Tiesitkö: Postimerkki oli melkoinen keksintö

Kirjepostin määrä vähenee Suomessa, mutta yhä edelleen täälläkin lähetetään perinteisiä kortteja ja kirjeitä. Tällaisten lähetysten kulmassa komeilee pieni, erillinen paperinpala, joka oli aikoinaan melkoinen keksintö.

Harva halusi ammoisinakaan aikoina kuljettaa postia ilmaiseksi, mutta postitariffien laskeminen saattoi riippua muun muassa lähetyksen koosta, laadusta, matkan pituudesta ja siitä, kuljettiko henkilö postia pakolla.

Nykyisenkaltaisen, postimaksua osoittavan merkin esiasteena voidaan pitää Lontoon pääpostissa vuonna 1661 lanseerattua ”Bishopin merkkiä”, joka sai nimensä laitoksen johtajan Henry Bishopin (1605–1691) mukaan. Merkissä luki päivämäärä, jolloin postilaitos oli vastaanottanut lähetyksen, joten se muistutti nykynäkökulmasta enemmänkin postileimaa kuin postimerkkiä.

Seuraavaa keksintöä saatiin odottaa lähes parisataa vuotta. Vuonna 1837 englantilainen rehtori Rowland Hill (1795–1879) keksi liimautuvan paperin, josta syntyivät vuonna 1840 päivänvalon nähneet, Penny Black -nimeä kantaneet postimerkit. Kuningatar Viktorian sivuprofiilia esittäneet postimerkit olivat myynnissä peräti 60 vuotta.

Postimerkin keksijä Roland Hill sai aatelisarvon, eikä hänen idealinkonsa tähän sammunut. Hän keksi myös, että postimaksut voisivat perustua lähetyksen koon sijaan painoon.

Suomi sai painaa omia postimerkkejään sen jälkeen, kun Venäjän väliaikaishallitus oli kumonnut postimanifestin maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Saman vuoden heinäkuussa Suomen senaatti teki päätöksen postimerkkien käyttöönotosta, ja ensimmäisissä postimerkeissä komeili leijonavaakuna.

Suomen ensimmäisen vakinaisen postimerkkitaiteilijan pestin sai Signe Hammarsten Jansson (1882–1970), eli Muumeistaan tunnetun Tove Janssonin (1914–2001) äiti.

Lähteet: National Postal Museum, Postimuseo