

Kesämökeille suunnanneiden lomalaisten kannattaa viimeistään nyt vilkaista kotikaivon kuntoa, jos sitä ei vielä ole tehty. Kaivon vesi voi nimittäin näyttää kirkkaalta ja maistua hyvältä, vaikka siinä olisikin haitallisia aineita.
Jos kaivon kunto pääsee heikkenemään, on uhkana pintaveden päätyminen kaivon sisälle, jolloin kaivoveden bakteeripitoisuus kohoaa. Saastumista voivat aiheuttaa myös jätevedet ja lannoitteet.
”Muita ongelmia aiheuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi karjasuojien, öljysäiliöiden, suolattavien teiden tai meren läheisyys”, luettelee Suomen Ympäristökeskuksen johtava hydrogeologi Ritva Britschgi.
Britschgin kertoo, että yksityisten talousvesikaivojen kuntoa tutkittiin viimeksi laajemmin 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin kaivojen kunto oli näytteenottajan arvion mukaan hyvä 58 prosentilla, tyydyttävä 36 prosentilla ja huono 6 prosentilla talouksista.
Nykypäivän tilanteesta ei Britschgin mukaan ole tutkittua tietoa. Kaivon kunnostajien puolelta on kuitenkin kerrottu huonokuntoisten kaivojen olevan yhä ongelma. Saastunut kaivovesi voi johtaa moniin terveydellisiin ongelmiin, kuten vatsatautiin.
Yleisimmin huollon tarpeen havaitsee veden poikkeamista, kuten maku-, väri- ja hajuhaitoista. Tarkemmin asia voidaan selvittää laboratoriotutkimuksissa, joita tulisi Suomen Ympäristökeskuksen suosituksen mukaan tehdä vähintään kolmen vuoden välein.

Kaivon sisällä kannattaa olla tarkkana, koska hapensaanti voi vesisumun takia heikentyä huomattavasti.
Yleissuosituksen mukaan kaivo tulisi pestä vähintään kymmenen vuoden välein. Joissakin kaivoissa huollon tarve voi kuitenkin iskeä jo paljon aikaisemmin, kertoo Jussi Pasanen Suomen Kaivohuolto Oy:stä
Esimerkiksi pohjaveden heikko laatu ja routa voivat nopeuttaa huollon tarvetta.
Ideaalissa tilanteessa kaivon omistaja tarkistaisi joka vuodenaikana kaivon kunnon.
”Onko esimerkiksi epäpuhtauksia, tuleeko juurakkoa kaivoon tai onko siellä eläimiä. Varsinkin hiiret ovat yleinen ongelma kaivoissa”, Pasanen lisää.
Pasanen suosittelee ammattilaisten tekemää kuntotarkistusta vähintään viiden vuoden välein.
Britschgin mukaan monilta ongelmilta vältytään, kun kaivon sijoittaa alunalkujaan oikein.
”Kaivon paikka ei ole huussin, jätevesijärjestelmän, lantalan tai polttonesteillä toimivien koneiden läheisyydessä. Pellon laidassa ja puutarhassa riskiä aiheuttavat lannoitteet ja mahdolliset torjunta-aineet.”

Kaivon huoltaminen on usean vaiheen urakka. Ensiksi kaivo tyhjennetään, jonka jälkeen se pestään korkeapainepesurilla. Pesun jälkeen puhtaalle betonipinnalle vaihdetaan puhdas pohjamassa.
”Pohjalta kaivetaan noin 20 senttimetriä massaa pois, minkä jälkeen laitetaan uudet massat tilalle. Niissä käytetään joko kvartsihiekkaa tai kaivokalkkia, jotka ovat bakteerivapaata”, Pasanen kertoo.
Prosessin lopuksi kaivon saumat saumataan vähintään kolmeen metriin asti ja läpiviennit sekä kansirakenteet tiivistetään. Itse kaivon lisäksi tarkistetaan myös pumpun, paisuntasäiliön ja kaivon kannen kunto.
Tavallisesti laajamittainen huolto kestää noin kahdesta neljään tuntia.
Kaivon omistaja voi itse tehdä joitakin toimenpiteitä kaivon käyttöiän pidentämiseksi.
Etenkin kesämökkiläisille Pasanen suosittelee kaivon tyhjentämistä mökille palatessa.
”Talven seissyt vesi olisi hyvä tyhjentää pumpulla ja odottaa, että tulee uusi ja kirkas vesi tilalle.”
Jos kaivon omistajalla on sopivat laitteet, matalamman kaivon voi myös itse pestä tyhjentämisen jälkeen painepesurilla. Kaivoa ei koskaan saa lähteä puhdistamaan yksin. Maan alla hapensaanti voi heikentyä huomattavasti, varsinkin painepesurilla pestäessä.
”Silloin muodostuu vesisumua, jolloin happi poistuu kaivosta. Aina pitää olla kaveri mukana, ettei vain kävisi sitä pahinta”, Pasanen linjaa vakavana.