Poikabändit mullistivat Suomi-iskelmän 2000-luvun alussa – muistatko nämä yhtyeet?
Iskelmä koki uuden nousukauden 2000-luvun alussa. Milleniumin suosituin yhtye oli Yölintu, Riku-Matti Akkanen kirjoittaa kolumnissaan.
Kuva: Sari Gustafsson / Lehtikuva2000-luvun alussa nousi esiin useita artisteja, joita yhdisti halu uudistaa suomalaista iskelmää. Genrerajat alkoivat hämärtyä, ja iskelmä otti vaikutteita rockista, popista ja muista musiikkityyleistä.
Toisaalta myös pop- ja rock-piireistä ponnistaneita muusikoita siirtyi aiempaa iskelmällisempään tuotantoon.
Vuonna 2000 aloittanut Iskelmäradio ja muut vastaavat radiokanavat tukivat nekin iskelmän uutta nousua. Ne toivat artisteille laajempaa näkyvyyttä ja varmistivat, että uudet hitit saavuttivat kuulijat.
Samalla iskelmän tie vei tanssilavoilta klubeille ja jopa rockfestivaaleille.
Vuosituhannen alun ehkä suosituin iskelmäyhtye oli porilainen Yölintu, joka esitti tanssimusiikkia poikamaisen eloisasti ja pieni pilke silmäkulmassa.
Musiikkiinsa se yhdisteli fiftarimeininkiä ja rautalankaa. Yhtyeen keulakuva Simo Silmu hallitsi laulamisen ohella myös haitarin ja kitaran soiton.
Yölintu ei kuitenkaan ollut ainoa iskelmän "poikabändi".
Nuoruuden innolla perinteestä ammensivat myös turkulainen Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty sekä Antti Ketosen tähdittämä Neljänsuora Lohjalta. Muitakin tulokkaita oli, kuten rautalankabändit K. Juva & Haavekuva ja Jani & Jetsetters.
Vuosituhannen alun ehkä suosituin iskelmäyhtye oli porilainen Yölintu, joka esitti tanssimusiikkia poikamaisen eloisasti ja pieni pilke silmäkulmassa.
Kokeellisempaa suuntaa edustivat iskelmärokkarit Arto Muna ja Millenium -yhtye ja Ville Leinonen. Toimittaja Ville Similä suitsutti miehistä kumpaakin vuoden 2001 Ylioppilaslehden jutussaan: Iskelmä on rock.
Kirjoittajan mielestä heidän musiikkinsa oli iskelmällisyydestään huolimatta niin epäsovinnaista, että se sopi paremmin Tavastia-klubille kuin perinteisille tanssipaikoille.
Kun nahkahousuinen Arto Muna tykitti yliampuvia versioita ikivihreistä, herkisteli Ville Leinonen 60- ja 70-lukujen sävelissä.
”Jatkuvan uudistumisen illuusiolle perustuva popmusiikki vain vaatii uusia ilmiöitä, kun kaikki on jo vähintään kertaalleen keksitty ja käytetty”, arvioi Similä.
Nimensä mukaisesti iskelmä iskee suoraan tunteeseen, ohittaa järjen ja tarraa tajuntaan kuin purukumi.
Samoihin aikoihin lusikkansa soppaan laittoi Martti Servo & Napander, joka lähestyi iskelmää humoristisesti, tuoden esiin genren kliseitä leikittelevällä otteella.
Bändin hieman nukkavieruun soundimaailmaan sulautuivat jazzahtavat urut, saksofonisovitukset ja Servon tunnistettava ääni.
Hiteistään Maailman sinisin taivas ja Hyvältä näyttää tunnettu yhtye tarkasteli arjen ilmiöitä ja suomalaisuutta lempeän ironisesti.
”Tulemme iloisiksi itse, kun huomaamme yleisön ilon. Siitä tulee kehä ja pyörä, joka pyörii vinhempaa ja vinhempaa”, totesi Martti Servo Karjalan Heilissä vuonna 2016.
Mitä iskelmä sitten 2000-luvulla tarkoittaa?
”Nimensä mukaisesti iskelmä iskee suoraan tunteeseen, ohittaa järjen ja tarraa tajuntaan kuin purukumi”, määritteli vuonna 2013 Ylen musiikkitoimittaja Pekka Laine, joka tuotti myös Iskelmä-Suomi-dokumenttisarjan.
Hänen mukaansa iskelmä on monella tapaa lonkeroitunut suomalaisiin ja se merkitsee eri sukupolville eri asioita.
Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
