
Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas historiaan, kun keripukki oli vielä Suomessakin yleinen vitsaus erityisesti kevätaikaan, kun edellisen vuoden varastot oli syöty loppuun eikä mitään tuoretta ollut saatavilla.
Keripukki on C-vitamiinin puutossairaus, joka alkaa väsymyksellä, pienillä suonensisäisillä verenvuodoilla ja hiussuonipurkaumilla.
Edetessään keripukki saa esimerkiksi vanhat haavat aukeamaan ja hampaat putoamaan ja aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja. Hoitamattomana keripukki johtaa kuolemaan.
Suomen sana ”keripukki” tulee parin mutkan kautta latinan kyseistä sairautta tarkoittavasta sanasta scorbutus. C-vitamiinin tieteellinen nimi, askorbiinihappo, puolestaan tarkoittaa yksinkertaistettuna keripukin vastaista.
Keripukki yhdistetään historiankirjoissa erityisesti merimiehiin. Niin kauan, kun laivat pysyttelivät rannikkojen lähellä, ne pystyivät tarvittaessa täydentämään muonavarastojaan, mutta löytöretket veivät laivat miehistöineen aina vain kauemmaksi avomerelle.
Tuore ruoka ei vuosisatojen takaisissa aluksissa kauaa säilynyt, eikä merielämää varsinaisesti helpottanut, jos valtaosa miehistöstä kuoli ennen määränpäätä.
Brittiläisen tutkimusmatkailijan James Cookin miehistö onnistui kuitenkin välttymään keripukilta 1760-luvun lopulla, vaikka suuntana olivat aiemmin kartoittamattomat Australian ja Uuden-Seelannin rannikot.
Salaiseksi aseeksi osoittautui hapankaali, jota miehistö mutusti vajaan kilon per henkilö viikossa. Osaa tosin piti aluksi motivoida hapankaalidieetille ruoskan avulla.
Kaalin sisältämä C-vitamiini säilyi hapatettuna pitkiäkin aikoja, ja myöhemmin mainioksi keripukin estämis- ja hoitokeinoksi todettiin myös sitrushedelmät.
Lähteet: Terveyskirjasto 13.3.2024, BBC 17.2.2011