Joki-Nivalan mansikkatilan hirret uitettiin aikoinaan 100 kilometrin päästä

Vanhempani aloittivat mansikanviljelyn Merijärven Pyhänkoskella Pyhäjoen rantapelloilla 1990-luvun alussa. Olen siis ollut jo vaahtosammuttimen kokoisesta touhuamassa mansikoiden parissa.

Mansikanpoiminnasta ovat päässeet nauttimaan minun ja kahden isoveljeni kaveripiirit aikoinaan. Tila on myös yksi harvoja kesätyöpaikkoja pienessä Merijärven kunnassa, joten aika monelle nuorelle tilamme on ensimmäinen työpaikka.

Tarjoamme noin kymmenelle paikalliselle nuorelle kesätöitä poimijana, ja parhaillaankin pelloilla on töissä viisi.

Mansikkaa on kolmen hehtaarin verran. Osa mansikan viljelyalasta olisi pitänyt jo hävittää, sillä sen sadontuotantokyky heikkenee ja marjakoko pienenee viidessä vuodessa. Mansikkaa uudistetaan vuosittain peltokierron mukaan.

Remontoimme mummulani eli 1800-luvulla rakennetun päärakennuksen 2014 ja muutimme asumaan sukumme syntysijoille.

Perinnetiedon mukaan tilan rakennusten hirret uitettiin aikoinaan Kärsämäeltä saakka. Kuva: Juho Nivala

Perimätieto kertoo, että talomme hirret olisi uitettu pari sataa vuotta sitten Kärsämäeltä saakka Pyhäjokea pitkin Ponnikkaperän kallioiden päälle. Hirsistä tehtiin kaksi taloa ja navettaa. Nykyään jäljellä ovat vain talot, maahan vajonneet hirsinavetat ovat vuosien saatossa hävitetty.

Viereinen talo kuului naapurillemme, Nivala hänkin, mutta korkeintaan kaukaista sukua, eikä talossa ole asuttu enää 40 vuoteen. Raja meni silloin aikoinaan talojen välistä, mutta nyt molemmat rakennukset kuuluvat tilaamme.

Muistan vielä mummun ja papan hirsinavetan ja sen pelottavan ulkohuussin jyrkkine portaineen. Se oli ainut wc ennen 90-luvun remonttia, jossa taloon tehtiin vesivessa.

Naapurin pojan kanssa väiteltiin navetan heinäladossa, kumpi traktori on parempi valmetti vai fiiatti. Sitä en muista, päästiinkö asiasta yhteisymmärrykseen, ehkäpä ne loppupeleissä olivat ja ovat yhtä hyviä.

Harmaana näkyvä talo kuului alun perin naapurille mutta kuuluu nyt tilaan. Punainen kuului Nivalan suvulle ja toimii yhä päärakennuksena. Kuva: Juho Nivala

Ilmeisesti lapsuuden traumat viljelystä eivät ole tarpeeksi synkät, koska teimme sukupolvenvaihdoksen 2014 ja kesätyöpaikka muuttui minun ja vaimoni vetovastuulle.

Viljelemme tilallamme mansikoiden ja vadelmien lisäksi puitavia peltokasveja, tänä vuonna ohraa, kauraa ja rypsiä.

Tilan eläinten pääluku kasvaa kesällä yli miljoonaan, sillä pölytystarkoituksiin hommattujen mehiläisten pesiä on tänä vuonna 15 kappaletta.

Sain käyttööni mehiläishoitajien liitolta pesävaa’an, josta kuka tahansa voi seurata hunajan tuotantoa netistä. Mehiläiset levittävät myös harmaahomeen torjunta-ainetta mansikan kukinnan aikaan.

Eikä pidä unohtaa tilamme muita kotieläimiä, koiriamme Heleviä ja Maisaa sekä jyrsijäkannasta huolehtivaa Rontto-kissaamme.

Pitkät ja kuivat jaksot ovat lisääntyneet, joten mansikkapellot sijaitsevat vesistöjen lähellä.

Kasteluvettä pitää olla saatavilla, ja tällä hetkellä kaikki mansikat ovat tihkukastelun piirissä. Tihkuilla saadaan kastelun lisäksi lannoitettua mansikat tehokkailla kastelulannoitteilla.

12 vuoden tilanpidon aikana on purettu vanhoja rakennuksia ja rakennettu uusi halli, jossa on mansikkapakkaamo ja kylmiö. Konehallin katolle asennutimme 20,44 kWp:n tehoisen aurinkovoimalan vuonna 2022.

Siirryimme mansikan kastelussa kokonaan tihkukasteluun ja sähköpumppuihin. Aikaisemmin käytimme tilalla pelkästään päältä kastelua kastelutykeillä, joita pyöritettiin traktorikalustolla. Aurinkoisella säällä tilamme on sähkön puolesta omavarainen.

Mansikat myymme pääasiassa suoraan asiakkaille ennakkotilausten perusteella. Mansikka-aikaan tilan pihalla on melkoinen ralli, kun ihmiset noutavat tilaamansa marjat.

Pientä tilaamme on yritetty pitää investoinneilla ja uuden oppimisella elinkelpoisena. Emme katsoneet järkeväksi pumpata rahaa ulkopuolelta tilan pyörittämiseen.

Viljelyn kipinän istuttaminen jälkikasvuun on kyllä harkitsemisen arvoinen asia.

Talviaikaan hoidamme metsiä omalla kalustollamme eli kyykkymotolla ja traktorin metsäperävaunun yhdistelmällä. Lähes joka vuosi teemme hankintahakkuukauppaa kuidusta ja energiapuusta.

Hannes-myrsky hoiti kaatotyön viime joulun jälkeen, joten jouduin harvinaiseen hankintatukin tekoon. Metsävakuutus nousi arvoonsa, kun Hannes kuumensi puumarkkinat alueella ja painoi hinnat alas.

Juho Nivala mansikkapakkaamon edessä. Istuimena on poimintakärry, joita on käytössä niin työntekijöillä kuin itsepoimijoilla. Kuva: Lari Lievonen

Vuonna 2015 bongasin lehti-ilmoituksen, jossa Viestilehdet (nykyinen Viestimedia) haki ilmoitusvalmistajaa Suomalaiseen Maaseutuun. Olin silloin paikallislehdessä taittajana ja ilmoitusvalmistajana.

Päätin hakea isompaan taloon ja pääsin Ylivieskan toimistolle töihin. Ilmoitusvalmistuksesta olen valunut toimituksen puolelle taittajaksi ensin Koneviestin puolelle ja muutosten jälkeen Viestimedian ulkoasutiimiin taittaja-graafikoksi.

Teen myös Koneviestiin koneiden kokeiluja, ja ne sointuvat hyvin yhteen tilanpidon kanssa. Viimeisimpänä mansikkapellolla kurvaili Kubotan kiinteistötraktori. Kokeilujen tekeminen ja koneiden kuvaaminen on mukavaa vaihtelua päätetyöskentelyyn.

Lapsille Merijärvi merkitsee asuinpaikkana vapautta ja tilaa. Ehkäpä sieltä nousee myös tilan jatkaja. Kuva: Lari Lievonen