Merkkiuskollisuus istuu maalla syvällä, minkä myös yhteen merkkiin keskittynyt myyjä sai huomata. Kuva: Taina Renkola
Veli Myllymäki kehitti traktorien myyntiin taktiikan, josta tavallisesti tunnetaan pölynimurikauppiaat
Tuhansia traktoreita myynyt Veli Myllymäelle rehellisyys oli aina ohjenuora. Hän ei tuntenut tekniikkaa syvällisesti, joten siitä ei juuri puhuttu.TilaajalleSeinäjoki
Veli Myllymäki myi traktoreita vuoteen 1991 asti. Elanto oli tiukassa ja keinot monet. Kuva: Taina RenkolaTuskin kukaan yllättyy siitä, että entisajan traktorimyyjän kannatti osata myös painia Nurmossa Etelä-Pohjanmaalla.
Fordin lähettiläs Veli Myllymäki sai tulikasteensa, kun kaksissa olympialaisissa Suomea edustanut Paavo Sepponen pudottautui ”mattoon” kotinsa lattialle. Myyntimies ei arastellut. Hän hyökkäsi kiinni, väänsi ja vyörytti.
”Piste tuli, huusi tuomarin tehtäviä hoitanut talon Jaakko-poika”, Myllymäki sanoo ja nauraa hekottaa.
Se riitti. Traktorikauppa oli varmistunut hauislinjan huumorilla.
”Niin monia hauskoja muistoja on jäänyt mieleeni. Päiväkään en vaihtaisi pois”, Seinäjoella asuva 82-vuotias eläkeläismies vakuuttaa.
Uransa aikana Myllymäki myi noin 500 uutta ja 1 300 käytettyä traktoria. Työ liikutti häntä lakeuden teitä pitkin 26 vuotta 1965–1991.
Miehen ilme vakavoituu. Kauppias ei saanut menettää rehellisyyttään. Vedättämiseen tai vilunkiin ei voinut sortua. Tarjousten täytyi myös olla tasapuolisia. Aina oli muistettava, että asiakas maksaa myyjän palkan.
”Päätin heti alussa, että minun takiani ei tarvitse availla käräjäoikeuden ovia. Pidin myös omat asiani kunnossa. En ole koskaan elänyt yli varojeni.”
Myllymäki julistaa teesin, jota traktorimyyjän kannattaa totella.
”Ei pidä puhua asioista, joista ei varmasti tiedä – varsinkaan tekniikasta.”
Yksi kokemus Myllymäeltä puuttuu. Hän ei ole itse käynyt testaamassa, miten nykyajan traktorikauppias suhtautuu asiakkaaseensa ja millaista palvelua hän saa.
”Autokaupan puolelta kuulee joskus kertomuksia, että ei edes päälle katsota.”
Rehellisyydestä Veli Myllymäki kokee pitäneensä aina kiinni. Kuva: Taina RenkolaViisi traktoria on ryhmittynyt riviin Ruuhikosken golfkentän parkkipaikalle Seinäjoen Nurmossa.
Klubitalon eteen saapunut Myllymäki tarkastaa osaston. Hän kävelee neljän 1970-luvun Fordin vierestä.
Vapauden värit tahdittavat miehen marssia. Sininen iskee silmiin työjuhtien konepelleistä, rungoista ja hyteistä. Valkoiset poutapilvet purjehtivat taivaalla kuin ylilentoa matkien.
Sinisen prikaatin veteraani Myllymäki ei nosta kämmentään levyksi ohimonsa tasalle. Miehen sielua äestää kuitenkin tunteiden myrsky, kun hän ohittaa nelikon. Ei ihme, sillä aikoinaan hän oli tehnyt kaupat niistä jokaisesta.
”Nuoruus tulee mieleen”, mies huokaa.
Paraatikatselmuksen järjestäjä, nurmolainen Jaakko Yli-Kortesniemi antaa tilannekatsauksen.
”Veli on myynyt Ford-traktorin seitsemään taloon tähän lähelle Isokoskentien varrelle.”
Vanhat traktorit saavat eläkkeellä olevan kauppiaan sydämen yhä sykkimään. Kuva: Taina RenkolaPeltoveturit tervehtivät Myllymäkeä tutussa paikassa. Mies on tuntenut Ruuhikosken väylät ja viheriöt jo 33 vuotta. Hän alkoi lyödä palloa Nurmonjoen maisemissa heti, kun 18-reikäinen kenttä avautui pelattaviksi vuonna 1992.
”Golf on hyvä liikuntamuoto. Ei tarvitse kävellä asfaltilla. Myös Ulla-vaimoni harrastaa lajia.”
Myllymäki virnistää ääripäille. Joku häviää ohi lipsahtaneella putilla miljoonan, toinen vetoa lyönyt taas joutuu maksamaan tappiostaan kaverilleen kahvikupillisen.
Joskus työpäivät venyivät 15-tuntisiksi.
Kauhavalla 1942 syntynyt Myllymäki varttui maatilan kasvattina isänsä siskon luona Ilmajoen Tuomikylässä. Entinen paimenpoika yleni lopulta kauppaamaan traktoreita provisiopalkalla.
Raskaat maatalon työt häipyivät muistojen arkistoihin. Ura urkeni E-P:n Auto oy:ssä Seinäjoella. Siellä Myllymäki palveli toisena myyjänä 1965–1981.
Talon valikoimaan kuuluivat vain Fordin eri mallit. Tampereella konttoriopiston käynyt mies oli aloittanut yrityksen korjaamon tuntikirjurina jo 1963.
”Firman johtaja pyysi minut uuteen hommaan. Ryhdyin myyjäksi ihan pystymetsästä. Toki Ford kurssitti sitten myöhemmin.”
Vuonna 1981 Myllymäen työpaikaksi vaihtui Seinäjoella Viljon Auto oy. Siellä jatkunut Ford-taival loppui vuonna 1991.
Traktorit jäivät historiaan, kun Myllymäki perusti oman yrityksensä. Se vuokrasi autoja. Oloneuvokseksi mies löysäsi 2005.
Asenne ratkaisi, kun kauppa piti saada aikaan. Kuva: Taina RenkolaEnnen vanhaan traktorimyyjä ei lymynnyt jatkuvasti liikkeen seinien sisällä. Myllymäki kurvasi firman autolla isäntien pihoihin. Hän jutteli ja hieroi kauppoja tuvassa, pellon laidalla ja navetoissa. Käytäntö voitti teoriat. Asenne ratkaisi.
”Tietysti jakelin puheideni tueksi myös esittelylehtisiä.”
Aluksi Myllymäki partioi Seinäjoella, Nurmossa ja Ilmajoella. 1970-luvulla reviiri laajeni Kuortaneelle, Alavudelle, Töysään, Lehtimäelle, Soiniin ja Ähtäriin.
Työpäivät venyivät usein 10–15 tunnin pituisiksi. Kauppias myös vei myymänsä traktorit kuorma-autolla isäntien pihaan. Vaihdossa saamansa koneen hän kuskasi tyrkylle liikkeen markille.
Usein Myllymäki oli kuullut vinkkejä, minne kannattaisi ajella virittelemään kauppoja. Pohjatietoja tarjoilivat muun muassa kohteen naapurit.
Yksi ilmiö näkyi kytösavun aukeilla mailla. Ketjureaktio alkoi levitä, kun yksi isäntä uudisti kalustoaan ja osti lisää hevosvoimia. Lähitalot eivät jääneet kynnökselle makaamaan vaan liittyivät kilpavarusteluun.
Vuosien vieriessä Myllymäki tuli tutuksi. Se auttoi.
”Toinen kauppa samassa paikassa oli usein jo paljon helpompi.”
Veli Myllymäki huomasi, että traktorikauppa sai vipinää naapurissakin. Kuva: Taina RenkolaMerkkiuskollisuus jylläsi väkevänä Etelä-Pohjanmaalla viime vuosituhannen loppuvuosikymmeninä. Isännät olivat jakautuneet Fordin, Massey-Fergusonin tai Valmetin kannattajiksi. Nämä kolme hallitsivat Myllymäen mukaan silloin markkinoita 70 prosentin voimalla.
Traktorimyyjän oli lähes mahdotonta onnistua, jos hän yritti houkutella viljelijää vaihtamaan luottomerkkiään.
”Kyllä aloite täytyi tulla maatilalta. Tai sitten kuulin vihjeen, että kannattaa poiketa tiettyyn taloon keskustelemaan.”
Työuransa aikaista eteläpohjalaista isäntää Myllymäki luonnehtii reiluksi ja rehelliseksi. Rähisijöitä ei juuri mahtunut joukkoon, kun myyjä ilmestyi kynnyksen yli tupaan.
”Kyllähän jotkut toki kokeilivat kaikenlaista tarkoituksella. Maanviljelijä on oma herransa. Hän ostaa koneen itselleen. Se velvoitti myös myyjää.”
Myllymäki muistuttaa, että traktori säilytti aikoinaan hyvin arvonsa.
”Mielestäni kukaan ei tehnyt huonoa kauppaa.”
”Mielestäni kukaan ei tehnyt huonoa kauppaa.”
Ovipielet paukkuvat. Golfkentän toimistotiloihin astuvat ”Nurmoon miähet”. He istahtavat pöydän ääreen ja paljastavat, millainen traktorimyyjä Myllymäki oikein oli.
Yksi heistä, Väinö Alanen, kuvailee Myllymäkeä värikkääksi kauppakumppaniksi.
”Ostin häneltä traktorin 50 vuotta sitten. Sellainen hätähousu. Useamman reissun teki. Ei yhdellä tai kahdella kertaa tullut valmista.”
Myöhemmin ulkona joukkoon liittynyt Juha Rajamäki seurasi kolmivuotiaana, kun Myllymäki toi traktorin pojan kotipihalle.
”Kävimme isäni kanssa katsomassa koneita liikkeessä. Hieno kauppias. Otti minutkin huomioon. Sain häneltä keltaista Jaffaa.”
Myllymäki lykkää pakin pykälään ja peruuttaa ajatuksensa vuosikymmenten taakse.
”Se on totta. Nuorempana olin hätäinen. Varsinkin silloin, kun olin vielä poikamies. Menoja oli... Mutta silläkin tyylillä pärjäsi”, mies hymyilee.
Aika Veli-kulta.
Veli Myllymäki
82-vuotias eläkeläinen, joka myi työurallaan traktoreita kahdessa firmassa Seinäjoella. Perusti lopulta autovuokraamon.
Syntynyt Kauhavalla. Vietti nuoruutensa Ilmajoen Tuomikylässä. Asunut pääosan elämästään Seinäjoella.
Harrastaa golfia sekä muuta liikuntaa, kyläilee ja marjastaa. Noukkii puolukkaa ja mustikkaa.
Menneen kesän viettoon kuului pientä matkustelua.
Asuu kerrostalossa Ulla-vaimonsa kanssa. Kahden pojan isä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
