Feetu Koskisen tavoitteena on tällä hetkellä tutustua lajiin kunnolla. Asiat otetaan kuitenkin tosissaan, kilpaileehan tiimi SM-tasolla. Tämä pitää motivaatiota lajiin yllä. Kuva: Linda VirkamäkiSoiniHuippukelkkailijan ura loppui loukkaantumiseen – uusi harrastus löytyy luisuttelusta
Feetu Koskinen oli moottorikelkkailun SM-tason huipulla, kun loukkaantuminen laittoi asiat uuteen järjestykseen. Kuljetusalan yrittäjä löysi vuosien jälkeen takaisin moottoriurheilun pariin.Tilaajalle37-vuotias Feetu Koskinen toimii kuljetusalanyrittäjänä jo neljännessä polvessa. Raakapuuta kuljettavan eteläpohjanmaalaisen yrityksen ruoriin hän astui vuonna 2018. Yrittäjähenkisyyden lisäksi miehessä on asunut aina intohimoinen moottoriurheilija.
”Hyvin nuoresta olen aloittanut motocrossin sekä mönkijäharrastukset. Sitten kuvioihin tuli moottorikelkkailu, joka vei täysin mukanaan.”
Moottorikelkkailussa hän sai kehittyä rauhassa. Harrastusta ei aloitettu huippuvehkeillä, vaan koneiden sijaan kuskista otettiin ensin kaikki irti.
”Koen että, jos minulle olisi ostettu heti parhaat pelit ja vermeet, olisin tuskin säilyttänyt motivaatiota lajissa pitkälle. Itselle oli tärkeää oppia ja oivaltaa asioita myös virheiden kautta. Sitten, kun viimein sai alle huippumoottorikelkan koin, että minulla oli täydet edellytykset ottaa siitä kaikki irti, kun ajotekniikka oli hiottu kuntoon.”
37-vuotias Feetu Koskinen palasi vuosien tauon jälkeen takaisin moottoriurheilun pariin. Pienen kylän kasvatti on ehtinyt harrastaa niin joukkuelajeja kuin kilpailla EM-tasolla moottorikelkkailussa, nyt on driftingin vuoro. Kuva: Linda VirkamäkiKoskinen ajoi moottorikelkkailun SM-tason korkeinta luokkaa. Vuosien aikana myös PM- ja EM-tasolla kisaaminen tulivat tutuiksi. Vuonna 2017 Koskinen oli lajinsa huipulla, kun hän loukkaantui kilpailutilanteessa pahasti. Tilanne säikäytti sekä laittoi miettimään elämän prioriteetteja uudelleen.
”Tuolloin omassa elämässä oli meneillään monenlaisia isoja muutoksia, niin töiden kuin henkilökohtaisen elämän suhteen. Päädyin tekemään itsestäni parhaalta tuntuvan ratkaisun ja lopetin kilpaurani.”
Spotterina toimiva Matias Väliaho kuittaa Koskiselle yhteyden pelaavan ennen varikolta radalle lähtöä. Muiden kuskien sekä Koskisen ajon tarkkailu ja siitä palautteen antaminen kuuluvat spotterin tehtäviin. Kuva: Linda VirkamäkiEhti kulua noin viisi vuotta, kunnes palo moottoriurheilun pariin roihahti niin suureksi, että jotain oli keksittävä. Drifting oli tuolloin, ja on edelleen, suhteellisen vieras laji suuremmalle yleisölle Suomessa. Koskinen kiinnostui lajista kavereiden ja YouTubessa vastaan tulleiden videoblogien kautta.
”Tiesin, että kaveripiiristäni löytyisi myös ihmisiä, jotka olisivat varmasti kiinnostuneita lähtemään auton rakennusprojektiin mukaan. Kahdelle heistä puhuin suunnitelmistani ja yhtä äkkiä meillä olikin kasassa innokas varikkotiimi.”
Harrastuksena drifting ei ole pelkästään kuskin käsissä. Toteutuakseen lajin ympärille tarvitaan osaava ja toimiva varikkotiimi. Toisille ajo on suurin nautinto, kun taas toinen saa parhaan fiiliksen auton rassaamisesta. Kuva: Linda VirkamäkiKilpa-auton rakennusprojekti on ollut pitkä ja välillä myös kivinen tie. Autoa on suunniteltu ja tehty vuoden 2022 keväästä asti. Alkuperäisestä 2006 vuosimallin Bemarin rungosta ei enää kovin paljoa ole jäljellä. Suurin osa auton osista on lasikuitua.
”Tässä vaaditaan halua tehdä ja ottaa selvää asioista, kärsivällisyyttä unohtamatta. Moni auton osista on suunniteltu ja tehty itse. Ongelmilta ei olla vältytty, mutta tämän lajin parissa vallitsee onneksi vahva yhteishenki, jossa suoriin kysymyksiin saa suorat vastaukset. Kukaan ei yritä pimittää tietoja, vaan niitä jaetaan mielellään avoimesti eteenpäin.”
Kilpa-auton konepellin alta löytyy 3.0-litrainen turbomoottori, joka tuottaa 800 hevosvoimaa tehoa. Kuva: Linda VirkamäkiKoskinen on erittäin kiitollinen kaikille niille, jotka mahdollistavat heidän tiiminsä drifting-harrastuksen. Puolison ja yhteistyökumppaneiden tuki on mittaamattoman arvokasta. Ilman toimivaa varikkotiimiä ei olisi koko harrastusta.
”Tiesin, että kaveripiiristäni löytyisi myös ihmisiä, jotka olisivat varmasti kiinnostuneita lähtemään auton rakennusprojektiin mukaan.”
”Kyllä meidän tiimi on kaiken tämän pohja. Kun yhdeltä loppuu motivaatio ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, niin aina löytyy joku, joka sanoo, että nyt ei kyllä tässä vaiheessa luovuteta. Jokaisella tiimin jäsenistä on tärkeä oma roolinsa tässä harrastuksessa. Projektissa on toteutunut monen miehen unelmat.”
Työtunteja auton rakentamiseen on kulunut valtava määrä, mutta Koskinen arvelee, että suunnitteluun niitä on uponnut vielä useampi. Hän tiedostaa, että, vaikka kisoissa autoa ajaa vain hän, on drifting vahvasti tiimilaji.
”Tämä tuo myös vapautta, kun kaikki asiat harrastuksen suhteen eivät lepää yhden miehen harteilla. Ehdottoman iso kiitos koko meidän tiimille aivan kaikesta!”
”Kyllä meidän tiimi on kaiken tämän pohja. Kun yhdeltä loppuu motivaatio ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, niin aina löytyy joku, joka sanoo, että nyt ei kyllä tässä vaiheessa luovuteta.”
Auton rakentamisvaiheen aikana ilmenneiden haasteiden vuoksi itse kilpa-ajon harjoittelu jäi hyvin vähäiseksi. Tämän vuoden toukokuussa hän ajoi elämänsä ensimmäiset driftingin kilpa-ajot SM Pro 2 -tason kisoissa Lapualla.
Driftingissä Feeti Koskista viehättää lajin uutuus sekä yhdessä tekemisen meininki. Uusi harrastus antaa sopivasti vastapainoa lapsiperhearjelle ja työlle. Kuva: Linda VirkamäkiVielä kisaviikolla tiimissä jännitettiin tuleeko auto kilpakuntoon, vai siirtyykö kausi teknisten haasteiden vuoksi taas vuodella eteenpäin.
”Olihan se todella jännittävää sekä stressaavaa. Varsinkin itse kisatilanteessa, kun et ollut ehtinyt harjoitella pariajoa kertaakaan, ja suoritukseen sattui vielä kaiken lisäksi vesisadekelit. No tulipahan nämä itselle täysin uudet asiat koettua sitten kertarysäyksellä.”
Auton ulkoiset osat ovat pääasiassa tehty lasikuidusta, tällä tavoin autosta saadaan mahdollisimman kevyt ja ohjattavuus paranee. Toisin kuin pelti, lasikuitu joustaa ja antaa periksi saadessaan osumaa pariajossa tai törmätessä ”betoniränniin”. Kuva: Linda VirkamäkiKisakaudelle oli ilmoittautunut ennätysmäärä kuskeja. Ensimmäistä kertaa lajin historiassa Suomessa kuskeja jouduttiin karsimaan kilpailun sijoituksien sekä ilmoittautumisjärjestyksen perusteella kaudelta ulos.
Koskisen tiimi pärjäsi ensimmäisissä kisoissa hyvin ja kausi jatkuu. Kilpailukauteen kuuluu neljät kilpailut. SM Pro 2 -luokan viimeiset kilpailut ajetaan Honkajoen Pesämäellä 31.7.-1.8., jolloin mukana kisaamassa on myös SM-pääsarja eli Pro luokka. Suomenmestaruus Pro-luokassa ratkeaa Hämeenlinnan Ahvenistolla 28.-29.elokuuta.
”Omat tavoitteeni harrastuksen suhteen ovat tällä hetkellä lähinnä lajiin kunnolla tutustuminen, vaikka SM-tasolla ollaankin ja asioita tosissaan tehdään. Ehkä se on se resepti, jolla mielenkiinto lajiin kestää vielä pitkälle”, Koskinen toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
