Raskas piano kannetaan muinaislinnaan talkoovoimin — tällaisia ovat Suomen kesän kummallisimmat keikkapaikat
Festivaaleilla luotetaan perinteeseen, mutta rikotaan myös rajoja. Talkootyö ja sponsorit ovat yhtä tärkeämpiä tukileikkausten takia, kirjoittaa Riku-Matti Akkanen kolumnissaan.
Kesän aikana Suomessa järjestetään useita musiikkifestivaaleja myös saaristossa. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenKlassisen musiikin ystäville on tänäkin kesänä tarjolla runsaasti tapahtumia kamarimusiikkifestivaaleista ooppera- ja kirkkomusiikkijuhliin, kokeellisempaa avantgardea unohtamatta.
Vaikka useilta tapahtumilta on leikattu sekä kaupunkien että valtion avustuksia, vain harva festari on jäänyt tauolle tai lopettanut toimintansa.
Klassinen soi kesän aikana kymmenillä festareilla Kemiönsaaren Musiikkijuhlilta eteläisestä saaristosta tunturimaisemiin Enontekiölle, jossa pidettävät Hetan Musiikkipäivät on Euroopan unionin pohjoisin kirkkomusiikin festivaali.
Ikimuistoisia musiikillisia hetkiä löytyy usein intiimeistä konserteista luonnon keskellä.
Esimerkiksi Iitin musiikkijuhlissa Päijät-Hämeessä esityspaikkana on muinaislinna Hiidenvuori, johon kannetaan raskas piano talkoovoimin pitkiä portaita nousten.
Korkealla kalliolla pidettävässä keskiyön konsertissa ovat esiintyneet muun muassa eturivin oopperalaulajat, kuten Jaakko Ryhänen ja Lilli Paasikivi. Ilmajoen musiikkijuhlien Kyrönjoen rantaan rakennetulla ulkoilmanäyttämöllä on niin ikään nähty festivaalin historian aikana useita näyttäviä oopperaesityksiä.
Kymijoen Lohisoitto taas vie kuulijansa saarikonsertteihin Kuutsaloon ja Haapasaareen itäiselle Suomenlahdelle.
Julkisen tuen rinnalle on noussut entistä vahvemmin yksityinen sektori: sponsorit ja paikalliset yrityskumppanit.
Vaikka ”klasarifestarit” ovat yleensä siistejä ja rauhallisia, kannattaa niihinkin varautua huolellisesti.
Vuodesta 1960 lähtien järjestetty Turun musiikkijuhlat (TMJ) neuvoo kotisivuillaan tarkastamaan sääennusteen ja pukeutumaan sen mukaan:
”Ota mukaan säänkestäviä vaatteita ja hyvät kengät, jotka kestävät tanssimista ja kävelyä. Muista myös aurinkovoide ja vesipullo, sillä päivät voivat olla pitkiä ja aurinkoisia.”
TMJ kertoo myös olevansa sitoutunut kestävään kehitykseen ja ympäristöystävällisiin toimintatapoihin aina tapahtuman suunnittelusta toteutukseen.
Hyvä esimerkki pienestä mutta pippurisesta musiikkitapahtumasta on myös Meidän festivaali, joka järjestetään kesä- ja heinäkuun vaihteessa Tuusulanjärven kulttuurimaisemissa.
Se kerää vuosittain noin 3 500 kävijää. Vuonna 1997 kamarimusiikkitapahtumana aloittanut festari ammentaa nykyisin rohkeasti musiikin eri lajeista.
”Meidän festivaali päivittää kamarimusiikin käsitteen ja uudistaa sen käytäntöjä. Kamarimusiikki määrittyy festivaalilla kokeellisesti ja genrevapaasti”, kirjoittavat musiikkitieteilijät Susanna Välimäki ja Marjaana Virtanen teoksessa Festivaalien Suomi (2016). Järvenpään Sibelius-seuran järjestämällä festivaalilla on joka vuosi yhteiskunnallinen teema, tänä vuonna yhteishenki.
Talkootyöllä on yhä tärkeä merkitys pienempien festivaalien järjestämisessä, vaikka monen tapahtuman taustalla onkin säätiö tai yhdistys.
Julkisen tuen rinnalle on noussut entistä vahvemmin yksityinen sektori: sponsorit ja paikalliset yrityskumppanit.
Kolumnin kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
