Riidellessä kannattaa muistaa yksi kultainen sääntö

He is a monster. Hän on hirviö. Amerikkalaisista ohjelmista tuttu lausahdus herättää tunteita. Usein sillä tarkoitetaan seksuaalirikoksiin syyllistynyttä ihmistä.

Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ilmaistu asioita vähän maltillisemmin. Pahimpien tekojen kohdalla sen ehkä ymmärtää, mutta joissain tapauksissa tuntuu ristiriitaiselta tuomita joku ihmishirviöksi. Suomalaisessa kulttuurissa on tavattu tuomita tekoja, ei ihmisiä.

Parisuhdekurssit neuvovat riitelemään asiallisesti. Siis riitelemään niin, että pysytään asioissa eikä nimitellä tai syytellä toista ihmistä.

Samoin hyvä neuvo on käyttää minä viestiä, eli kertoa miltä asiat omasta näkökulmasta tuntuvat ja vaikuttavat. On eri asia sanoa: minusta tuntuu pahalta kun sanot tai käyttäydyt noin kuin haukkua toista lapselliseksi idiootiksi.

Samoin on eri arvostella toisen ihmisen tekoja kuin hänen persoonaansa. On parempi sanoa lapselle, tuo oli tuhmasti tehty, kuin sanoa, olet tuhma.

Vastakkainasettelu yhteiskunnassa ja kirkossakin on oireellista. Se kertoo syvemmästä kunnioituksen puutteesta ja etäännyttämisestä. Kun kiistan toinen osapuoli esitetään pahana, hänestä voi sanoutua irti ja etäännyttää itsensä inhimillisestä kohtaamisesta.

Varmasti on kyse luonnollisesta suojelumekanismista, jolla ihminen vähentää vastapuolen aiheuttamaa stressiä. Kun maailman näkee mustavalkoisena, se tuntuu turvallisen yksinkertaiselta.

Itsensä etäännyttäminen toisesta ihmisestä on kuitenkin eräänlaista tuomitsemista etukäteen, ehkä jopa ennen kohtaamista. Toisen sanomisista, kirjoituksista tai maineesta vedetään johtopäätökset unohtaen samalla, että ihminen on aina kokonaisuus, ei ainoastaan tekemistensä summa.

Jokainen ihminen on Jumalan kuva, luomistyön ihme, itsessään kunnioitettava, riippumatta mielipiteistä tai uskonsuunnasta. Jos kristitty ihminen asettuu toisen yläpuolelle vihaamaan ja tuomitsemaan, hän on asettunut Jumalan tontille.

Tottakai erilaiset mielipiteet ja uskontulkinnat tai vaikka elämänvalinnat nostattavat meissä tunteita. Tunteet ovat osa inhimillistä elämää ja luonnollisia. Voimme lukea tai kuunnella netistä jotain, joka aiheuttaa meissä vihan, turhautumisen tai pelon tunteita.

Koemme, että toinen ihminen edustaa eksytystä ja se saa meidät vihaiseksi. Joskus voi olla hyvä suojata itseään tekemällä muita asioita, sellaisia jotka saavat verenpaineen tasaantumaan ja hymyn palaamaan kasvoille. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tunne ei ole yhtä kuin tuo toinen ihminen.

Jokainen meistä on itse vastuussa omista tunteistaan ja siitä, miten niitä ilmaisee. Hyvä tapa ilmaista niitä on sanoa: “Tämä sai minut tolaltani, olen vihainen kun sanoit noin. Olen eri mieltä tuosta asiasta.”

Uskonasioissa ihminen loukkaantuu helposti. Usko ja sen ilmaisu on hyvin henkilökohtainen asia, jokaisen ihmisen uskonnollinen kokemus on pyhä ja sitä olisi toisten kunnioitettava.