Kirjailija Tomi Kontio haluaa antaa äänen äänettömille – Näätä on puliukko, jolla on lukijoille tärkeä viesti

”Hän on syrjäytynyt, koditon, mutta hyväsydäminen ihminen. Minkä takia sellaista ei hyväksytä, vaikka hän nyt käyttää alkoholia?”

Näin pohtii kirjailija ja runoilija Tomi Kontio, jonka Koira nimeltään Kissa -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2015. Tuolloin osa lukijoista kyseenalaisti yhden päähahmoista, Kissan ystävän Näädän. Näätä kuvailee itseään "puliukoksi vaan ei puliveivariksi", ja välillä hän ottaa naukun povitaskunsa litteästä pullosta.

Pääosin kirja sai hyvän vastaanoton, mutta Kontion mukaan osa lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lastenkirjassa saisi näyttää puliukkoa eikä juomista saisi kuvata kuvituksessa.

Jo tuolloin Kontio alkoi suunnitella sarjan viimeistä kirjaa, joka huipentaa tarinan Kissasta ja Näädästä, syrjäytyneestä hahmosta täynnä rakkautta. Nyt "Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän" on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kirjan on kustantanut Teos.

Kirjassa Näätä kuolee. Kontio kertoo, että halusi kirjoittaa surusta ja luopumisesta – mutta myös ystävien tuesta surun hetkellä.

”Ne asiat ovat yhteisiä niin lapsille kuin aikuisillekin, jokainen on kokenut jonkinlaisia menetyksiä elämässä.”

Miksi Kontio halusi kirjansa yhdeksi päähenkilöksi puliukon?

Kontio ajattelee, että kirjallisuudessa ja erityisesti lastenkirjallisuudessa vältellään tiettyjä aiheita. Että on olemassa suuri syrjäytyneiden ihmisjoukko, jolle ei oikeastaan ole ääntä kirjallisuudessa.

Hän halusi näyttää, että myös yhteiskunnan marginaalissa, syrjäytyneiden ihmisten parissa koetaan samoja tunteita kuin muuallakin: rakkautta, kaipuuta, ystävänkaipuuta.

”(Halusin) sitä kautta ikään kuin poistaa lukijalta sellaista luontaista halua sulkea silmänsä tällaisilta asioilta, jotka ovat kuitenkin todellisia tässä meidänkin yhteiskunnassamme.”

Näädän viesti on: rakasta lähimmäistäsi.

Koiralle nimeltä Kissa Näätä on ystävä, tuki ja turva, pyyteettömän rakkauden antaja.

”Hän silittää minua niin hellästi, että tuntuu kuin liukenisin hänen suureen käteensä, karva karvalta asettuisin hänen kämmenensä poimuihin, sulaisin osaksi hänen suurta, suurta sydäntään”, kuvailee teoksen minäkertoja Kissa.

"Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän" sijoittuu Itä-Helsinkiin, kuten pääosa kirjasarjan kirjoista. Itähelsinkiläinen Kontio kertoo halunneensa pitää kirjassa yllä tiettyä kotiseutuhenkeä. Päähahmojen koti on Vuosaaressa hylätyssä kontissa, ja pääkaupungin itäosa on muutenkin läsnä.

Kirjan on kuvittanut kuvittaja ja graafinen suunnittelija Elina Warsta, joka on kuvittanut myös aiemmat sarjan kirjat. Tämän kirjan kohdalla formaatti muuttui kuvakirjasta pienoisromaaniksi, jossa on kuvia.

Kontio korostaa kuvituksen merkitystä kirjasarjassa. Hänen mukaansa Warstan kuvissa näkyy paljon sellaista, joka ei näy tekstissä.

”Olin jotenkin todella ilahtunut siitä tavasta, miten Elina toi siihen mun tarinaan oman kuvallisen luovuutensa.”

Kontio on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon myös vuonna 2000. Tuolloin palkinto kulki nimellä Finlandia Junior. Voittajateos "Keväällä isä sai siivet" oli Kontion ensimmäinen nuorten romaani.

”Kun en tiennyt, miten ylipäätään onnistun tässä uudessa aluevaltauksessa, niin kyllä se Finlandia-palkinto oli onnellinen asia.”

Tämän jälkeen Kontio on kirjoittanut lukuisia lasten- ja nuortenkirjoja. Lastenkirjallisuuden asemassa ei ole hänen mielestään tapahtunut radikaalia muutosta.

”Edelleen tuntuu, että lastenkirjallisuus saa mediassa näkyvyyttä selvästi vähemmän kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus.”

Samaan aikaan ollaan hyvin huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta.

”Tällä hetkellä lastenkirjallisuutta pitäisi eritoten tuoda esille.”