Lastenlasten saaminen tuottaa suurta iloa mutta voi myös herättää kipeitä muistoja

Tuttavani puoliso oli kiinnittänyt jääkaapin oveen sanomalehdestä leikatun lausahduksen, joka tuotti tuttavallani päivittäin pienen piston sydämeen mutta samanaikaisesti ilahdutti häntä suuresti.

Tuossa kellastuneessa lehtileikkeessä luki: ”Jos olisin tiennyt, kuinka ihania lastenlapset ovat, olisin tehnyt heidät ensin.”

Moni isovanhemman arvokkaaseen rooliin päässyt lukija saattaa jakaa nämä tunteet. Lapsenlapset saavat isovanhemmissaan aikaan suurta iloa. Muistot ajalta, jolloin omat lapset olivat pieniä, saattavat kuitenkin synnyttää vielä vuosienkin päästä ristiriitaisia tunteita.

Pikkulapsivuodet ovat usein kiireisiä ja taloudellisesti tiukkoja. Erityisesti moni isä on huomannut ikääntyneenä, että omien lasten lapsuusvuosina tuli tehtyä töitä niin paljon, että muistot lasten ensimmäisistä askelista ja sanoista perustuvat lähinnä puolison kertomaan.

Nykyään epäonnistumisen tunteita voi synnyttää vertailu onnistuneemmilta vaikuttaviin vanhempiin. Keski-ikäiselle varma merkki vanhenemisesta ovat ystävien isovanhemmaksi tulosta kertovat riemulliset viestit ja onnea hehkuvat somepäivitykset.

Moni kokee saavansa isovanhempana mahdollisuuden olla läsnä seuraaville sukupolville tavalla, johon omien lasten lapsuusvuosina ei ollut riittävästi aikaa, voimia tai taitoa.

Lapsenlapsen syntymä tekee elämän jatkuvuuden ja sukupolvien ketjun näkyväksi. Samalla se saattaa herättää havaitsemaan elämän rajallisuuden.

Useimmilla viisikymppisillä omat isovanhemmat ja osalla myös vanhemmat ovat jo ylittäneet ajan rajan. Vastasyntyneellä on vielä kaikki edessään.

Syntyessään jokainen lapsi synnyttää myös uutta. Lapsista tulee vanhempia ja vanhemmista isovanhempia. Uuden sukupolven syntymää jännittävät myös tulevat tädit ja sedät tai enot.

Tulevaa pienokaista odottaa parhaimmillaan monta innokasta sylittelijää ja lastenhoitoavun tarjoajaa. Tulevien isovanhempien kutsumanimistä voidaan äänestää.

Pienen käden tarttuessa isovanhemman sormiin on otteessa samalla tuttua ja uutta. Näin mummon tai papan omat lapsetkin ottivat kiinni kädestä. Kaikki vastasyntyneet ovat läpi sukupolvien turvautuneet heistä huolehtiviin aikuisiin.

Maailma, johon nyt syntyvät lapsenlapset kasvavat, on kovin toisenlainen kuin nyt isovanhemmiksi tulevan sukupolveni lapsuudessa. Vielä enemmän on muutosta tapahtunut vanhempiemme tai isovanhempiemme kasvuympäristöstä. Moni asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana.

Meistä jokaisella, niin lapsella kuin aikuisella, on tarve tulla nähdyksi, rakastetuksi ja kohdatuksi juuri sellaisena kuin olemme. Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on parhaimmillaan vastavuoroinen ja rikas suhde, jossa molemmat ovat saamapuolella.