Suolla eteen ilmestyi kömpelösti koikkelehtiva hirvenvasa – ”Sitten kuului ryske ja tuhahdus, ja minua vietiin”

Hirvenvasat syntyvät keskelle hehkeintä kevättä, vajaan kahdeksan kuukauden tiineyden jälkeen. Nuoret lehmät saavat useimmiten yhden poikasen, mutta parhaassa lisääntymisiässä olevat naaraat tuottavat maailmaan kaksi vasaa.

Usein kuvausretkilläni olen nähnyt hirvenvasan emon kanssa tai vasat kahdestaan ilman emon välitöntä läheisyyttä. Myös ylivuotiset vasat voivat liikkua emänsä mukana, jos naaras ei ole synnyttänyt uusia vasoja keväällä.

Metsän suurin eläin on elämänsä ensi askelten aikaan pieni ja haavoittuvainen. Eräänä vappuna retkeillessäni suolla eteeni ilmestyi yhtäkkiä vinttikoiran kokoinen, hoikkajalkainen ja kömpelösti koikkelehtiva otus. Se oli nuori hirvenvasa. Sain otetuksi muutaman kuvan, ennen kuin eläin painautui pensaikon suojaan kyyhöttämään.

En tohtinut enempää häiritä pelosta tärisevää luontokappaletta. Metsästä takaani kuuluva emohirven ryske ja tuhahdus saivat minut poistumaan ripeästi. Hirvinaaras voi nimittäin puolustaa poikasiaan potkimalla sorkillaan.

Vasa syö myös kasveja äidinmaidon lisäksi. Kuva: Juho Rahkonen

Hirven ja muiden nisäkkäiden poikaset kehittyvät emon ruumiin suojissa, ja vastasyntyneet saavat ravintonsa emon maitorauhasten eritteistä. Emon maito on laadukas luonnontuote: se sisältää runsaasti energiaa ja vasta-aineita suojaksi taudinaiheuttajilta. Sen ansiosta nisäkkäiden poikasista suuri osa elää aikuiseksi asti. Lisäksi nisäkkäiden emot huolehtivat jälkeläisistään hyvin.

Nisäkkäät ovat pienestä pitäen tasalämpöisiä. Lajista riippumatta niiden ruumiinlämpö on noin 35–38 astetta. Nisäkkäät eivät ole suoraan riippuvaisia auringon lämmöstä, vaan voivat toimia kylmässä ja pimeässä. Ympäristöön sopeutumisessa auttaa myös nisäkäspentujen karvainen turkki.

Hirvillä ja useimmilla muilla nisäkkäillä otollisin lisääntymisaika ajoittuu niin, että poikaset syntyvät keväällä tai alkukesällä. Tällöin poikasille on hyvät kasvuolosuhteet, kun ilma on lämmin ja ravintoa on tarjolla runsaasti.

Hirvenvasa painaa syntyessään noin 13–15 kiloa. Nuorena vasa saa ravintonsa emon maidosta ja kasveista. Emo vieroittaa vasan sen ollessa noin viiden kuukauden ikäinen.

Naarashirvi saavuttaa sukukypsyyden 2,5–3,5 vuoden iässä. Kuva: Juho Rahkonen

Huhtikuu on sitä aikaa, kun hirvet lähtevät talvialueilta kohti kesälaitumia. Tällöin metsässä voi kohdata myös edellisen vuoden vasoja, jotka säntäilevät ympäriinsä päättömästi. Loppukeväällä hirviemot karkottavat edellisvuoden vasat, kun uusi poikanen on tuloillaan.

Emo karkottaa vasan uhkailemalla. Se saattaa jopa nousta takajaloilleen, jotta jälkikasvu ymmärtää yskän. Lähtöpassit saanut poikanen on aluksi hämmentynyt, mutta vähitellen se ottaa yhä enemmän etäisyyttä emoon ja oppii itsenäiseen elämään. Tähän voi kuitenkin kulua hirvinuorelta vuosi tai pari.

Välillä jo pois potkittu voidaan ottaa uudestaan mukaan perheeseen, mutta emon päätavoite on kuitenkin jo seuraavan sukupolven kasvattamisessa.