Vannesaha hurisee, vasara kopisee ja puuöljy tuoksuu, kun kurssilaiset nikkaroivat erilaisia töitä Pielaveden yläkoulun käsityöluokassa.
Ilpo Korhonen esittelee keskeneräistä kuplavolkkarin aihiota. Pieneen leikkiautoon on tulossa puiset renkaat ja punainen maalipinta.
Korhonen valmistaa lisäksi pieniä kirstuja, jotka hän aikoo viimeistellä venelakalla ja kuparikoristeilla. Viikoittainen puutyökurssi on hänelle tärkeä harrastus.
“Olin koko päivän rankametässä. Hetken huilaamisen jälkeen totesin, että onpa taas mukavaa lähteä tänne”, Korhonen toteaa.
Puutyökursseille on kysyntää Pielavedellä. Syksyn molemmat kymmenen hengen kurssit täyttyivät hetkessä, ja myös keväälle kaavaillut kurssit tulevat täyttymään.
“Puutyökurssien suosio on jatkanut kasvuaan ja ilahduttavasti myös naisten osallistuminen on lisääntynyt”, kurssin vetäjä Olli Pasonen sanoo.
Pielaveden ja Keiteleen asukkaille suunnattu kymmenen kerran kurssi maksaa 50 euroa. Hinta on edullinen verrattuna isompiin kaupunkeihin.
Kurssilla voi valmistaa puutöitä hyödyntäen koneellisia tai perinteisiä käsityömenetelmiä. Kurssilaiset saavat käyttää omaa puuta tai opettajan tarjoamaa materiaalia.
”Puutyöstön peruskoneet ovat kaikkien käytettävissä, mutta jos tuntee epävarmuutta koneita kohtaan, niitä ei tarvitse käyttää. Olen ottanut sellaisen linjan, että teen tarvittaessa työstöt kurssilaisen puolesta ja hän voi jatkaa käsityövaihetta”, Pasonen kertoo.
Pasonen on eläkkeellä oleva puuseppämestari ja yrittäjä. Kansalaisopisto on hänelle itselleenkin tärkeä harrastus.
”Tämä auttaa pysymään vireänä ja samalla näkee ihmisiä. Osallistujilla on aina mielessä jokin työ tai visio tänne tullessa. Huonekaluja tehdään paljon. Yksi kaveri teki täällä ulko-oven. Sitten hän meni hirsikurssille ja teki oven ympärille mökin. Hän lähti tarkimmasta hommasta liikkeelle”, Pasonen nauraa.
Osallistujien ikähaitari venyy kolmekymppisistä eläkeikäisiin. Ikä ei ole oppimisen ja tekemisen este. Viime talvena puutyökurssille osallistui 90-vuotias rouva, joka jaksoi sahata kaksi tuntia putkeen vannesahalla.
”Tässä on kyse perinteisestä dementian ehkäisystä.”
Kurssilaisilta ei vaadita aiempaa puutyökokemusta, vaan mukaan voi tulla täysin kokemattomana.
Arja Sulola on kehittynyt kurseilla monipuoliseksi kädentaitajaksi.
”En ollut ikinä tehnyt puutöitä koko elämäni aikana, kun palasin Pielavedelle neljä vuotta sitten. Nyt höylään, sahaan, maalaan tauluja ja teen keramiikkaa. Tykkään kokeilla kaikenlaista.”
”Olen tehnyt puutyökursseilla postilaatikoita, linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita sekä terassipöydän. Täällä vallitsee hyvä henki ja kaikki auttavat toisiaan”, Arja Sulola kehuu.
Eläkkeellä oleva maanmittaaja Pekka Päivike työstää nurkkapöytää ja autotallin kynnysluiskia. ”Tein aiemmin konttorihommia. Käsillä tekeminen tuntuu palkitsevalta. Kotoakin löytyy työkoneita, mutta siellä tekeminen on yksin puurtamista. Täällä näkee kavereita.”
”Kansalaisopistolla on suuri merkitys etenkin tällaisilla pienillä paikkakunnilla. Käyn täällä ja lauluilloissa, kun taas vaimoni osallistuu lähes joka päivä johonkin piiriin. Hän ei muuten saisi aikaansa kulumaan”, Päivike toteaa.
Janna Kekkonen on käynyt jo parikymmentä vuotta puutyökursseilla. Nyt hän kunnostaa vanhaa liukuovista tv-kaappia, jonka hän osti kymmenellä eurolla. Lisäksi hän tekee agility-esteitä ja ikkunalistoja.
”Tässä on kyse perinteisestä dementian ehkäisystä. Täällä on erinomaiset työvälineet, minkä ansiosta kurssilla voi tehdä asioita, joita ei kotona voisi. Ja onhan meillä huippuhyvä opettaja”, Kekkonen toteaa.
”Kysyin kerran Ollin neuvoa kolmiomallisen ikkunapuitteen tekoon. Muutaman päivän kuluttua hän soitti ja ilmoitti löytäneensä ratkaisun ongelmaan. Oli ilahduttavaa huomata, että hän todella paneutuu työtehtäviimme.”
”Aloitin tämän kuudennen version vuosi sitten. Viulunteko haastaa ja kehittää, ja sen tekeminen rauhoittaa mielen.”
Arttu Vartiaisella on ikuisuusprojektina viulun rakentaminen. Materiaalina on kattopärettä, kotipaikalla kasvaneita lehtipuita sekä kierrätysmateriaalia vanhoista huonekaluista.
Viuluprojekti on ollut lähellä valmistua, mutta aina on tullut jotain takapakkia. Viimeksi kansiosa epäonnistui.
”Aloitin tämän kuudennen version vuosi sitten. Viulunteko haastaa ja kehittää, ja sen tekeminen rauhoittaa mielen. En soita viulua, mutta haluan tehdä sellaisen, jotta voin kokeilla soittoa”, Vartiainen kertoo veistäessään kantta.
”Ehkä viulun teko on helpompaa kuin soittaminen”, Pasonen kannustaa vieressä.
Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopisto on mahdollistanut Olli Pasoselle täydennyskoulutuksen EU:n Erasmus-ohjelmalla. Hän on opiskellut käsityökaluihin liittyviä puutöitä Englannissa ja kulhojen sorvausta Irlannissa. Nyt hän hyödyntää oppimaansa puutyökurssilla.
Pasonen toivoo, etteivät hallituksen leikkaukset kurjistaisi entisestään kansalaisopistojen toimintaa. Kurssien tuntimääriä on jouduttu jo leikkaamaan kansalaisopiston määrärahojen leikkausten myötä.
”Toivottavasti päättäjät osaisivat arvostaa kansalaisopistoissa tehtävää työtä, joka vaikuttaa ihmisten aktiivisuuteen ja yhteisöllisyyteen.”