Mineraalisuola vai ruokasuola ruuanlaittoon? Erilaiset purkit ja paketit saavat hämilleen

Erilaiset suolapaketit kilpailevat kuluttajan huomiosta ruokakaupassa. Olen itsekin miettinyt, mikä suola olisi terveydelle paras vaihtoehto. Käytän kausittain joko tavallista jodioitua ruokasuolaa, merisuolaa, mineraalisuolaa tai Himalajan suolaa.

Moni on vakuuttunut, että juuri tietty suola – oli se sitten mikä tahansa – on kaikkein terveellisin.

Kansallisten ravitsemussuositusten (2024) mukaan naisilla suolansaanti ylittyy noin puolitoista ja miehillä noin kaksinkertaisesti.

Nykyään tavallinen pöytäsuola, siis jodioitu ruokasuola jää mielestäni muiden trendikkäiden suolatuotteiden jalkoihin ainakin sosiaalisessa mediassa.

Esimerkiksi mineraalisuolan ympärillä pyörii kunnon markkinabisnes. Mineraalisuola sisältää natriumia noin puolet vähemmän kuin tavallinen, koska osa natriumkloridista on korvattu joko kaliumkloridilla tai kaliumkloridilla ja magnesiumkloridilla.

Runsaan hivenainepitoisuuden ja matalamman natriumpitoisuuden vuoksi mineraalisuolaa markkinoidaan ykköstuotteena. Markkinoilta löytyy myös jodioitua mineraalisuolaa, joka sisältää merisuolaa.

Laillistettu ravitsemusterapeutti ja Action on Saltin tutkimus- ja vaikuttavuusjohtaja Sonia Pombo huomauttaa The Guardian -lehdessä, että mineraalisuolassa on naurettavan vähän hivenaineita, esimerkiksi kaliumia ja magnesiumia.

Action on Salt on suolaan ja sen terveysvaikutuksiin keskittynyt järjestö, joka toimii Lontoon Queen Mary -yliopiston alaisessa Wolfson-kansanterveysinsituutissa.

”Jos haluat saada hivenaineita, syö pala hedelmää”, Pombo sanoo.

Runsaasti kaliumia sisältäviä ruokia ovat hedelmien ja marjojen lisäksi peruna ja maitotuotteet. Magnesiumia saa puolestaan parhaiten esimerkiksi täysjyväviljoista, pähkinöistä ja siemenistä.

Uskon, että monipuolinen ruokavalio ja piilosuolan välttäminen on järkevämpää kuin yhden tietyn suolan nimeen vannominen. Maalaisjärki kunniaan.