Kai Hyttisen kodin seinällä Orivedellä on puolison maalaamia ikoneita. Entinen raikulipoika on nykyään aktiivinen ortodoksi. Kuva: Jaana Kankaanpää
Näyttelijä Kai Hyttinen ei nauranut moneen vuoteen ‒ raikulipoika löysi ilon maaseudulta ja uskonnosta
Kai ”Kuju” Hyttinen muistetaan monista iskelmähiteistään ja televisiotöistään. Maaseudun autioituminen sai herkän miehen itkemään vuolaasti.Tilaajalle
Kai Hyttinen löysi sielunmaiseman Enontekiön Kilpisjärveltä. Sitten mies ei jaksanut enää olla jatkuvasti lomalla ja muutti Etelä-Suomeen. Kuva: Jaana Kankaanpää78-vuotiasta Kai ”Kuju” Hyttistä nähdään nykyään harvoin julkisuudessa. Jäyhä suomalainen mies ei nauti huomion keskipisteenä olemisesta.
Jo 1960-luvulla uransa aloittanut iskelmälaulaja ja näyttelijä viettää eläkepäiviä Orivedellä. Puhelinhaastattelun aikana pitkäaikainen naisystävä Anne kysyy Hyttiseltä ohjeita ruohonleikkurin käynnistämisessä.
”Istuskelen nyt pihakeinussa ja katselen sinistä taivasta. Linnut laulavat ja ollaan tässä metsän katveessa. Vointi on yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon, että kuinka paljon minulla on jo ikävuosia. Yksi polvi on vain vaihdettu, siinä kaikki.”
Alkoholin Kuju jätti jo 15 vuotta sitten, koska viina ei sopinut hänelle.
”En halunnut olla ääliö. Alkoholissa on myös hyviä piirteitä, mutta siinä on liian paljon huonoja puolia.”
Hyttinen näyttelee kesällä Yö-yhtyeen vauhdittamassa musiikkikomediassa Ihmisen poika Hämeenlinnan Uudessa kesäteatterissa. Vuonna 2024 Ihmisen poika keräsi jo ennätysmäärän yleisöä Rauman kesäteatteriin.
Yön tuotanto ei ollut Hyttiselle ennestään tuttua, mutta hän ymmärtää, miksi suomalaiset ovat viehättyneet bändin synkistä tarinoista.
”Yön laulut ovat jollain tavalla lukkoon menneen ihmisen kirjoittamia tekstejä. Ne saattavat toimia kuulijoilla lohdutuksena ja väylänä käsitellä omia asioita.”
19-vuotiaan Kai Hyttisen ensisingle Tyttö ilmestyi vuonna 1966. Se on käännösversio The Beatlesin kappaleesta Girl.
”Heti syyskuun alusta lähdin kuukaudeksi Irwin Goodmanin Lapin kiertueelle. Menohan oli hurjaa ja ihmeellistä, koska ennen sitä harrastin lähinnä seurakuntanuoria.”
Hyttinen nousi koko kansan tuntemaksi laulajaksi jo iskelmäuransa alkuvaiheessa. Kujun ikivihreitä ovat esimerkiksi Dirlanda, Muistan kesän, Kurki ja Nosta lippu salkoon.
Hyttisen elämässä tapahtui iso käänne 1980-luvulla. Hän oli polttanut itsensä loppuun solistina ja kyllästynyt keikkailuun.
”Ei ole mikään helppo tilanne, kun yhtäkkiä joutuu pystymetsästä laulajaksi ja ihmiset tunnistavat. 1980-luvulla ei vielä puhuttu burnoutista, mutta sellainen minulla ehkä oli.”
Miestä ei naurattanut lainkaan moneen vuoteen. Psykoterapia opetti kyllä puhumaan vaikeista asioista.
Elämänilo palautui vasta, kun Hyttinen hakeutui sattumalta 1980-luvun lopulla musiikkiteatterikurssille. Hän pääsi pian ensimmäiseen puherooliin, ja nyt Kuju on tehnyt kaikkiaan yli 30 teatteriesitystä.
Television puolella hänet muistetaan esimerkiksi rooleistaan Lehmän vuodessa ja Samaa sukua, eri maata -sarjassa.
”Solisti on vastuussa töistään vain itselleen. Teatterissa jokainen esitys piti tehdä siten, että ei munaa muita ryhmän jäseniä. Se pani skarppaamaan kovasti ja nostamaan rimaa.”
”En halunnut olla ääliö. Alkoholissa on myös hyviä piirteitä, mutta siinä on liian paljon huonoja puolia.”
Lapsuus sodan jälkeen oli repaleinen, koska Kai Hyttisen perhe muutti jatkuvasti. Ennen kouluun menoa hän ehti asua niin Mikkelissä, Hämeenlinnassa, Kuopiossa kuin Vaasassa.
Kuju ei ole oikein koskaan juurtunut mihinkään yksittäiseen asuinpaikkaan. Mummola Suomenniemellä oli onneksi lapsuuskesien tärkeä tukikohta.
Mummo asui kahden siskonsa kanssa pientilalla Karkauksen kylässä, ja miehet olivat kaatuneet sodassa. Hyttinen osallistui pienestä pitäen karjatilan töihin, ja mummon kanssa he narrasivat ahvenia mato-ongella.
Hyttisen ensimmäinen puherooli näyttelijänä oli Kivenpyörittäjän kylän Pekka Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Näyttelijäntaitot riittivät alkuun siihen, että mies osasi itkeä merkistä.
Vasta Heikki Turusen romaaniin perustuvan Kivenpyörittäjän kylä -näytelmän myötä Hyttinen havahtui maaseudun autioitumiseen.
Myös Suomenniemi oli elävä ja vilkas paikkakunta ennen pientilojen alasajoa.
”Kun lähdin Hämeenlinnan teatterista, itkin joka esityksen jälkeen Riihimäelle saakka. Maaseudun autioituminen kosketti niin paljon. Siinä tuli surtua surematta jääneet surut.”
Ristikoiden täyttäminen ja pasianssin pelaaminen ovat Kai Hyttiselle mieluisia harrastuksia. Lisäksi hän lukee paljon dekkareita. Kuva: Jaana Kankaanpää2000-luvun alussa Kai Hyttinen muutti Lappiin eräoppaaksi. Hän eli kymmenen vuotta Enontekiön Kilpisjärvellä kaukana ihmishyörinästä.
Eräoppaan tehtäviin kuului hiihtää keväisin turistien kanssa tunturissa. Toinen sesonki oli ruska-aika, jolloin vaellettiin jalkapatikassa.
”Kevättalvella hiihdin ryhmien kanssa kuusi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Tein latua ja toiset tulivat perässä, joten olin aikamoisessa kunnossa.”
Hyttistä viehättivät pohjoisessa erityisesti paikalliset ihmiset ja luonto. Hän löysi sielunmaisemansa Tunturi-Lapista.
”Jos kävin etelässä pidemmällä teatterijaksolla, rintaan tuli käsittämättömän suuri hyvän olon tunne, kun näin ensimmäisen tunturin horisontissa. Sitä tunnetta kesti seitsemän vuotta.”
Kai Hyttinen liittyi ortodoksiseen kirkkoon kymmenkunta vuotta sitten. Kuva: Jaana KankaanpääKai Hyttinen
Mikkelissä vuonna 1947 syntynyt laulaja, säveltäjä ja näyttelijä. Tunnetaan lempinimellä Kuju.
Iskelmäuran kestosuosikkeja ovat mm. Dirlanda, Käymään vain, Naiset, Kurki, Nosta lippu salkoon ja Muistan kesän.
Lukuisia teatteritöitä. Näytellyt televisiossa esimerkiksi sarjoissa Samaa sukua, Salatut elämät sekä eri maata ja Lehmän vuosi. Kuulunut Kivikasvot-kvartettiin.
Työskenteli 2000-luvulla pitkään eräoppaana Lapissa ja asui Kilpisjärvellä. Opiskellut ortodoksista kirkkomusiikkia Itä-Suomen yliopistossa. Laulaa Tampereella seurakunnan kuorossa.
Asuu puolisonsa Annen kanssa Orivedellä. Hyttisellä on neljä aikuista lasta. Mökki Suomenniemellä.
Kulkijan oli aika vaihtaa maisemaa. Taiteilijalle tuli fiilis, että hän ei jaksa olla aina lomalla. Aivot kaipasivat jatkuvaa ärsykettä.
Tie vei 2012 Pohjois-Karjalaan. Ortodoksisesta kirkosta paikkansa löytänyt Kai Hyttinen pääsi opiskelemaan eläkeiässä kirkkomusiikkia Joensuun yliopistoon.
Nykyään Hyttinen laulaa Tampereella seurakunnan kuorossa. Entinen seurakuntanuori erosi aikanaan luterilaisesta kirkosta ja välissä oli pitkä kuiva kausi uskonelämän suhteen.
”En näe eettisissä ja moraalisissa kysymyksissä mitään opillista eroa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä.”
Kirkkomusiikin ohella Hyttinen opiskeli 2000-luvulla myös venäjän kieltä, jolla hän pärjäsi hyvin itänaapurissa.
Hyttisellä on läheinen ystäväperhe Venäjän Karjalassa. Nyt yhteydet naapurimaahan ovat sulkeutuneet Ukrainan sodan myötä.
”En usko, että normaali ihminen, jolla on suhteita muuallekin kuin pelkkään venäläiseen mediaan, purematta nielee kaikkea, mitä sodasta kerrotaan.”
Kai Hyttinen kehuu Oriveden monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Kuva: Jaana KankaanpääTeatteri täyttää Kai Hyttisen kesän, mutta ei hän ole laulamistakaan lopettanut. Syksyllä yhteistyö jatkuu esimerkiksi Lapin keikoilla Pasi Kauniston kanssa.
Iskelmälegendojen eli Hyttisen, Lea Lavenin, Marion Rungin ja Markku Aron toinen yhteiskiertue päättyi keväällä. Nelikko esitti klassikkohittejään Esa Niemisen juhlaorkesterin säestyksellä.
”Konserttikiertue oli valloittava ja nasta juttu. Harvoin pääsee tekemään samaa työtä kollegoiden kanssa.”
Ensimmäinen Yhdessä-kiertue järjestettiin puolitoista vuotta sitten. Tuolloin suurin osa konserteista oli loppuunmyyty. Tänä keväänä osa keikoista jouduttiin perumaan huonon lippujen ennakkomyynnin vuoksi.
”Epävarma aika näkyy siinä, että ihmiset harkitsevat, panevatko he sata euroa konserttiin vai tarvitsevatko rahaa johonkin muuhun huomenna.”
Haastattelu on päättynyt. Kai Hyttinen lähtee levittämään kottikärryillä hevosen lantaa kotipuutarhaan.
- Osaston luetuimmat
