Valmentaja Guaraton arviot Face Time Bourbonin terveydestä ja kommentti oriin loukkaantumisen merkityksestä

Face Time Bourbonin kerrottiin ontuneen eilisellä hiitillä ja syyn olevan sädeluun rasituksessa. Edessä on pitkä tauko kilpailemisesta tai vaihtoehtoisesti koko juoksijan ura on paketissa. Kuinka vakavasta vaivasta maailman ykkösori nyt kärsii, ja voisiko se edes palata kilparadoille? Face Time Bourbonin valmentaja  Sebastien Guarato antoi eilisessä Ranskan hevosurheilukanavan Equidian haastattelussa varsin perusteellisen selvityksen Face Time Bourbonin vaivasta ja sen jatkosta.

"90-prosenttisesti kilpaura on ohi", Guarato arvioi Equidialla.

"Sädeluuvaiva on jopa vakavampi ongelma, kuin tietyt murtumat. Se muistuttaa kroonista ontumaa."

Oriilla on ollut kyseisen kavion kanssa ongelmaa koko uran mittaan, mutta vaivan kanssa on pärjätty kuten tunnettua hyvin. Nyt ongelma kuitenkin näyttää muuttuneen akuutiksi.

"Olen ollut suorastaan peloissani esimerkiksi Italiassa kilpailemisesta, koska siellä kaviourat ovat todella kovia", kertoo Face Time Bourbonin osaomistaja ja kasvattaja  Rainer Engelke.

"Siksi kyselin esimerkiksi todella tarkkaan ennen viime kesän Mikkeliä, että onhan kavioura hevosystävällinen siellä? Niiltä kolmelta italianreissulta selvittiin hengissä ja suhteellisen kunniallakin, mutta nyt ongelma on valitettavasti realisoitunut pahana, enkä näe mahdollisuutta, että oriin kilpaura voisi jatkua. Eikä näe valmentajakaan, ja hän sentään elää kilpaurheilusta."

TOIMITTAJAN KOMMENTTI:

Face Time Bourbonin vetäytyminen isompi menetys raviurheilulle kuin oriin omistajille

Normaalina vuonna suursuosikki kansallissankari Face Time Bourbonin poisjäänti päiviä ennen ravikauden päätapahtumaa olisi ollut järjestäjille täydellinen kauhuscenario. Tavallisten vuosien noin 40000 katsojan paikanpäällä sunnuntaina lukumäärä olisi uhannut puolittua.

Idoli on sivussa, eikä se hyvä asia ole nyt toisena pandemiavuonnakaan, tietenkään. Vuoden 2020 Prix d'Amerique päästiin ajamaan vielä normaaliyleisön edessä. Koska paikalle Vincennesiin otetaan pandemian leviämisvaiheen vuoksi ensi sunnuntaina vain 5000 katsojaa hyvin laajoille alueille, ei asiasta synny kuitenkaan enää taloudellista lisäkatastrofia. Vincennesiin otetaan pyhänä 2000 katsojaa jättimäisiin sisätiloihin ja 3000 ulkoalueelle. Tuo katsojamäärä tuskin tuosta enää pienenee. Etäkatsomoissa, kahviloissa, ranskalaisissa totopisteissä ja television edessä sen sijaan käynee pyhänä kato. Mikä tässä nyt enää on niin kiinnostavaa?

Raveille urheilumuotona ja meille ravifaneille menetys on siis jättimäinen - kansalaisuudesta riippumatta. Kansallinen huomio Ranskassa tosiaan vähintään puolittuu, kun idoli Face Time Bourbon ei olekaan ottamassa historiallista kolmatta perättäistä Amerique-voittoa. Siihen ovat pystyeet vain tamma Uranie (1926-28), tamma Roquepine (1966-68), ori Bellino II (1975-77) ja ori Ourasi (1986-88). 2000-luvun idoleja ovat Ready Cash ja sen pojat Bold Eagle sekä Face Time Bourbon kaksine voittoineen kukin, mutta piste i:n päälle jäi nyt piirtämättä.

Tottakai Ranskassa vielä pidetään peukkuja  Bazíren tallin hepoille, mutta tunnelma ei enää ole sama. Eikä nähdä enää kunnon ottelua Bazíren joukkue vastaan Guaraton joukkue: shakkiottelu on peruttu. Eikä liioin meillä suomalaisilla taida olla enää toivoa saada nähdä Face Timeä esimerkiksi ensi kesän ennätysrevanssissa Mikkelissä?

Face Time Bourbonin omistajien menetys on tietysti tunnetasolla aivan käsittämätön, mutta taloudellisesti ei välttämättä suuri ollenkaan. Tämä kausi oli alustavasti pyhitetty kilpailemiselle, ja kevään Elitloppet oli naulattu ohjelmaan. Siihen valmistautuminen olisi ollut pois siitostyöstä, ja tammanomistajia olisi palveltu ainoastaan pakastespermalla.

Nyt oriin loukkaantuminen on tavallaan helpotus siitostoiminnan pyörittäjille. Pakastetta on jo otettukin talteen ja ori pystyneekin astumaan myös koko kevään ja alkukesän, aiemmasta suunnitelmasta poiketen. Näin Face Time Bourbonin omistajat voivat laskea osittain loukkaantumisestakin johtuen oriin saattavan pystyä palvelemaan jopa n. 250 tammaa ympäri maailman, kuten parhaimmillaan viime vuosina on tapahtunut. Kilpailukauden jatkuessa kevääseen ja keväällä tammamäärä luultavasti olisi jäänyt selvästi pienemmäksi.

Ranskassa siitosori saa astua maksimissaan 100 tammaa, mutta ympäri maailmaa Pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa, Italiassa, Australiassa ja muuallakin on kysyntää Face Time Bourbonille ehkä jopa 150:lle lisää  - kukaties useammallekin. Kun oriin palveluiden hintaluokka on 35000 euron paikkeilla per syntyvä varsa, voi laskeskella halutessaan, millaisista rahoista on kyse. Lisäksi oriin sperma toimii raporttien mukaan hyvin ja toisaalta palvelut maksavat vähintään 20000 euroa jo etukäteen - tuli tamma kantavaksi tai ei. Mistään taloudellisesta katastrofista omistajille kilpailukauden 2022 peruuntumisessa ei siis ole kyse. Saattaa jopa käydä niin, että vältetään pahaa verta tammanomistajien parissa, kun heille olisikin paljastunut, että liki kaikissa tapauksessa vain pakastespermaa olisi ollut tarjolla.

Toki syksy 2022 on Face Time Bourbonin totuuden hetki. Silloin oriin ensimmäinen nyt kaksivuotias ikäluokka alkaa kilpauransa, ja odotukset ovat tietysti taivaissa. Jos kävisi seuraavan vuoden aikana niin, ettei oriin jälkeläisten taso olisikaan odotettu, sen palveluiden arvo tietenkin romahtaisi. Jos taas sen jälkeläiset loistaisivat, voisi arvo jopa nousta. Tuo totuuden hetki olisi ollut ja on edessä riippumatta siitä, kilpaileeko Face Time Bourbon tällä kaudella tai ikinä enää. 

Nykyaikaisessa eurooppalaisessakin raviurheilussa on pulpahtanut pintaan "amerikkalainen ongelma". Pohjois-Amerikan kärryurheilussa kilpahevoset ovat kilpahevosia ja siitosoriit siitosoreja. Nämä kaksi asiaa ovat kuin vesi ja öljy - niitä ei voi yhdistää.

Ranskassa on toki menty osin samaan tahtiin, ja Talvimeetingin sijainti kalenterissa on määräytynyt ainakin osaksi, ellei täysin, siitoskauden mukaan. Euroopan toisessa suuressa ravimarkkinamaassa Ruotsissa on niin ikään viime aikoina törmätty samaan. Varsinkin  Timo Nurmoksen valmentamien tähtien Villiamin, Prix d'Ameriquen 2018 voittajan Readly Expressin (isänsä niin ikään Ready Cash) ja nyt Calgary Gamesin (i. Readly Express) tapauksissa ei ole edes yritetty yhdistää kilpauraa ja siitostoimintaa. Jos toinen on käynnissä, toinen on vähintäänkin tauolla.

Kaikkein pahimmassa tapauksessa ravifanien kannalta esimerkiksi viime vuoden uutuutta Calgary Gamesia ei nähdä enää koskaan kilparadoilla, jolloin sen ura olisi ollut yhdeksän startin mittainen. Tällaistahan tämä on ollut toki laukkahuippujen tapauksissa maailman sivu.

Nykymeiningillä kansallisten ja kansainvälisten idolien syntyminen raviurheilussa muuttuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Tähän asiaan on Amerikassakin urheilun rakenteessa yritetty reagoida, ilman että kunnon ratkaisua on löytynyt. Välillä siitosoriiksi siirtyviä kolmevuotishuippuja "pakotettiin" jatkamaan kilpauraa vielä nelivuotiaina sääntöjen voimalla. Vanhempien hevosten palkintoja on Pohjois-Amerikassa myös nostettu selvästi vuosien saatossa. Kuitenkin edelleen kilpahomma USA:ssa huipentuu ja usein päättyy kolmevuotiailla. Business is business.

Tuntuukin siltä, että absoluuttisella maailmanhuipulla kohta vain tammahevosesta voi tulla pitkäaikainen idoli, kuten esimerkiksi Charme Asserdalista aikanaan Suomessa tuli. Huippujen määrällinen suhde huipulla on noin kaksi tammaa ja kahdeksan oritta tai ruunaa kymmenestä. Lisäksi tammojakin siirretään yhä aikaisemmin ja aikaisemmin siitokseen. Eli kysymys kuuluu, mistä yleensä ottaen saadaan seuraava kansainvälinen ravi-idoli, jos ja kun Face Time Bourbonin ura oli tässä?