Jehovan todistajat kävivät itärajalla saarnaamassa ovelta ovelle – oikeus kielsi

Itä-Suomen hallinto-oikeus piti voimassa Rajavartiolaitoksen antaman päätöksen, eikä myöntänyt Jehovan todistajille lupaa itärajalla tapahtuvaan ovelta ovelle saarnaamiseen. Oikeus antoi päätöksensä 30. maaliskuuta 2026.

Hallinto-oikeus kertoo, että Jehovan todistajiin kuuluvien valittajien rajavyöhykelupahakemuksen perusteena oli ollut uskontokunnalle keskeinen ovelta ovelle saarnaamistyö. Jehovan todistajien tarkoituksena oli ollut tarjota itärajalla asuville ilmaista raamattukurssia ja mahdollisuutta keskustella.

Hallinto-oikeus toteaa, että Rajavartiolaitos käytti harkintavaltaansa oikein eikä sen antamaa päätöstä ole syytä muuttaa.

Oikeuden antaman päätöksen mukaan Rajavartiolaitoksen saamat ylimääräiset tehtävät vaikeuttavat osaltaan rajaturvallisuuden ylläpitämistä. Jehovan todistajien oleskelu rajavyöhykkeellä olisi saattanut heikentää rajajärjestystä.

Jehovan todistajat olivat aiemmin hakeneet Rajavartiolaitokselta lupaa ovelta ovelle saarnaamistyöhön rajavyöhykkeellä. Rajavartiolaitos oli kuitenkin hylännyt tämän hakemuksen.

Jehovan todistajilla on ollut aikaisemmin mahdollisuus kulkea ovelta ovelle saarnaamassa itärajalla. Rajavyöhykkeen leveys maalla on enintään kolme kilometriä.

Rajavartiolaitos voi antaa luvan liikkua itärajalla rajavartiolain perusteella, jos siihen on esimerkiksi asumisesta, työstä, ammatista, elinkeinosta, liiketoiminnasta tai harrastuksesta johtuva syy, mutta tämän oikeuden käyttämisestä ei saa aiheutua erityistä vaaraa rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiselle.

Rajavartiolaitoksen tulee varmistua siitä, että luvanhakijoita kohdellaan perustuslain edellyttämällä tavalla yhdenvertaisesti sekä muun muassa tasapuolinen kohtelu huomioon ottaen.

Rajavartiolaitos saa siis käyttää omaa harkintaansa, kenelle se myöntää luvan rajavyöhykkeellä liikkumiseen.

Jehovan todistajien valituksessa vedottiin esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, mutta hallinto-oikeuden mukaan näitä ratkaisuja ei voi rinnastaa valituksenalaiseen päätökseen.

Päätöksessä todetaan myös, että turvallisuustilanne Suomen ja Venäjän välisellä rajalla on muuttunut merkittävästi, ja uhkana on esimerkiksi välineellistetty maahanmuutto.

Hallinto-oikeuden perusteluissa todetaan, että Rajavartiolaitoksen päätöksellä rajoitettiin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattua uskonnon- ja sananvapauden harjoittamista. Oikeuden mukaan tämä tapahtui kuitenkin oikeassa suhteessa rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseen nähden.

Oikeuden päätös ei ole lainvoimainen. Hallinto-oikeuden ratkaisuista voi hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.