Puntila tuottaa vadelmaa ja mansikkaa tunneleissa, tarhahernettä, mallasohraa, perunaa, kauraa, vehnää, ruista, timotein siementä, pensaspapua ja kruunutilliä. Kuva: Sanne Katainen
Nuori viljelijä Hanna muutti kotitilansa tuotantosuunnan – marjoista tuli kertaheitolla iso työllistävä tuote
25-vuotias Hanna Puntila ei ole tyypillinen koneista kiinnostunut viljelijä vaan innostuu enemmän kauppiaan roolista.TilaajalleHauho
Tunnelivadelma ja -mansikka ovat tehneet ensimmäisenä vuonna hyvän sadon Vanha-Puntilan tilalla. Hanna Puntila kertoo, että marjoista tuli kertaheitolla iso ja työllistävä tuote tilalla. Kuva: Sanne KatainenVanha-Puntilan tilan kuopus Hanna Puntila seurasi jo lapsena kiinnostuneena viljojen kasvua ja näki itsensä tulevana yrittäjänä.
Muutama kasvukausi sitten hän hieman päälle parikymppisenä aloitti kotitilallaan viljanviljelyn oheen tarhaherneen tuotannon. Tänä kasvukautena kaupoista on voinut ostaa herneen lisäksi tilan uusinta tuotantoa, tunnelimansikkaa ja -vadelmaa.
”Halusin jo heti aloittaessani mansikanviljelijäksi”, Puntila kertoo.
Hän toteaa, että merkittävä kimmoke kotitilan jatkajaksi ryhtymisessä oli isän, Heikki Puntilan, vankkumaton tuki.
”Heikki antoi minun tehdä asioita omalla tyylilläni silloin vuosia sitten, kun aloitin herneen viljelyn. Hän lähti mukaan muutokseen ja näki vahvuuteni”, kertoo maatalousekonomiaa opiskellut tytär.
Edelleen parivaljakko tekee tilan töitä yhdessä. Isä sparraa ja auttaa käytännön töissä. Haastatteluhetkellä Heikki Puntila on puimassa. Eri viljalajikkeet ovat yhä pinta-alallisesti merkittävin tuotantosuunta tilalla, jonka kokonaisuuteen kuuluu myös muusta tilasta eriytetty luomutila. Lopullinen sukupolvenvaihdos tehdään ennen vuodenvaihdetta.
”Kylvän kaiken itse, suunnittelen asiat itse ja keväisin palaveeraamme isän kanssa suunnitelmista. Tilan tuotantosuunnan muuttaminen on ollut iso työ, koska oli opeteltava ihan uusi ammatti, jossa oleellisessa osassa ovat myyntityö ja henkilöstöjohtaminen”, Hanna Puntila toteaa.
Tarhaherneen, mansikan ja vadelman poimimisessa apuna on kausityöläisiä. Puntiloiden kaksikon lisäksi tilalla on myös ympärivuotisesti palkattua työvoimaa.
”Ympäristön tila on tärkein jälki, jonka minä itsestäni jätän.”
Ilmoilanselän rantamailla on Hämeen vanhimmat viljelysalueet. Hanna Puntila suunnittelee kosteikon rakentamista rantapellolle. Kuva: Sanne KatainenVanha-Puntilan mailla on asuttu jo kivikaudella, ja tilan Ilmoilanselän rantamaille kurottavat pellot ovat Hämeen vanhimpia viljelysalueita. Itse tila tunnetaan keskiajalta asti, nykyinen omistajasuku on asettunut tiluksille 1870-luvulla.
Lasiverannan pöydän ääressä istuvan Puntilan ilme vaihtelee miettiväisestä vakavaan ja välillä hymynkareessa vilahtaa ilkikurisuus. Hän toteaa olevansa erittäin kiinnostunut maatalouspolitiikasta, mutta edustavansa monissa ajatuksissaan vähemmistöä viljelijöiden keskuudessa.
”Minusta esimerkiksi lihansyöntikulttuurissa olisi hyvä, että liha olisi kalliimpaa ja sitä syötäisiin harvemmin. Uudet sukupolvet ehkä muuttavat tämän asian, sillä yksittäiset tuotteet ja yhtiöt vaikuttavat kulutustottumuksiin. Tämä on nähty esimerkiksi kauramaidon yleistymisessä.”
Puntila kokee tärkeimmäksi velvoitteekseen viljelijänä sen, että jättää lähiympäristönsä elinvoimaisena ja monimuotoisena seuraaville sukupolville.
”Esimerkiksi tuonne rantapellolle suunnittelen kosteikon rakentamista. Mielestäni ympäristön tila on tärkein jälki, jonka minä itsestäni jätän.”
Vapaa-aikaa jää vain hyvin vähän. Silloin Puntila viihtyy kirjojen ja ystäviensä kanssa. Kuva: Sanne KatainenNuori viljelijä kertoo miettineensä paljon maataloustuotannon riskejä ja lähteneensä tuotannon monialaistamisella niitä hajauttamaan. Viljanviljelyn heikko kannattavuus, tuottoon nähden suuret koneinvestoinnit ja riippuvuus maataloustuista eivät sopineet hänen näkemykseensä nykypäivän maatalousyrittäjyydestä. Mansikan ja vadelman osuus onkin heti ensimmäisenä kesänä noussut merkittävään rooliin tilan myyntikatteessa.
”Viljanviljelyä en käytännön syistä lopeta, mutta monialaisuutta tarvitaan, jotta kaikki ei epäonnistuisi, jos riski jollain tuotannon osa-alueella huonona vuonna toteutuu. Hajauttaminen vähentää paitsi sää- ja työvoimariskiä, myös institutionaalista riskiä eli yhteiskunnan ohjauksen vaikutusta.”
Puntila kylvää ja suunnittelee kaiken tilalla itse. Kuva: Sanne KatainenTämä onkin Hanna Puntilan ajattelun ydintä: hän sanoo olevansa mieluummin markkinoiden kuin yhteiskunnan renkinä. Suunnitelmana on pysyä mukana kehityksessä, jotta muutostarpeisiin voi vastata nopeasti.
”En tiedä onnistunko tässä, mutta aion ainakin yrittää ja paljon olen tehnyt töitä asian eteen. Seuraan markkinoita ja olen verkostoitunut. Marjanviljelijät ovat yhteisöllistä joukkoa, jaamme ongelmia ja toisia autetaan.”
Esimerkkinä hyvästä yhteistyökumppanista Puntila mainitsee Niitty-Seppälän marjatilan konkarituottaja Jukka Kittilän Pälkäneeltä, jolta nuori viljelijä on saanut apua ja tukea ensimmäisen marjavuoden ongelmiin.
Vanha-Puntilan marjojen ja herneen markkina-alue on lähes koko eteläinen Suomi. Kuluttajamyyntiä ei tässä vaiheessa ole suunnitteilla, vaan tilan tuotteet myydään ruokakauppojen kautta kuluttajille.
Muutosvalmius ja ketteryys ovat Hanna Puntilan tavoitteita viljelijänä. Kuva: Sanne Katainen”Olen aloittanut pienestä, sillä asiakassuhteiden pohjalle ei ollut mitään aiempien sukupolvien luomia suhteita kauppiaisiin. Olen todella kiitollinen joustavista kaupantekokumppaneistani, ilman heitä ei uuden yrittäjän alku olisi sujunut näin hyvin.”
Vaikka Hanna Puntila sanookin, ettei ole kovin kiinnostunut koneista, pysähtyy hän vihreän työjuhtansa viereen matkalla pellolle ja kertoo, miten paljon traktorin älykäs teknologia helpottaa kylvötöissä. Rattia ei tarvitse käännellä eikä kylväessä tule päällekkäisajoa.
”Teen tilan kaikkia töitä, olenhan ollut täällä jo vuosia töissä. Ei ole hommaa, jota en voisi itse tehdä”, hän toteaa ja lähtee kävelemään kauempana sijaitsevalle pellolle vapauttamaan isänsä puimurin penkiltä kuivurin vartiointihommiin.
Puntilan tila on tunnettu jo keskiajalta. Hanna Puntila on tilan 1870-luvulla hankkineen suvun viidettä polvea. Kuva: Sanne KatainenHanna Puntila
25-vuotias viljelijä Vanha-Puntilan tilalla Hämeenlinnan Hauholla. Sukupolvenvaihdos viimeistellään tänä vuonna.
Tuottaa vadelmaa ja mansikkaa tunneleissa, tarhahernettä, mallasohraa, perunaa, kauraa, vehnää, ruista, timotein siementä, pensaspapua ja kruunutilliä.
Asuu Hämeenlinnan kaupungissa, vanhemmat asuvat päätilalla Hauhon Ilmoilassa.
Vähäisellä vapaa-ajallaan lukee paljon, tapaa kavereitaan ja talvella harrastaa laskettelua.
- Osaston luetuimmat
