskasvattajalle luettu syyte eläinsuojelurikoksesta kaatui syyskuun lopussa Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa.

Tapauksessa kasvattajalla oli kesällä 2024 laitumellaan varsallisia tammoja, joista osa todettiin elokuussa tehdyllä tarkastuskäynnillä liian laihoiksi.

Hevosten laidun todettiin hyväkuntoiseksi, mutta kasvattajalle annettiin määräys aloittaa tammojen lisäruokinta. Hän oli jo siinä vaiheessa tilannut imettävien tammojen lisärehua. Toimitusta odotellessa hän aloitti lisäruokinnan kauralla.

Syyttäjän mukaan lisäruokinta aloitettiin kuitenkin liian myöhään ja se oli tehotonta, sillä syyskuun lopulla osa tammoista oli laihtunut lisää.

Kasvattaja myönsi tammojen laihuuden, mutta kertoi sen oletettavasti johtuneen virustaudista, mahdollisesti hevosten koronasta.

Keväällä 2024 hänen pitämällään tilalla varsoi kaikkiaan 13 tammaa. Varsoista neljä menehtyi eläinlääketieteellisestä hoidosta huolimatta pian syntymänsä jälkeen vakaviin infektioihin. Kasvattajan mukaan menehtyneiden varsojen emät saivat ennen varsomista jonkin infektiosairauden ja alkoivat laihtua. Sittemmin nämä tammat tulivat taas kuntoon.

Oikeudenkäynnissä käsitellyt laihat tammat taas pysyivät hyväkuntoisina varsomiseen saakka, mutta varsomisen jälkeen niissä ilmeni samaa ruokahaluttomuutta ja infektiosairauden oireita.

Kasvattaja oli pyrkinyt selvittämään tammojen laihtumisen syytä otattamalla niistä verinäytteitä ja teetättämällä laboratoriotutkimuksia.

Todistajana kuultiinkin hevossairauksien erikoiseläinlääkäriä, johon kasvattaja oli ollut kesällä yhteydessä, koska oli huolissaan hevosten ruokahaluttomuudesta.

Eläinlääkäri oli keskustelun perusteella arvioinut, että tilan hevosissa oli menossa jokin infektio. Yhteistä mahdollisille infektioille on, ettei niihin ole lääkettä, vaan vain tukihoito. Infektioita ei välttämättä voida todeta tutkimuksissa enää jälkikäteen.

Eläinlääkäri totesi oikeudenkäynnissä, että hyvä laidunnurmi riittää imettävän tamman ruuaksi vielä ainakin elokuussa ja että laihtuneen imettävän tamman ruokinnassa on tyydyttävä tulos, että ensimmäisten kuukausien aikana tamma ei laihdu lisää.

Puolustus painottikin, että hevosten laihtuminen ei ole johtunut hevosten ruuan puutteesta, vaan niiden huonosta ruokahalusta ja heikentyneestä kyvystä käyttää ruokaa hyväkseen. Se totesi myös, että hevosten lisäruokinta tulee tehdä varoen kaviokuumeen riskin takia.

Käräjäoikeus katsoi toteen näytetyksi, että imettävällä tammalla on valtava energiankulutus, minkä vuoksi se voi syystä tai toisesta laihtua hyvin nopeasti. Ruokintaa on lisättävä varovaisesti ja imetyksen aikana lihominen kestää helposti kuukausia.

Kasvattajan kertomuksen ja sitä tukevan näytön perusteella käräjäoikeus piti uskottavana mahdollisuutena, että hevosten laihtuminen oli johtunut tarkemmin määrittämättömästä sairaudesta. Myöskään ei tullut näytetyksi, että vastaaja olisi laiminlyönyt hevostensa ruokintaa tahallisesti tai huolimattomuudesta.

Tämän perusteella syyte eläinsuojelurikoksesta hylättiin. Suomen valtio velvoitettiin maksamaan kasvattajan oikeudenkäyntikuluja 6 109 euroa.

Samassa oikeudenkäynnissä käsiteltiin myös kasvattajan tekemä eläinkuljetussääntöjen rikkominen. Sen hän myönsi ja sai asiasta päiväsakkoja.