
Jone Illi kilpaili Helsingissä samalla tasolla jo viime vuonna. Silloin tuli kaksi arvokasta sijoitusta: hän oli Quillainilla kansainvälisessä 140-tason tervetuliaisluokassa kolmas ja lauantaina 150-luokassa seitsemäs. Sunnuntaina putosi yksi puomi.
Jos kaikki menee hyvin, tänä vuonna tarkoitus on tehdä Quillianin kanssa samat luokat, ja lisäksi hypätä It’s Me G:llä 140-luokkia.
”Pyrin puhtaisiin suorituksiin, ja 140-tasolla voisi kyllä yrittää voittaa. Kyllä mä lähden yrittämään, mutta ei mun maailma kaadu siihen, jos en voitakaan”, hän suunnittelee.
Hän kertoo, että kilpailuun on helpompi lähteä kuin vuosi sitten, sillä nyt on tiedossa, millaista menoa on luvassa.
”Tosin olinhan mä jo kaksi vuotta sitten, ja näki sen epämukavamman reissun silloin”, Illi sanoo kaatumiseen päättyneestä kilpailusta.
”Se on mukavaa, ihan mielellään otan kuvia heidän kanssaan.”
Samana vuonna tapahtui myös paljon hauskempi asia: Illi sai Tallinnan kansainvälisissä kilpailuissa huomata, että hänellä on kilpailussa oikea fanijoukko. Sen jälkeen sellainen on löytynyt vuosittain Helsingistä ja ennen muuta Tallinnasta. Molemmissa kilpailuissa Illille on sittemmin järjestetty meet&greet-tilaisuuksia, joissa fanit pääsevät tapaamaan häntä.
”Tallinnassa oli ihan tosi pitkiä jonoja. Se on mukavaa, ihan mielellään otan kuvia heidän kanssaan”, Illi sanoo.
Instagramissa hänellä on 21 000 seuraajaa.
Nuorukainen kertoo, että hän ei suunnittele someaan sen kummemmin, mutta pyrkii päivittämään aina jotain kaikista kilpailuista.
”Voisihan sitä joskus hyödyntääkin ja julkaista jotain sisältöä, joka olisi kivaa itselle ja muille”, Illi pohtii.
Kun Illi on tehnyt päivityksen Instagramiin, hän poistaa sovelluksen puhelimestaan, ja lataa sen uudelleen vasta sitten, kun hän päivittää seuraavan kerran. Hän ei seuraa aktiivisesti tykkäysmääriä, eikä hän seuraa tiiviisti muiden someja. Kommentteja ja viestejä omiin päivityksiinsä hän lukee harvakseltaan tietokoneen selaimelta.
”Ennen selasin puhelinta aika paljon. Helposti kun katsoo pari videota, jää katsomaan niitä liian pitkään. Siihen uppoaa liikaa aikaa”, hän perustelee päätöstään luopua puhelimessa olevasta somesta.
Eli esteratsastukselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa?
”No hyppääminen on aina ollut etusijalla, vaikka some olikin”, Illi korjaa.
Negatiivisia kommentteja hän ei saa suoraan juuri ollenkaan, mutta toki arvosteluakin internetistä löytyy. Niihin Illillä on strategia.
”Että ei kannata ottaa vastaan vihaviestejä sellaisilta, joilta ei ottaisi vinkkejä ja neuvojakaan vastaan. Monet ovat kateellisia, ja paljon on sitä, että ei tiedetä, millaista tämä esteratsastus on. Luullaan, että meillä ei ole tunteita, vaan me vain kisataan ja mennään. Ja vaikka joskus jossain asiassa olisi perää, sitä ei tarvitse laittaa someen etenkään nimettömänä”, Illi sanoo.
”Ja enhän mä kuin Justin Bieber ole.”
Fanituskulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut suuresti, ja nykyään eri lajien julkimot ovat esillä erityisesti omilla somekanavillaan. Vielä 1980–1990-luvuilla nuorisolehti Suosikissa julkaistiin Idolipörssiä, jossa Matti Nykänen kilpaili samassa sarjassa Kirkan kanssa.
”Voisihan sellainen olla hauska”, Illi naurahtaa.
Sitten hän korostaa, että ei faneja haitaksi asti ole, saati sitten kerta kaikkiaan ihastuneita vähän vanhempia ihailijoita.
”Ja enhän mä kuin Justin Bieber ole”, Illi huomauttaa.
No onko tyttöystävää?
”Ei ole”, Illi vastaa. ”Aletaankohan nyt somessa pommittaa, kun sanon sen tässä?”