Hevosten lumo ylittää Atlantin – "Pilvilinnoja ei kannata maalata, vaan harrastus maksaa aina"

Tamperelainen Ville Mikkola osti vajaa kuusi vuotta sitten ensimmäisen harrasteravurin kotimaasta ja heti perään siitostamman kuulusta Harrisburgin huutokaupasta, joka pidetään loppusyksyllä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Hevosista ja niiden ympärille syntyneistä ystävyyssuhteista on tullut lentokapteenina työskentelevälle miehelle tärkeä elämänsisältö. Hän on kotimaassa mukana omistamassa puolta tusinaa ravuria, joista yhdelle hän on myös kimpanvetäjä.

Nyt mies odottaa itselleen ensimmäistä kasvattia kotimaan kamaralle yhdessä neljän muun omistajan kanssa.

MT:n selvitys osoitti, että suomalaisten osaksi tai kokonaan omistamia siitostammoja on Yhdysvalloissa ja Kanadassa ainakin 45. Vertailun vuoksi kotimaassa on viime vuosina varsonut hieman yli 900 lämminveristä ravuritammaa.

MT tavoitti sähköpostilla ja puhelimitse viime viikon aikana tehdyllä kyselyllä yhteensä 18 omistajaa, joista kahden tai useamman osakkaan kimppoja on viisi. Muutama aiemmin tammoja omistanut kertoi, että tällä hetkellä kasvatustoimintaa ei ole. Tammojen määrä on siis viime vuosina ollut jossain vaiheessa jopa yli 50:n.

Lisäksi Yhdysvalloissa ja Kandassa on siitostammoja, joita omistaa suomalaissyntyisiä hevosenomistaja ja raviammattilaisia esimerkiksi Ruotsista ja Italiasta. Näitä hevosia ei ole kuitenkaan laskettu mukaan lukemaan.

Yankee Hallan on määrä varsoa äitienpäivänä EL Titanista. Ville Mikkola (vas.) omistaa sen yhdessä neljän muun osakkaan kanssa, joihin kuuluvat tammaa hoitavat Saku ja Maini Mikkola Jämsän Längelmäeltä. Kuva: Kari Salonen

Nuorena kurikkalainen Ville Mikkola pelasi totoa kioskimyyjänä toimiessaan. Hän kiinnostui hevosista uudelleen noin kymmenen vuotta sitten – kuinka ollakaan – tyttöystävän ansiosta. Kasvattaja Saku Mikkola sitten innosti sukunimikaimansa myös amerikkalaiseen huutokauppaan.

Amerikan tammat, joita oli parhaimmillaan kaksikin, ovat asuneet koko ajan siittolassa täyshoidossa. Jalostusratkaisut eli orivalinnat tekee omistaja. Juuri sukuyhdistelmien ja hevosten tulosten analysointi on innostanut ja perehdyttänyt Ville Mikkolan lajiin.

Hän soisi, että hevosista kiinnostunut kaupunkilainen pääsisi kotimaassakin helposti alkuun.

"Siihen voisi joku tarttua ja ostaa siitostamman. Sitten olisi Yhdysvaltojen tapaan tarjolla pari kolme hoitopaikkaa, joita voi vertailla", hän sanoo.

Varsomispalvelua voi toki kotimaassakin ostaa muutamilta ammattimaisesti siittolaa ja/tai oriasemaa pitäviltä. Mikkolan mielestä "tyhjästä aloittava" ei välttämättä löydä tarjontaa, kun sitä ei aktiivisesti markkinoida.

Senia Hanoverilla on Hunterton Farmilla Kentuckyssa 3,5 viikon ikäinen tammavarsa (isä What The Hill). Tamman omistavat Kemppi Stables Oy, jonka asioita hoitaa Kimmo Kemppi Lahdesta ja Suojalampi Stable, jonka takaa löytyy Antti Peltola Mikkelistä. Varsan isoveli, jonka isä on Kemppien kasvattama siitosori Trixton, on nyt yksivuotias. Kuva: Heidi Laaksonen

Nykykuluttajille merkittävää on eläinten kanssa toimiessa avoimuuden ja eläinten hyvän kohtelun lisäksi läpinäkyvyys. Yhdysvalloissa käytännössä kaikki varsat myydään huutokaupoissa, mikä on selkeä ja reilu tapa niin ostajan kuin myyjänkin kannalta.

Suomessakin järjestetään syyskuussa Ypäjällä varsahuutokauppa, joka on viime vuosina mukavasti kasvanut. Parhaita varsoja siellä nähdään kuitenkin vähän, koska huudot jäävät mataliksi.

"Ainakin uudelle ostajalle siitä tulee olo, että huutokaupassa on tarjolla ne, jotka eivät ole muutoin menneet kaupan", huomauttaa Ville Mikkola.

Kasvattajat taas eivät saa pois edes varsaan sijoittamiaan juoksevia kuluja, kun huutokaupan taso ja keskihinnat eivät nouse. Varsinkin kasvattaja, joka ostaa tamman hoidon ulkopuoliselta, voi jäädä jopa miinukselle.

Toiminnassa on aina riskinsä ja vastoinkäymisensä. Ville Mikkolakin on oppinut kokemuksesta, että joka vuosi ei tule onnistumisia – tamma ei esimerkiksi välttämättä tiinehdy.

Yhdysvaltain huutokaupoista tuodaan kotimaahan säännöllisesti suvukkaita tammoja kuten Lindy´s Madonna. Sen utelias tammavarsa (isä Cantab Hall) oli kuvaushetkellä päivän vanha ja tuli Suomeen emänsä mahassa loppuvuodesta. Tamman omistavat Punkarin hevostalli sekä Saku ja Maini Mikkola. Kuva: Kari Salonen

Amerikkalaista hevoskasvatusta leimaa ammattimaisuus. Siittola vastaa tamman ja varsan hoidosta, vaikka siis suurella osaa tammoja ovat omistajat eri puolilta maata, jopa Euroopassa ja Aasiassa asti.

Ammattitaitoa, rehellisyyttä, huolellisuutta sekä tiedottamista arvostaa Heikki Kankainen Jyväskylästä.

Hänellä on pitkä tausta hevosharrastusta kotimaassa. Huutokauppamatkat ja amerikkalaisen raviurheilun seuraaminen synnyttivät kiinnostuksen kokeilla myös kasvatusta yhdessä tuttujen kanssa.

"Varsojen myynnissä on varsan rakenteen ja suvun lisäksi paljon merkitystä myös sillä, millaiset puitteet ja miten vahva maine yhteistyökumppanina toimivalla siittolalla on."

Hän kuvaa omalta osaltaan kasvattamista kirjoituspöydän äärellä harrastamiseksi, joka silti antaa hienon mahdollisuuden vertailla hevosalan toimintatapoja ja -kulttuureja.

Taloudellisten odotusten varaan ei hevostoimintaan kannata lähteä.

"Pilvilinnoja ei kannata maalata ennalta vaan ajatella, että harrastus maksaa aina. Toki se voi olla kannattavaa."

Varsojen kavioita vuollaan säännöllisesti parin viikon iästä alkaen. Kengittäjä Jake Burdine, tallityöntekijä Samantha Hensley ja suomalainen Vilma Viitanen (oik.) työssä Hunterton Farmilla Kentuckyssa. Kuva: Heidi Laaksonen

MT:n selvitys osoitti, että harva haluaa puhua onnistumisistaan ääneen, vaikka huippusukuisten varsojen hinnat nousevatkin huutokaupoissa kuusinumeroisiksi. Eläimien kanssa toimimiseen liittyy paljon epävarmuutta.

Ville Mikkola painottaa Heikki Kankaisen tavoin realismia odotuksiin. Ensimmäiset reilu viisi vuotta ovat tuoneet hänelle kuusi omaa kasvattia. Toiminta on "runsaasti tappiolla", kun varsojen terveyden kanssa on ollut epäonnea.

"Pitää olla näyttöjä. Kuten urheilussa myös kasvatuksessa kierto on siellä nopeaa. Se tekee kasvatuksesta tavallaan raadollista, mutta siinä on myös sen kiehtovuus", hän pohtii.

Toisaalta hevosella on arvo, kun niin hevosurheilu kuin kasvatus perustuvat liiketoimintaan. Siksi niistä myös huolehditaan hyvin.

Kemppi Stablesin & Suojalampi Stablen toinen yhteinen tamma Amorous Flirt ja sen kuuden viikon ikäinen orivarsa (i. Southwind Frank) laiduntavat Kentuckyssa. Tamman ensimmäinen varsa, joka on kuvan varsan täysveli, myytiin syksyllä Harrisburgin huutokaupassa 100 000 dollarilla. Kuva: Heidi Laaksonen

"Ravurit ja peitsarit ovat arvokkaita. Niistä voi saada jopa tuloa, kun kilpailemaan voi päästä jo 2-vuotiaana. Täällä meillä kilpailusysteemi on päälaellaan, kun suositaan vanhojen hevosten lähtöjä. Se ei tue kasvattamista."

Näin vertaa Atlantin takaista toimintaa Suomeen hevosiin erikoistunut eläinlääkäri Riina Rekilä Hämeenkyröstä. Hän valmensi ja kasvatti ravureita yhdeksän vuotta Kanadassa.

Hänen siitostammoistaan enemmistö on nykyisin Suomessa. Pohjois-Amerikassa, Ranskassa ja Ruotsissa on yhteensä neljä tammaa.

Suomessa toiminta nojaa vahvasti harrastuspohjaisuuteen. Sitä jaksetaan tehdä kärsivällisemmin, mutta isojen kulujen ja pienten tulojen yhdistelmä tekee sen, että harva on valmis panostamaan kasvatukseen.

"Kyllä meilläkin tammanomistajalle palveluja on. Mutta pitää toki tietää, mistä niitä kysyy", Rekilä arvioi.

Toiminnan kannattavuus on heikko niillekin, jotka tekevät työtä ammattimaisesti. Muutokseen tarvittaisiin lisää lähtöjä nuorille hevosille, minkä kautta kaikki voisivat saada panostuksiaan nopeammin takaisin.

Lue myös: Kiinnostaako hevosenomistus Atlantin takana? Katse Yhdysvaltain nettihuutokauppoihin