Kuva: Timo Filpus
Näin monta euroa suomalainen maksaa keskimäärin kirkollisveroa vuodessa – erot eri puolilla maata ovat suuret
Kirkollisveropotti jatkaa kasvuaan, vaikka seurakuntien jäsenmäärä ja kirkollisverojen maksajien määrä on parinkymmenen vuoden aikana romahtanut.Tilaajalle
Kolehtien tuotto ohjataan ennalta määrättyihin avustus- ja hyväntekeväisyyskohteisiin. Kuva: Jarkko SirkiäPalkkakuitissa tai eläkelaskelmassa on sarake, jonka osa sen noteeraa ja osa ei. Kirkollisveron piiriin kuuluu noin 60 prosenttia suomalaista, ja heiltä kerätään noin miljardi euroa vuosittain.
Väki katoaa seurakunnista noin prosentin vuosivauhtia, mutta kirkollisveron tuotot ovat olleet jo vuosia nousussa. Todellisia hyppäyksiäkin verokertymässä on nähty, kuten vuosi 2023, jolloin kirkollisveroja kerättiin 100 miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna – siis noin 10 prosenttia aiempaa enemmän.
Maksajat vähenevät mutta tuotot kasvavat. Tämä voi yllättää. Syitä on parikin, mutta mennään niihin myöhemmin.
Kirkosta eroaminen helpottui vuosituhannen alkupuolelta lähtien, kun asian saattoi hoitaa hetkessä netin kautta. Uudistus heijastui nopeasti seurakuntien jäsenmäärään, ja samalla kirkollisveroa maksavien pääluku pieneni.
Vuonna 2000 suomalaisista lähes 90 prosenttia kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vuoden 2025 alussa seurakuntien jäsenmäärä oli tippunut 62,2 prosenttiin eli noin 3,5 miljoonaan.
Syyt väkikatoon ovat paljon syvemmällä kuin eroamisen helppous.
”Tämä on laaja kysymys, joka liittyy maallistumiseen ja kulttuurikristillisyyden ohenemiseen nuoremmissa ikäluokissa”, pohtii tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.
Kulttuurikristillisyydellä tarkoitetaan hänen mukaansa, että kristilliset kulttuuriset käytännöt koetaan tärkeiksi ja samaan aikaan sitoutuminen kristinuskon hengellisiin opetuksiin on ohutta.
Kirkon omien kyselyjen mukaan kaksi viidestä eli noin 40 prosenttia suomalaisesta uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan tai Jumalaan jossain eri muodossa kuin kirkko opettaa. Asiasta kerrottiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksessa vuodelta 2024.
Lukuhan kattaa uskomisen korkeampaan voimaan jossain muodossa, joten valtakirkon opettamaan Jumalaan uskovia voi olla väestöstä esimerkiksi 20 tai 30 prosenttia. Joka tapauksessa on selvää, että seurakunnissa on yhä edelleen huomattava joukko kirkollisveroa perinteiden tai tavan vuoksi maksavia.
Vero vai jäsenmaksu? Riippuu, keneltä kysyy.
Verolla on ihmisten korvissa ikävä kaiku. Voidaan tietysti keskustella, onko kirkollisvero lainkaan vero vaiko veron tavoin kerättävä jäsenmaksu.
Riku Bähr Tampereen vapaa-ajattelijat ry:stä ei puhuisi verosta.
”Se on todellisuudessa jäsenmaksu, joka piilotetaan ennakonpidätyksen avulla. Kirkolla ei pitäisi olla verotusoikeutta”, hän sanoo.
Kirkon piirissä taas asenne on ympäripyöreämpi.
”Sen voi mieltää verotuksen yhteydessä kerättäväksi jäsenmaksuksi”, muotoilee Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Arkkipiispa Tapio Luoman mielestä taas jäsenmaksusta puhuminen tuo mieleen liikaa kauppaketjujen etukorttijäsenyydet.
”Kyseessä ei ole ensisijaisesti etu, vaan osallisuusjäsenyys. Ei niin, että mitä minä saan, vaan missä saa olla mukana. Jäsenyydellä osallistuu samalla seurakunnan hyväntekeväisyyteen ja yhteisen hyvän ylläpitämiseen.”
Arkkipiispa Tapio Luoma myöntää, että kirkon henkilöstömäärä on suuri. Se on peruja 1960–70-luvuilta. Kuva: Roni LehtiPaljonko sitten kirkollisverojen tuotosta menee hyväntekeväisyyteen ja paljonko organisaation ylläpitämiseen?
”Perustellaan, että kirkko tekee hyvää. Tässä ihmisiä vedetään pikkuisen harhaan. Ynnäsimme vuodenvaihteen jälkeen, että tilinpäätöksen mukaan 9 prosenttia tuloista menee hyväntekeväisyyteen. Muilla avustusjärjestöillä hyväntekeväisyyteen menee jopa 80 prosenttia”, sanoo Bähr Tampereen vapaa-ajattelijoista.
Henkilöstökulut ovat kirkon ylivoimaisesti suurin menoerä yli 60 prosentin siivullaan. Viime vuoden lopulla palvelussuhteessa oli 13 700 henkilöä – osa virkasuhteessa ja osa työsuhteessa. Joukossa on kiinteistöistä ja hallinnosta huolehtivia, toimistotyöntekijöitä sekä hautaustyöntekijöitä ja puutarhureita. Kausivaihtelua on jonkin verran, sillä hautausmaiden hoito painottuu sulan maan aikaan.
Kirkollisveroista noin 60 prosenttia menee palkkoihin.
Arkkipiispa Luoma myöntää, että henkilöstömäärä on suuri.
”1960–70-luvuilla kirkollisveron tuotto oli hyvää ja oli varaa palkata hyvin paljon ihmisiä. Nyt kun joku jää pois, on mietittävä tarkoin, palkataanko joku tilalle. Työntekijöiden sivukulut ovat nousseet paljon.”
Toisaalta hän esittää vastakysymyksen: miten hyväntekeväisyys määritellään?
”Onko arvokkaan kirkon ylläpito sellaista? Diakoniatyö ainakin on, ja lapsi- ja perhetyössäkin kirkon työntekijät ovat mukana, samoin ihmisen ikääntyessä. Kirkon työssä ihmiset palvelevat ihmisiä.”
Bähr Tampereen vapaa-ajattelijoista huomauttaa, että heidän mielestään kirkon lapsi- ja nuorisotyö ei lähde pyyteettömästä auttamisen halusta.
”Päiväkodeissa ja kouluissa tehtävän ’lapsilähetystyön’ tavoitteena on pikemminkin tulevien sukupolvien sitouttaminen kirkon jäseniksi.”
Suuret ikäluokat ovat uskollisia kirkon jäseniä ja hyviä kirkollisveron maksajia. Kuva: Timo VillanenKirkollisverolla kerättävä miljardin potti ei mene yhteen suureen kirstuun, vaan jakautuu 354 seurakuntaan eri puolille maata.
Nämä määrittelevät itsenäisesti kirkollisveron suuruuden vuosi kerrallaan, osa tekee päätöksen seurakuntayhtymissä useamman seurakunnan voimalla.
Kun arvioidut tulot ja kulut ynnätään, veroprosentti asettuu jonnekin 1–2 prosentin välille.
Kirkkolaissa määritellyt perustehtävät ovat laajat aina jumalanpalveluksista hautaan siunaamiseen sekä diakonia- ja lähetystyöhön. Lisäksi tarvitaan hallinto: vaaleilla valittava kirkkovaltuusto ja kirkkoherra. Jäsenistöstäkin täytyy pitää kirjaa.
Seurakunnat eroavat toisistaan paljon. On vaihteleva määrä erituloisia jäseniä, ja toisaalta huolehdittavaa rakennuskantaakin on eri määrä.
Kirkkohallituksen tilastoasiantuntija Juho Laatikainen muistuttaa, että kirkko vastaa merkittävästä osasta suomalaista kulttuuriperinnöstä ja kaikkein vanhinta rakennuskantaa on esimerkiksi Ahvenanmaalla.
Tämä näkyy myös kirkollisveroäyreissä, jotka huitelevat saarimaakunnassa lähellä kahta.
”Seurakunnan koko ei itsessään kerro varakkuudesta. Voi olla pieniä ja varakkaita ja suuria, joiden asema on hankala. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa pieni Kauniainen ja suuri Rautavaara.”
Kauniaisissa prosentti on 1 ja Rautavaarassa 1,8. Suurissa etelän kaupungeissa vero on varsin alhainen, ja yllättäen köyhänä pidetty Itä-Suomi vaikuttaisi olevan hieman kevyemmin verotettu kuin Keski- ja Etelä-Suomi.
Sundin kirkko on Ahvenanmaalla on luultavasti rakennettu 1200-luvun lopussa ja myös Suomen vanhimpia rakennuksia. Kuva: Markku VuorikariKirkolle kuuluu historiallisten rakennusten ylläpidon lisäksi väestökirjanpito ja hautaustoimi. Niihin valtio antaa avustusta. Valtio tuki Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa noin 124 miljoonalla eurolla vuodessa vuonna 2024, mutta tukea pienennettiin viime vuonna noin 105 miljoonaan.
Hautaustoimi vie yli 90 prosenttia tuesta ja maksaa vuodessa noin 170 miljoonaa euroa. Niinpä kirkon piiristä on kuulunut kritiikkiä, että seurakuntien jäsenet osallistuvat tosiasiassa myös kirkkoon kuulumattomien hautaamiseen kirkollisveroilla.
Kritiikki ei ole tuulesta temmattu, sillä kirkkolain mukaan kirkollisveroa ei tule käyttää kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Valtion tuen pienenemistä on perusteltu kirkollisverokertymän kasvamisella. Kirkollisverojen tuoton kasvun taustalla on erityisesti kaksi uudistusta. Ensimmäinen, eli sote-uudistus kasvatti edellisen hallituksen aikana kirkollisveron tuottoa noin 10 prosentilla eli noin 100 miljoonalla eurolla.
Nykyisen hallituksen päätökset taas siirsivät verotusta kunnilta valtiolle. Kirkollisveroa ja kunnallisveroa käsitellään verotuksessa samalla tavalla ja verovähennyksiä tehdään nyt aiempaa enemmän valtionverotuksesta.
Tämän arveltiin lisäävän kirkon verotuloja muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla vuosittain vuodesta 2025 lähtien. Arkkipiispa Luoman mukaan veroratkaisu toi seurakunnille kuitenkin lisätuloja vähemmän kuin ennustettiin.
”Vaikutus ei ollutkaan niin merkittävä kuin arveltiin, vaan viime vuonna ehkä noin viiden miljoonan euron luokkaa.”
Kirkosta eroajat ovat useimmiten väkeä, jotka ovat maksaneet veroja vähän tai eivät ollenkaan. Paljon veroja maksavat ovat pysyneet melko uskollisesti kirkon jäseninä.
Joka tapauksessa kirkon verotulot ovat tasaisessa kasvussa, ja suunta pysyy ennusteiden mukaan ainakin vuoteen 2030 asti. Pelkkä valtion veropolitiikka ei sitä selitä.
”Kirkosta eroajat ovat useimmiten väkeä, jotka ovat maksaneet veroja vähän tai eivät ollenkaan pienten tulojen vuoksi. Paljon veroja maksavat ovat pysyneet melko uskollisesti kirkon jäseninä”, sanoo Sohlberg.
Arkkipiispa Luoma toivoi Ylen haastattelussa pari vuotta sitten, että seurakunnat alentaisivat kirkollisveroa ja ohjaisivat verotuottoja diakonityöhön. Suositus oli myös kirkkohallituksen linjaus.
Kävikö niin?
”Minulla ei ole siitä tietoa”, Luoma sanoo.
Hän lisää, että viime vuonna kirkollisveroa nosti 11 ja laski 4 seurakuntaa tai -seurakuntayhtymää.
Vaikka verotulot ovat kasvaneet, useammat seurakunnat ovat siis vastoin kirkkohallituksen linjausta nostaneet kuin laskeneet kirkollisveroäyriä. Lisäksi samaan aikaan on ollut muutosneuvotteluja sekä leirikeskusten ja seurakuntakotien lopetuksia.
”Seurakuntaliitosten vuoksi jollain seurakuntayhtymällä voi olla monta hautausmaata ja leirikeskusta, ja henkilöstömäärää joudutaan miettimään tarkasti”, Luoma sanoo.
Hän lisää, että seurakunnat eivät myöskään voi tehdä budjettejaan mahdollisten yllättävien verokertymien pohjalta eivätkä ne jakaudu tasaisesti.
Sohlberg puolestaan ennustaa, että kirkollisveron tuotot kääntyvät laskuun 2030-luvulla. Silloin sotien jälkeen syntyneet suuret ja kirkolle uskolliset ikäluokat harvenevat. Seuraavat sukupolvet ovat vähälukuisampia.
Vuonna 2050 kirkkoon kuuluvien osuuden ennustetaan olevan Suomessa enää 37 prosenttia.
”Tätä kehitystä ei korvaa se, että joidenkin nuorten parissa on kasvavaa kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Kokonaisuudessa se liittyjien joukko jää eroajia vähäisemmäksi”, Sohlberg toteaa.
Hän lisää, että myös laskeva syntyvyys vaikuttaa tähän suuntaan.
Kirkollisveron tuotto kääntyy laskuun arvioiden mukaan 2030-luvulla.
Keskimäärin evankelis-luterilaisessa seurakunnan jäsen maksaa kirkollisveroa hieman yli 400 euroa vuodessa, tarkasteltiinpa mediaania tai keskiarvoa. Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien jäsenet maksavat keskimäärin noin sata euroa enemmän.
Tulot ja kirkollisveron prosentti vaihtelevat seurakunnittain.
Halutessaan oman määrän saa näkyviin esimerkiksi syöttämällä tietonsa kirkollisverolaskuriin, joka löytyy nettisivulta eroakirkosta.fi. Samalla voi kokeilla, paljonko omilla tuloilla maksaisi kirkollisveroa eri seurakunnissa.
Osa seurakuntalaisista maksaa elämänsä aikana huomattavan paljon kirkollisveroja, mutta muuttujia on paljon.
”Siihen vaikuttavat esimerkiksi elinikä, eläkekertymät sekä palkkatulojen ja veroprosenttien muutokset”, Laatikainen sanoo.
Otetaan kuitenkin pieni ajatusleikki. Jos keskimääräisen kirkollisverosumman, 400 vuodessa kuussa sijoittaisi vaikkapa sijoitusrahastoon, korkoa korolle -ilmiö toimisi seuraavasti. Tekoälyn mukaan viiden prosentin tuotolla 10 vuoden kuluttua säästössä olisi 5 000 euroa, 20 vuoden päästä 13 200 euroa ja 30 vuoden kuluttua 26 500 euroa.
Jussi Sohlbergin mielestä on suhteellista, onko keskimääräinen 400 euroa kirkollisveroa vuodessa vuodessa vähän vai paljon.
”Kirkon palvelut ovat laajoja. Jos enemmällä intensiteetillä käyttää niitä, yhtä palvelua kohti maksu jää pieneksi.”
Taloudelliset syyt ovat kuitenkin tärkein syy erota kirkosta. Tämä on tullut esiin sekä vapaa-ajattelijoiden saamasta palautteesta että kirkon tutkimuksista.
”44 prosenttia kirkosta eroavista kertoo taloudelliset syyt suurimmaksi asiaksi”, arkkipiispa Luoma sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat